Nykymusiikkiin keskittyvä Tampere Biennale alkaa ensi viikolla. Se kaataa raja-aitoja musiikin eri tyylilajien ja kulttuurien väliltä.
– Se on edelleen se, mihin Biennalessa pyrimme, Tampereen kolmien musiikkijuhlien yhteinen toiminnanjohtaja Minnakaisa Kuivalainen esittää. Kaksi muuta juhlaa ovat Tampereen Sävel ja Jazzhappening.
– Jos rakastaa musiikkia, niin sillä ei ole väliä, missä ne raja-aidat ovat. Kysymyshän on elämyksistä ja sehän ei kysy genrejä.
Kuivalainen sanoo, että nykysäveltäjät ovat vahvassa vuorovaikutuksessa maailmanmusiikin ja elektronimusiikin kanssa.
Tampere Biennalessa etno- ja elektroniikkamusiikkia kuullaan Elektroniklubilla kolmena iltana.
”Varman päälle ei voi laskea”
Kuivalainen sanoo, että Biennalen kaltaisen nykymusiikkitapahtuman ohjelmiston suunnittelussa ei voi laskea varman päälle. Taiteellinen sisältö ja ohjelmiston kokonaisuus ratkaisevat.
– Aina tietenkin toivotaan, että yleisö löytäisi tapahtuman ja pitäisi myös kuulemastaan.
Ennakkomainonnassaan Biennale on nostanut esiin perjantaisen Tampere filharmonian esityksen Tampere-talossa, jossa esitetään Harri Vuoren, Per-Henrik Nordgrenin, Jukka Tiensuun ja Seppo Pohjolan teoksia. Erityistä konsertissa on tanssitaiteilija Virpi Pahkisen visuaaliset soolot.
Omista suosikeistaan Kuivalainen haluaa korostaa Suomen arvostetuimman nykysellistin Marko Ylösen esiintymistä Tampere-talossa torstaina.
– Ylösen esiintyjäpersoona on sellainen, että mitä tahansa ja milloin tahansa hän jotakin esittää, niin se koskettaa. Olipa salissa kuinka monta ihmistä tahansa, niin hänellä on kymppi lasissa.
– Yleisöön ehkä vahvimmin voi mennä Wimme, joka esiintyy Klubilla perjantai-iltana.
”Tärkeintä on elämys”
Kuivalaisesta on vaikeata sanoa, kenelle Biennale on erityisesti suunnattu. Hän toivoo, että yhä useammat ennakkoluulottomasti musiikkiin suhtautuvat ihmiset löytäisivät sen.
Hän uskoo, että Jazzhappeningin yleisössä on paljon potentiaalisia Biennaleen osallistujia.
– Jazzhappeningin ja Biennalen ohjelmistossa on valtavasti samankaltaisuuksia, kun puhutaan musiikillisista sisällöistä. Mutta ihmiset eivät välttämättä ole tottuneet tulemaan tämän tyyppisiin tapahtumiin.
Kuivalainen viittaa Biennalen pääestradeihin, jotka löytyvät Tampere-talosta.
– On kysymys paljon tällaisista sosiaalisista asioista, että on vaikeaa ja outoa mennä Tampere-taloon. Se paikka voi tuntua jäykältä eikä ole ehkä kuulunut omiin tapoihin mennä sinne. Voi tuntua aluksi oudolta istua hiljaa ja vain kuunnella, mutta se saattaa sitten olla todella koskettavaa.
Kuivalainen vertaa nykymusiikkia moderniin kuvataiteeseen:
– Ei tarvitse ymmärtää vaan pääasia on, että kohtaa esityksen ja antaa sydämen kuunnella. Tärkeintä on elämys.
– Ilman musiikkia ja muita taide-elämyksiä maailma olisi aika rankka paikka elää
Yhteiskunnallista tukea
Kuivalainen korostaa, että ilman yhteiskunnallista tukea Biennalen, Helsingin Musica Novan ja Viitasaaren musiikkijuhlien kaltaisia tapahtumia ei olisi.
– Ilman kaupunkien ja valtion vahvaa kulttuuritahtoa tämmöisiä musiikkijuhlia ei olisi olemassa.
Jokatoisvuotinen Biennale on Tampereen musiikkijuhlista kustannuksiltaan pienin. Kokonaisbudjetti on 200 000 euron nurkilla.
– Opetusministeriön osuus on noin viitisen prosenttia.
Tampereenkin musiikkijuhlille on aina etsitty taloudellisia sponsoreita. Jazztapahtumalle niitä on usein saatu.
– Tällä hetkellä Biennalella ei ole ainuttakaan sponsoria.
uutiskirje 