Suomen EU-puheenjohtajuuskautta on jäljellä vielä kaksi kuukautta. Puheenjohtajuuskauden myötä eri puolilla maata on järjestetty loppukesän ja syksyn aikana lukuisia kiinnostavia tapahtumia. Vaikka sattuneesta syystä niissä kaikissa on pohdittu Euroopan ja Euroopan unionin tulevaisuutta, on monessa niistä käsitelty myös laajempia yhteiskunnallisia sekä yhteiskuntapoliittisia kysymyksiä.
Tämän viikon alussa suomalaisten kehitysjärjestöjen yhteistyöjärjestö Fingon johdolla pohdittiin Helsingissä sitä, millaisia yhteiskuntapoliittisia tavoitteita Euroopassa juuri tällä hetkellä pitäisi asettaa ja millaisilla mittareilla näiden tavoitteiden toteutumista pitäisi arvioida.
Konferenssin nimeksi oli ehkä hieman provosoivasti valittu Beyond Growth, vapaasti suomennettuna ”kasvun tuolla puolen”. Viestinä oli siis se, että kasvun tavoittelun – erityisesti materiaalisen kasvun ja ehkä siinä sivussa taloudellisen kasvun – sijaan tässä ajassa tulisi pohtia, voisivatko jotkin muut yhteiskunnalliset tavoitteet olla kestävän tulevaisuuden näkökulmasta tärkeämpiä.
Tilaisuuteen kokoontuneet tutkijat, asiantuntijat, virkamiehet ja kansalaisyhteiskunnan toimijat olivat melko yksimielisiä siitä, että ainakin kapean kasvuajattelun aika on nyt ohi. Sen sijaan, että yhteiskuntapolitiikalla pyrittäisiin jatkossa ainoastaan kirittämään bruttokansantuotetta suuremmaksi, on politiikan painopistettä ja näkökulmaa muutettava.
Monissa puheenvuoroissa ja keskusteluissa ihmisten ja planeetan hyvinvointi nousivat päämääriksi, joiden toivottiin korvaavan materiaalisen kulutuksen kasvuun johtavat tavoitteet yhteiskuntapolitiikassa.
Ihmisten hyvinvointiin liittyen seminaarissa puhuttiin sekä subjektiivisesta että objektiivisesta hyvinvoinnista toisten painottaessa enemmän ensimmäistä ja toisten jälkimmäistä. Jaettu näkemys oli kuitenkin se, että tulevaisuuden talous- ja yhteiskuntamallin tulisi kyetä takaamaan riittävän korkea hyvinvointi meille kaikille.
Samalla kun lähtisimme tavoittelemaan myös nykyistä tasaisemmin jaettuja hyvinvoinnin edellytyksiä ja toteutunutta hyvinvointia kaikille ihmisille, meidän tulisi pystyä huolehtimaan maapallomme ja ympäristömme hyvinvoinnista. Ekologinen kriisi ei liity ainoastaan ilmastonmuutokseen, vaan ekologiset hälytyskellot soivat monella muullakin saralla, luonnonvarojen riittävyys, maaperän hedelmällisyys ja luonnon monimuotoisuus tässä mainitakseni.
Kun olemme sisäistäneet nämä haasteet ja vakuuttuneet niistä, on konkreettisten ihmisten ja maapallon hyvinvointia vaalivien politiikkatavoitteiden asettamisen aika. Se ei kuitenkaan vielä riitä, vaan meidän on löydettävä myös keinot politiikan toimeenpanoon. Siinä erilaiset mittarit voivat olla suuri apu, sillä niiden kautta tavoitteemme konkretisoituvat ja politiikkatoimien onnistumisen seuraaminen tulee mahdolliseksi.
Esimerkiksi ihmisten hyvinvoinnin osalta meillä tulee olla käytössämme sellainen määrä mittareita, että hyvinvoinnin eri osa-alueet tulevat riittävällä tavalla huomioitua. Kaikkea ei tarvitse eikä ole mahdollista mitata, vaan keskeisempien hyvinvoinnin taustatekijöiden tilan ja muutoksen arviointi riittää.
Tärkeää on, että mittarit on asetettu harjoitettavan politiikan lähtökohdista käsin. Kun mitataan oikeita asioita, politiikasta tehdään johdonmukaisempaa ja ihmisten ymmärrys yhteiskunnan valitsemasta suunnasta vahvistuu. Muodostuva yhteinen näkemys tulevaisuudesta voi osoittautua arvokkaammaksi, kuin juuri nyt osaamme edes ajatella.
Kirjoittaja on SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n pääekonomisti
uutiskirje 