Käytännössä koko metsäteollisuus seisoo Paperiliiton, Teollisuusliiton ja Pron lakkojen vuoksi. Runsaan viikon kuluttua lakot leviävät kemianteollisuuteen. Vaikeimmiksi povatut julkisen alan työmarkkinaneuvottelut ovat vasta lähtökuopissa, sillä sopimukset ovat voimassa maaliskuun loppuun asti.
Työmarkkinakierroksesta tuli juuri niin vaikea kuin oli jo vuosi sitten nähtävissä. Kun Teollisuusliitto irtisanoi kiky-tunnit, oli selvää, että eivät palkattomiin talkoisiin suostu enää muutkaan liitot.
Entinen pääministeri Antti Rinne esitti kesällä, että kiky-ongelma ratkaistaisiin keskusjärjestöjen kesken, jotta liittokierroksella voitaisiin keskittyä alakohtaisiin asioihin. Työnantajat torjuivat korskeasti aloitteen ja niittävät nyt sitä, mitä kesällä kylvivät. Ne ottivat mieluummin vastaan edessä siintävät työtaistelut kuin luopuivat jäykän ideologisesta asenteestaan, että keskusjärjestöjen kesken ei sovita mistään.
Kierroksen määräävin piirre on juuri työnantajien kova ideologinen linja. Nyt ollaan valmiita tuotannon menetyksiin ja rahallisiin tappioihin, koska taistelun ytimessä eivät ole palkat, vaan koko työmarkkinajärjestelmän tulevaisuus. Metsäteollisuuden mukaan lakkojen hinta on miljardi euroa. Yhtiöt ovat valmiita kärsimään sen pitääkseen kiinni oman laskelmansa mukaan kymmenen miljoonan kiky-hyödystä.
Kyllä tässä mitataan myös sitä, kenellä on määrittelyvalta ja millä ehdoilla 2020-luvun Suomea rakennetaan, sosiologian professori Harri Melin sanoo toisaalla tässä lehdessä.
Melinin mukaan työmarkkinatilanteessa näkyy se, että järjestäytynein ja koordinoiduimmin toimiva yhteiskuntaluokka on porvaristo.
Työnantajapuolella neuvotteluja käy uusi sukupolvi, joka ei tunne työmarkkinaperinteitä tai ei piittaa niistä. Suomea on rakennettu menestyksekkäästi vuosikymmenet sillä, että osapuolet kunnioittavat toisiaan eivätkä hae selkävoittoja. Nyt tästä periaatteesta on luovuttu. Käynnissä on vaikea lakkotalvi, koska toinen osapuoli haluaa saneluvallan yhteistoiminnan sijaan.
uutiskirje 
