Sotilasliitto Natoon liittyvien kyselyiden määrä on kasvanut huomattavasti tänä vuonna. Kovin yllättävää se ei ole, kun Venäjän toiminnan myötä turvallisuuspoliittinen tilanne on muuttunut.
Aavistuksen huvittavaksi on muodostunut kyselytulosten tulkinta. Helsingin Sanomat teki tammikuussa oman gallupin. Siinä 42 prosenttia vastusti sotilasliiton jäsenyyttä ja kannattajia löytyi 28 prosenttia. Otsikoksi lehti laittoi ”Nato-jäsenyyden vastustus putosi ennätyksellisen alas”.
MTV Uutiset puolestaan haki kyselyssään jatkokulmaa kysymällä, miten ihmiset suhtautuisivat Nato-jäsenyyteen, jos ylin valtiojohto sitä suosittelisi. Konditionaalien säestämänä kyselyyn saatiin tulos, jossa 50 prosenttia kannatti jäsenyyttä.
Brysselin bussi ei Suomea Natoon vienyt, mutta suomalaisten tiedotusvälineiden bussi sinne kovasti yrittää viedä. Tältä vaikutelmalta on vaikea välttyä.
Asiaan kiinnitettiin huomiota myös Ylen ”Viimeinen sana” -ohjelmassa, jossa ruoditaan mediaa. Toimittajana työskennellyt stand up -koomikko Jukka Lindström näpäytti ohjelmassa Maikkarin kysymystä kuvailemalla sitä ”liittyisitkö Natoon, jos isä käskisi”.
Suomalaisten tiedotusvälineiden Nato-linja ei sinänsä yllätä. Lehtiä johtavat maanpuolustuskursseilla marinoidut päätoimittajat, jotka saavat ulko- ja turvallisuuspoliittiset evästyksensä Atlantti-seurasta ja muista Nato-myönteisistä instansseista.
Mielenkiintoista on se, että kaikesta rummutuksesta huolimatta enemmistö suomalaisista on edelleen jäsenyyttä vastaan. Tosin Nato-debatti oli pitkään säästöliekillä, kunnes Venäjän toiminta herätti sen jälleen eloon.
Kun eduskuntavaalit ovat kovaa vauhtia lähestymässä, on helppo ennustaa, että keskustelu sotilasliiton jäsenyydestä tulee kiihtymään. Se on varmasti hyväkin asia, koska tällaisessa tilanteessa suomalaiset ansaitsevat kunnon keskustelun siitä, miten Suomi voi hoitaa kansainvälistä politiikkaansa. Siihen kuuluu olennaisesti turvallisuuspolitiikka.
Suurin ongelma on tähän mennessä ollut se, että keskustelu sotilasliiton jäsenyyden merkityksestä on rajoittunut vain hyvin pieneen osaan. Mitä Venäjä tästä kaikesta ajattelisi?
Kysymys on luonnollisesti tärkeä, mutta entistä tärkeämpää olisi käydä läpi, mitä jäsenyys kaikkiaan merkitsisi Suomelle. Väite, että suomalaiset joutuisivat automaattisesti ”kaukaisille taistelukentillä kuolemaan”, ei pidä paikkaansa. Mutta ei se mahdotonta olisi.
Sotilasliittoon kuuluu myös maita, joiden kanssa samassa liittoumassa oleminen ei välttämättä ole helpointa mahdollista. Turkki esimerkiksi käy omaa sotaansa Pohjois-Syyriassa, eikä maan demokratian tila ole hääppöinen. EU:n ongelmamaista Puola ja Unkari ovat myös Natossa.
Naton jäsenyys vaatii kaikkien jäsenmaiden hyväksynnän, joten Suomi voisi saada yllättäviä vaatimuksia muun muassa näiltä mailta tuen ehdoksi. Onko siihen valmiutta?
Kuinka paljon jäsenyys maksaa ja mihin Suomen puolustusvoimien pitää sitoutua, ovat myös kysymyksiä, jotka tällä hetkellä loistavat poissaolollaan.
Ja kaikkein tärkein kysymys on se, kuinka paljon yksikään maa voi enää luottaa Yhdysvaltoihin. Republikaanit ovat kääntyneet pitkälti eristäytymispolitiikan linjoille, jolloin heidän halunsa tukea esimerkiksi Suomea on kyseenalainen.
Tällä hetkellä Nato-jäsenyydelle on helppo sanoa ei. Se ei tarkoita ei koskaan, koska tunnetusti koskaan ei kannata sanoa ei koskaan.
Kirjoittaja on KU:n päätoimittaja.
lehti 