Jussi Saramo ja Kai Mykkänen väänsivät KU:n tentissä talouspolitiikasta – Perussuomalaisten bensaveroesitykset saivat molemmilta tylyn tuomion

Tuleeko tästä yhtään mitään? Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jussi Saramo ja kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen on kutsuttu väittelyyn talouspolitiikasta, mutta se on edennyt hyvin rauhallisesti. Onpa tässä kuultu jo talonhoitovinkkejä, joita Saramo on antanut Mykkäselle.

Kaksinkamppailu on alkanut kysymyksellä, mitä ripeästi nousseelle sähkön ja bensan hinnalle pitäisi tehdä. Siihen vastaamisen Mykkänen aloittaa painottamalla ilmastotavoitteita, joiden vuoksi kokoomus ei lähtenyt mukaan perussuomalaisten välikysymykseen. Mykkäsen mukaan kokoomus ei tingi tavoitteesta tehdä Suomesta hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Sama tavoite on hallituksella.

– Tämä on tuskallinen tilanne, koska toisaalta fossiilisten polttoaineiden kallistuminen nopeuttaa siirtymistä saastuttavasta liikkumisesta puhtaampiin. Toisaalta siitäkin on tässä talossa aika laaja konsensus, että ollaan kipurajalla, ettei tämä lipsahda liian rajuksi tietyillä ryhmillä – pitkien etäisyyksien päässä asuvilla, joilla on asunnon hintaan nähden erittäin kallis energialasku, Mykkänen sanoo.

Oikeistolainen talousoppi tulee kokoomuksen linjassa esiin siinä, että tässäkin puolue tarjoaa yhdeksi keinoksi yleistä palkkaverotuksen alentamista. Sillä pidettäisiin Mykkäsen mukaan ostovoimaa yllä.

Saramo kritisoi Mykkäsen tavoin voimakkaasti perussuomalaisia, joiden argumenteista suurin osa on helppo ampua alas.

– He hyötyvät siitä, että kaikki menee iloisesti sekaisin. Tässä on kysymys aika laajasta kysymyksestä. Puhutaan sähköstä, polttoaineesta, puhutaan lyhyestä ja pitkästä ajanjaksosta. Jos ei koskaan tarvitse ottaa vastuuta, tämä on aihe, jolla on todella helppo tehdä populistista politiikkaa, Saramo tylyttää.

Vasemmistoliitto julkaisi aiemmin helmikuussa omat keinonsa, joilla se lähtisi ratkaisemaan tilannetta. Olennaista on suunnata apu sitä tarvitseville. Esimerkiksi metroaseman vieressä asuvan espoolaisen toimitusjohtajan paljon kuluttavan auton käyttöä ei tarvitse tukea öljyn markkinahintojen noustessa.

Bensan litrahinnan laskeminen keventämällä veroa viisi senttiä maksaa valtiovarainministeriön mukaan 250 miljoonaa euroa. 20 sentin alennus, jota perussuomalaiset vaativat litrahintaan, maksaa siis miljardin.

– Kai sanoi hyvin, että persut pitäisi laittaa vastuuseen siitä miljardista, Saramo komppaa Mykkästä.

Hyökkäys

Kun väittelyä on kestänyt parikymmentä minuuttia, kuuluu Saramolta lupaava kommentti. On hyökkäyksen aika.

– Nyt alan ensimmäistä kertaa haastaa vähän riitaa. Kokoomus on luvannut tuloverotuksessa miljardien kevennyksiä. Yleinen tuloveron kevennys hyödyttää erityisesti espoolaisia toimitusjohtajia ja on valtiontalouden kokonaisuuden kannalta todella kallis toimenpide.

Kokoomus on vaihtoehtobudjetissaan esittänyt 800 miljoonan kevennystä palkka- ja eläketuloihin. Se on puolueelle paitsi ideologinen väline myös työllisyyskeino. Mykkänen tunnustaa, että työllisyyskeinona se ei ole halvimmasta päästä.

– Se on ostovoiman ja vapauden lisäämisen keino, jolla on myös työllisyysvaikutus, hän perustelee.

Kun kokoomuksen vaihtoehtobudjettia käsiteltiin eduskunnassa, hyökkäsivät hallituspuolueet sen kimppuun veronalennusten ja leikkausesitysten kautta. Kuten eduskuntasalissa on monta kertaa kuultu, vasemmisto näkee kokoomuksen talouspolitiikan kylmänä.

Saramo nostaakin esiin, että kokoomuksen työllisyystoimet eivät tässä tilanteessa auta. Hän huomauttaa, että valtaosa tällä hetkellä työttömäksi jäävistä työllistyy nopeasti, kun moni ala kärsii työvoimapulasta.

– Pääkaupunkiseudulla koulutettu ihminen työllistyy lähes heti. Sitten on porukka, jota olen itse saanut tavata aika paljon, Saramo sanoo.

Pienemmällä paikkakunnalla teollisuusrakenne voi olla hyvin yksipuolinen. Jos suurin työllistäjä menee alta, ei alueella yksinkertaisesti ole tarjolla työpaikkoja. Ja rakenteellinen pitkäaikaistyöttömyys on jo vuosikymmeniä jatkunut ongelma.

Jussi Saramo pitää polttoaineen hintaa rakenteellisena ongelmana. Alammeko aina laskea polttoaineen verotusta, kun Saudi-Arabia nostaa öljyn hintaa. Ei siihen voida mennä, hän sanoo. Kuva: Antti Yrjönen

– Ansiosidonnaista leikkaamalla työllisyys ei aidosti parane. Työttömyyden kova ydin, rakennetyöttömyyden juuret, juontuvat aina 1990-luvun lamaan asti.

– Pitää katsoa, keitä työttömät ovat ja miten he työllistyvät, eikä pelkästään heikentää työttömien asemaa, Saramo sanoo.

Mykkänen pitää avainkysymyksenä, riittääkö työllisyystoimissa se kuuluisa porkkana vai tarvitaanko myös keppiä. Kepillä tarkoitetaan esimerkiksi etuusleikkauksia.

– Kuulen jatkuvasti te-toimistojen työntekijöiltä, että täällä pääkaupunkiseudulla tai vähän kauempanakin on kortistossa työkykyisiä nuorehkoja ihmisiä, joista on karsittu kuntouttavaa toimintaa tarvitsevat.

– Kun tulee auki palvelualan työpaikkoja, ei saada ihmisiä. Pitäisi kyllä motivoitua menemään mieluummin Mäkkärin kassalle kuin olemaan pitkäaikaistyöttömänä, Mykkänen sanoo.

Erimielisyyttä kaksikon välille tulee lisää, kun alkaa pohdinta juuri palvelualan avoimien työpaikkojen laadusta. Mykkänen huomauttaa joidenkin sanovan niitä ”paskaduuneiksi”. Palkka on pieni ja työehdot eivät parhaimmat.

– Mutta ne ovat kuitenkin työehtosopimuksen mukaisia töitä. Siihen voi vaikuttaa muiden keinojen kautta, hän sanoo.

– Jos katsomme palvelualoja, siellä on huonoja työehtoja. Palkka voi olla vielä ok, jos saa riittävästi työtunteja. Ei voi lähteä siitä, että jos palvelualoilla on paperilla työpaikkoja, niin se tarkoittaa, että työttömät ovat laiskoja. Osa avoimista työpaikoista edellyttää erityistä osaamista ja koulutusta, osan työehdot eivät takaa elämiseen riittävää palkkaa, Saramo vastaa.

Kyselytunti

Toimittaja tuntee hetken olevansa kuin eduskunnan kyselytunnilla, kun Saramo kommentoi Mykkäselle esitettyä kysymystä sanoin ”hyvä kysymys”. Hieman provosoiva kysymys on koskenut kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon väitettä, että nykyhallitus jättää karmean perinnön. Siihen voi myös vastata, että työllisyys on tällä hetkellä ennätyskorkealla, velkasuhde laskussa, kestävyysvaje pienentynyt ja onpa vielä veroastekin matalimmalla tasollaan kymmenen vuoteen. Miten tämä on karmea perintö?

Mykkänen aloittaa vastauksensa sanomalla, että Suomen talous on nyt huippusuhdanteessa ja silti velkaantuminen jatkuu.

– Jos tällaisessa tilanteessa hädin tuskin päästään ennusteita parempaan tulokseen ja velkasuhde hitusen laskuun, kyllä menoperintö tälle laivalle on aika raskas. Velkasuhdetta on nostettu aika raskaasti, osin koronan takia, mutta täytyy muistaa, että Antti Rinteen hallituksen ensimmäisessä budjetissa menotasoja nostettiin toista miljardia, Mykkänen sanoo.

Saramo vastaa, ettei perintöä voi tässä tilanteessa sanoa huonoksi.

– Finanssipolitiikka on onnistunut, kun olemme tässä tilanteessa. Jos emme olisi tehneet näin ja olisimme leikanneet, kuten te olette joka vuosi esittäneet, emme olisi näin hyvässä tilanteessa.

”Perintö on ollut niin hyvä kuin tässä tilanteessa on voinut.”

Mykkänen ehtii sanoa väliin kuin eduskuntakeskustelun välihuutona ”en usko”, kun Saramo jatkaa:

– Me olisimme paljon huonommassa tilanteessa. Talouspolitiikan arviointineuvosto on sanonut joka vuosi, että finanssipolitiikan viritys on ollut hyvä.

– Perintö on ollut niin hyvä kuin tässä tilanteessa on voinut. En ole ylpeä kaikista hallituksen teoista mutta yleisestä linjasta olen.

Riihi

Aivan lopuksi päästään vielä kehysriiheen, joka odottaa huhtikuussa. Siitä on ehditty kasvattaa myyttiset mitat saanut voimainkoitos. Vaikea esityslista siellä hallitusta kyllä odottaa, ja sen vuoksi Mykkänen heittääkin kuvaannollisesti vähän löylyä. Onhan hän tehnyt oikein videonkin, jossa kerrotaan hallituksen rikkoneen kehykset.

Mykkänen sanoo hallituksen perinnön liittyvän myös siihen, mitä kehysriihessä tapahtuu. Hän huomauttaa hallituksen jo korottaneen kehyksiä, mutta silti edessä on todennäköisesti leikkauksia, koska keskusta on näkyvästi vaatinut kehyksiin palaamista.

Perussuomalaisten pitäisi joutua vastuuseen siitä, että he esittävät bensaveron alentamisella vähintään miljardin euron aukkoa verotuloihin. Yksi keino, jolla pystyy vaikuttamaan litrahintaan 10–30 senttiä, on jakeluvelvoitteen taso, sanoo Kai Mykkänen. Kuva: Antti Yrjönen

– Jotta korotettuunkin kehykseen päästäisiin, pitäisi tiputtaa menotasoa 370 miljoonaa tilanteessa, jossa kaikkien mielestä siellä on asioita, jotka kehyksiin pitäisi lisätä, Mykkänen sanoo.

Näitä menoja ovat esimerkiksi ammatillisen koulutuksen opettajien rahoituksen muuttaminen pysyväksi.

Saramo huomauttaa ensin, että kehyksiin tuijottaminen edustaa hyvin paljon teknokraattista ajattelua. Kehysriihestä hänkin on monta kertaa sanonut odottavansa vaikeata. Edessä on myös vääntö Veikkauksen edunsaajien rahoituksen siirtämisestä osaksi bujdettia.

– Oppositiosta on helppo huudella, Saramo hymähtää.

Hallituksen on ennustettu kaatuvan kehysriiheen, eikä Mykkänen pistäisi sitä pahakseen. Yksi ongelma siinä kyllä oppositiopuolueelle olisi.

– On totta, että meidän valtiosääntömme on sellainen, ettei vaaleja kovin helposti aikaisteta. Ja sitten taas meillä ei ole mitään kiinnostusta lähteä sellaiseen hallitukseen, joka pyörittää vain vuoden maata eikä ehdi tehdä mitään.

Mutta kun kerran vieraskoreasti aloitettiin, lopetetaan päästämällä Saramo ääneen. Hän tiivistää, että elvyttävän talouspolitiikan aika on ohi. Se tarkoittaa myös, ettei mitään veronkevennyksiä tule tehdä.

– Kun väestö vanhenee, väistämätöntä on se, että pidämme hyvinvointivaltion edellyttämän verotason. Elvyttää ei enää pitäisi, joten nyt ei pidä enää lähteä laskemaan veroja.

Velkaa Suomi on koronakriisissä kaikkien maiden tavoin ottanut paljon.

– Velan taso on pohjoismaisessa vertailussa iso, mutta euroalueella pieni. Mikä olisi ollut vaihtoehto?