Bill Clintonin hallinto palaa Valkoiseen taloon
Ensi tiistaina Yhdysvallat siirtyy Barack Obaman kauteen. George W. Bush ja hänen hallintonsa jäävät historian tuomittaviksi ja siitä tuomiosta voi odottaa tyrmäävää.
Viime marraskuun presidentinvaalien jälkeen Barack Obama kokosi ennätysajassa oman hallintonsa. Sen tehtävänä on selvittää Bushin jälkeensä jättämä konkurssipesä.
Dennis Blairilla on musta menneisyys Itä-Timorin miehityksen ajoilta.
Maan ja maailman talous on kriisissä, jota on jo pidetty pahempana kuin 1930-luvun lamaa. Liikkeelle se lähti holtittomasta rahankäytöstä Yhdysvalloissa.
Obama on luvannut sulkea pahamaineisen Guantanamon vankileirin ja sen hän varmasti tekee. Auki on se, minne vangit sijoitetaan ja missä käydään oikeutta syyskuun iskut tunnustaneita terroristeja vastaan. Ja mitä tehdään niille syyttömiksi todetuille vangeille, joita mikään maa ei halua ottaa vastaan.
Guantanamoon suljettiin yhteensä 770 vankia. Heistä kolme on tähän mennessä joutunut oikeuteen. 500 Donald Rumsfeldin pahimmista pahimmiksi kutsumista vangeista on kaikessa hiljaisuudessa vuosien mittaan päästetty vapaaksi ilman syytteitä.
Afganistaniin
lisää joukkoja
Irakista Obama on luvannut vetäytyä. Yhdysvallat pyrkii silti säilyttämään sotilastukikohtia maassa.
Afganistanin sota sen sijaan tulee kiihtymään. Sinne Obama haluaa lisää sotilaita. Sota rajan yli Pakistaniin on myös kiihtymään päin. Presidentinvaalien jälkeen Yhdysvallat on tehnyt joukon iskuja siellä sijaitseviin talebanien tukikohtiin.
Lisäksi ilmastonmuutosta pitäisi hillitä. Barack Obaman asenne siihen on täysin toinen kuin George W. Bushin. Samoin vaihtoehtoisten energialähteiden kehittämiseen.
Yksin Barack Obama ei tätä taakkaa lähde kantamaan. Hänen kabinettiinsa kuuluu kolmisenkymmentä avainhenkilöä sekä satoja avustajia ja tuhansia alempia virkailijoita, jotka muokkaavat Yhdysvaltain tulevan politiikan.
Viikkolehti esittelee Obaman tiimin. Esittelyjen pohjana on käytetty amerikkalaisessa Democracy Now! -ohjelmassa viime marras-joulukuussa tehtyjä haastatteluita, joissa asiantuntijat esittelivät ja arvioivat kabinettiin valittujen taustat ja mahdolliset tulevat toimet.
Taloustiimi: Pyromaani
palaa rikospaikalle
Talouskriisin takia Barack Obaman presidenttikauden alussa huomion keskipisteeseen nousee taloustiimi. Siihen kuuluvat valtiovarainministerinä keskuspankkitaustan omaava Timothy Geithner, Bill Clintonin valtiovarainministeri Lawrence Summers, joka johtaa Valkoisen talon talousneuvostoa, talousneuvonantajien ryhmää johtava Berkeleyn yliopiston professori Christina Romer sekä Melody Barnes, joka johtaa Valkoisessa talossa sisäpolitiikkaan keskittyvää ryhmää.
Barack Obama on luvannut presidenttikautensa alkuun isoa elvytyspakettia, jonka on määrä luoda 2,5-3 miljoonaa työpaikkaa. Voisi puhua lapiolinjasta; autoteollisuuden pelastamisen lisäksi siihen kuuluu siltojen ja teiden rakentaminen, laajakaistayhteyksien vetäminen syrjäseuduille, mutta myös isot panostukset uusiutuvaan energiaan.
Taloustiimiä johtavasta nelikosta eniten kritiikkiä on herättänyt talousneuvoston johtoon nouseva Lawrence Summers, koska häntä pidetään keskuspankin pitkäaikaisen johtajan Alan Greenspanin ohella yhtenä päävastuullisena konkurssiin ajautuneeseen hurlumheihin rahamarkkinoilla 1990-luvulta alkaen.
Juuri Summers oli se valtiovarainministeri, jonka toimesta Yhdysvallat purki 1930-luvun laman aikana säädetyn Glassin ja Steagallin lain, jolla estettiin talletuspankkien järjettömät riskisijoitukset.
Lawrence Summersin valintaa on Yhdysvalloissa verrattu siihen, että Paul Wolfowitz nimitettäisiin valvomaan vetäytymistä Irakista.
Jeltsinin
takapiruja
Naomi Klein huomautti Lawrence Summersin myös olleen johtamassa Boris Jeltsinin Venäjää talouskriisiin 1990-luvun alussa. Hän, apulaisenaan Timothy Geithner, silloin Maailmanpankin virkailijana syötti Venäjälle ja muille viime vuosikymmenen talouskriisiin joutuneille maille yhtä ja samaa lääkettä: lisää yksityistämistä ja sääntelyn purkua. Juuri sitä, jota vastaan Barack Obama viime vuonna kampanjoi.
Taloustoimittaja Robert Kuttner ei ollut yhtä pessimistinen. Hänkin olisi toivonut keskeiseen tehtävään jonkun toisen kuin Summersin, mutta sanoi todellisuuden ajavan mieheen järkeä: koska Lawrence Summers on opportunisti, hän on nyt eri mieltä kuin 1990-luvulla ja kannattaa elvytystä sekä pankkien tiukempaa sääntelyä, Kuttner sanoi.
Kampanjassaan Barack Obama myös tuomitsi George Bushin verohelpotukset rikkaille. Pitkän ajan taloustrendien tutkija Michael Hudson Missourin yliopistosta on huomauttanut Obaman puhuneen koko ajan vain tuloverotuksesta. Sen sijaan varallisuus- ja pääomaverotukseen hän ei tule puuttumaan. Ja ne ovat Yhdysvalloissakin kevyesti tai ei ollenkaan verotettuja.
Turvallisuustiimi:
Sota-ajan johtoryhmä
Barack Obaman turvallisuustiimin ytimen muodostavat ulkoministeri Hillary Clinton, virassaan jatkava puolustusministeri Robert Gates, turvallisuusneuvonantaja, entinen Nato-komentaja James Jones, kotimaan turvallisuudesta vastaava Arizonan kuvernööri Janet Napolitano sekä YK-lähettiläs Susan Rice.
Turvallisuudesta vastaavassa tiimissä ehkä eniten huomiota on kiinnittänyt James Jonesin tausta. Eläkeläiskenraali istuu puolustusteollisuuteen kytkeytyvien lentokonevalmistaja Boeingin ja öljy-yhtiö Chevronin hallituksissa. Nykyinen ulkoministeri Condoleezza Rice tuli samasta öljy-yhtiöstä.
Lisäksi Jones on johtanut Yhdysvaltain kauppakamarin energiainstituuttia, joka on ollut bushilaisilla linjoilla ilmastonmuutoksen vähättelyssä.
Taloussanomalehti Wall Street Journal nimitti Obaman kokoamaa ryhmää sotakabinetiksi.
Steven Clemons New America Foundation -nimisestä think tankista sanoi Obaman vaalikampanjan aikana lähentyneen vastaehdokkaansa John McCainin kantoja sotilaallisissa kysymyksissä. Yhdysvaltain uusikin turvallisuustiimi tulee nojautumaan vahvaan puolustukseen.
Myönteisenä Clemons piti sitä, että uusi tiimi on monia aiempia valmiimpi ottamaan radikaaleja askelia vuoropuhelun suuntaan sellaisiin vastapelureihin kuin Iran, Kuuba ja Syyria.
Irakista lähdöstä
väännetään vielä
Turvallisuuskysymyksiin keskittyvä tutkiva toimittaja Robert Dreyfuss arvioi Obaman joutuvan vielä kovaan vääntöön Irakista vetäytymisen kanssa. Kenraalit Robert Gatesin johdolla haluavat hänen hidastavan tahtia. Sen sijaan koko turvatiimi kannattaa lisäjoukkojen lähettämistä Afganistaniin.
Bushin menetetystä sodasta tulee Obaman menetetty sota, Dreyfuss ennusti.
Robert Dreyfussinkin mielestä uusi tiimi on silti paljon parempi kuin viimeisiään vetävä uuskonservatiivien miehittämä ryhmä.
Sekä Clemonsin että Dreyfussin mukaan tiimin outo lintu ja kummallisin valinta on James Jones. Hän on selkeästi öljyteollisuuden ja sotilasteollisen kompleksin edustaja uudessa hallinnossa.
Dreyfussin mukaan Nato-komentajana Jones ajoi radikaalia linjaa sotilasliiton toiminnan ulottamiseksi sen omilta alueilta energiaturvallisuuden kannalta keskeisille alueille Keski-Aasiaan ja Persianlahdelle. Siksi on syytä olla huolissaan Yhdysvaltain yhteistyökyvystä muiden energian suurkuluttajien – Japanin, Kiinan, Intian ja Venäjän – kanssa.
Bushilainen
Clinton
Tuleva ulkoministeri Hillary Clinton oli senaattorivuosinaan useissa keskeisissä ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä samalla kannalla kuin George Bush. Hän kannatti hyökkäystä Irakiin, kovaa linjaa Irania kohtaan, tuki Israelia sen vuoden 2006 kesäsodassa Libanonia vastaan sekä vastusti kansainvälistä rikostuomioistuinta ja rypälepommien vientikieltoa.
Clintonin vastakohta tiimissä on Susan Rice, joka Clemonsin mukaan on hyvin tietoinen globaalin oikeuden merkityksestä tämän päivän ulkopolitiikassa. Hän on keskittynyt ilmastonmuutokseen, köyhyyden poistamiseen sekä aidsin ja muiden tappavien tautien vastustamiseen.
Kotimaan turvallisuudesta vastaava ministeri Janet Napolitano puolestaan kuuluu uuden hallinnon bushilaisiin. Hän loi maineensa kovilla otteilla laittomia maahanmuuttajia vastaan Meksikon rajalla.
Joukkomurhan
kaikuja Indonesiasta
Turvallisuustiimiin voidaan laskea myös tärkeimmät tiedustelujohtajat. Kaikkien Yhdysvaltojen 16 tiedusteluviraston ylimmäksi johtajaksi Barack Obama valitsi entisen Tyynenmeren laivaston komentajan, amiraali Dennis Blairin, jolla on musta menneisyys Indonesian Itä-Timorin miehityksen ajoilta 1990-luvulla.
Itä-Timorissa järjestettiin YK:n tukema kansanäänestys itsenäistymisestä vuonna 1999. Äänestyksen alla Indonesian miehitysjoukot tappoivat joukoittain siviilejä. Eräässä tapauksessa sotilaat murhasivat viidakkoveitsin kirkkoon paenneita ihmisiä. Kaksi päivää myöhemmin Blair tapasi Indonesian joukkoja johtaneen kenraali Wiranton ja lupasi tälle Yhdysvaltain täyden tuen sekä myös sotilasapua.
Yhdysvaltojen ulkoministeriö oli antanut Dennis Blairille toisenlaiset ohjeet. Tämän olisi pitänyt päinvastoin käskeä Wirantoa lopettamaan verilöylyt.
Dennis Blairin vastapainona tuleva CIA:n päällikkö Leon Panetta on nähty myönteisenä valintana.
Panetta on tosin outo mies tiedustelujohtajaksi, sillä häneltä puuttuu kokonaan alan kokemus. Hän on entinen demokraattien kongressiedustaja, Bill Clintonin budjettipäällikkö ja Valkoisen talon henkilöstöpäällikkö.
Myönteisenä Leon Panettaa on pidetty siksi, että hän on arvostellut jyrkästi Bushin hallinnon tapaa kiduttaa vankeja ns. terrorismin vastaisessa sodassa. Hyökkäystä Irakiin hän vastusti, koska katsoi sen tarjoavan al-Qaidalle tilaisuuden perustaa tukikohdan kriittiselle alueelle. Budjettipäällikkönä Panetta yritti leikata CIA:n rahoitusta.
Ympäristötiimi: Nobel-voittaja vie uusiutuvaan energiaan
Vähiten Yhdysvaltain liberaalit ovat arvostelleet Barack Obaman ympäristötiimiä. Siihen kuuluvat energiaministerinä fysiikan Nobelin voittanut Steven Chu, Lisa Jackson ympäristönsuojeluviraston johtajana sekä Valkoisen talon ympäristöneuvostoja johtavat Carol Browner ja Nancy Sutley.
Tulevalle energiaministerilleen Barack Obama pisti kovan haasteen: Yhdysvaltain riippuvuus ulkomailta, usein vihamielisiltä hallinnoilta ja epävakailta alueilta, tulevasta öljystä on saatava katkeamaan. Siksi energiaa on ryhdyttävä tuottamaan ja kuluttamaan uusilla tavoilla.
New York Timesin tiedetoimittaja Andrew Revkin luonnehti valintoja niin, että vaikka talous on kaatumassa niskaan, ovat energia ja ilmasto Barack Obamalle ne tärkeimmät kysymykset. Ja tässä tarkoituksessa Steven Chu oli hieno valinta. Viimeksi kuluneet viisi vuotta hän on tutkinut uusia päästöttömiä energiatekniikoita. Revkinin mukaan Chun hallussa on teoreettisen tietämyksen lisäksi myös se, miten keksinnöt saadaan toimimaan ja hankkeet edistymään.
Revkinin mukaan Obaman energia- ja ympäristötiimi tulee toimimaan kahta kautta: lainsäädännön ja innovaatioiden.
Lainsäädännössä se yrittää toteuttaa Euroopassakin kiistellyn päästökauppajärjestelmän.
Innovaatioiden puolella vuosikymmenet laiminlyötyyn energiatutkimukseen on luvassa rutkasti lisää rahaa. Revkin sanoi, että Yhdysvallat on käyttänyt 80 miljardia dollaria vuodessa sotimiseen ja yhden miljardin energiatutkimukseen. Ja siitä yhdestäkin osan siihen, miten maasta saataisiin revittyä vielä vähän enemmän kivihiiltä. Tähän tulee suuri muutos.
Ympäristötiimiin läheisesti liittyy myös maatalousministeri. Hän on Iowan kuvernööri Tom Vilsack, joka tunnetaan agribisneksen voimakkaana tukijana. Vilsack haluaa poistaa kaikki rajoitukset geenimuunneltujen kasvien viljelyltä ja kannattaa maataloustuotteiden jalostamista liikennepolttoaineiksi.
Muita keskeisiä
vaikuttajia
Työministeri Hilda L. Solis tuo Obaman hallintoon matalapalkkaisten ja järjestäytyneiden työläisten äänen. Nimenomaan ammattiliitot painoivat päälle tämän latinomaahanmuuttajien tyttären valitsemiseksi.
Lopulta puhutuimmaksi Obaman valinnaksi seuraavien vuosien aikana saattaa kuitenkin nousta vaikutusvaltainen Valkoisen talon henkilöstöpäällikkö Rahm Emanuel, joka vuonna 1998 lähti Bill Clintonin hallinnosta investointipankkiiriksi ja kääri kolmessa vuodessa 18 miljoonan dollarin omaisuuden. Rahoillaan hän kilpailijoiden happamien kommenttien mukaan osti itselleen paikan kongressista vuonna 2001.
Kovien otteidensa vuoksi Emanuelia kutsutaan lempinimellä ”Rahmbo.” Kovan jätkän imagoa lisää hänen tavaramerkkeihinsä kuuluva oikean käden keskisormi, josta on jäljellä vain tynkä. Sormen hän menetti nuorena työtapaturmassa metallitehtaassa. Vasemmistolaisten vastustajiensa mukaan Rahm Emanuel oli kongressin oikeistolaisin demokraatti.
Hallinnon avainasemassa hän on siksi, että henkilöstöpäällikkö pitkälti toimii portinvartijana Valkoiseen taloon sen suhteen, ketkä pääsevät hyvänä kuuntelijana tunnetun Obaman puheille.
Emanuel kannatti Irakin sotaa ja vastusti omassa puolueessaan ammattiliittojen tukemia ehdokkaita.
Kumma pastori
kuumentaa tunteita
Kaikkein ensimmäiseksi Obaman vasemmistolaiset kannattajat kuitenkin ihmettelevät, miksi tämä kutsui kirkonmiehistä juuri pastori Rick Warrenin puhumaan virkaanastujaisissaan. Kalifornialaisen megakirkon perustaja Warren on tunnettu samaa sukupuolta olevien avioliittojen sekä abortin vastustaja. Mahdollista hyökkäystä Iraniin hän on kommentoinut jumalan antamaksi oikeudeksi käydä pahantekijöiden kimppuun.
Oikeistolaisista saarnaajista Rick Warren eroaa siinä, että hän sanoo taistelevansa ympäristönsuojelun puolesta ja köyhyyttä vastaan.
Yhdysvaltain evankelisesta liikkeestä kirjaa kirjoittava Max Blumenthal on yrittänyt löytää esimerkkejä siitä, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, mutta ei ole löytänyt. Blumenthalin mukaan Warrenin Afrikassa toteuttamat ”rauhanohjelmat” näyttävät vain rekrytointikampanjoilta tämän siellä perustamiin kirkkoihin.
uutiskirje 
