Vuoden 2020 alun suuri dokumenttisarjatapaus on ollut Sami Kieksin ohjaama ja Yleisradion lähettämä Logged in. Tapaus se ei ole ollut pelkästään siitä syystä, että sarja on erittäin hienosti toteutettu kuvaus tämän ajan inhimillisestä todellisuudesta: Logged in antaa onnistuneesti äänen nuorille miehille, jotka ovat joutuneet syrjään yhteiskuntamme valtavirrasta. Dokumentaarisen vetovoimansa lisäksi sarja on herättänyt runsaasti yhteiskunnallista keskustelua.
Yksi keskustelun linjoista on liittynyt suomalaiseen sosiaaliturvajärjestelmään ja ennen kaikkea sosiaalietuusjärjestelmään. Tämän keskustelun heräämiseen saattaa olla syynä se, että sarjan esittäminen ja seuraavan kahdeksan vuoden ajan työskentelevän sosiaaliturvauudistusta pohtivan parlamentaarisen komitean perustaminen osuivat samaan ajankohtaan.
Esimerkiksi Iltalehdessä esitettiin Logged in -sarjaan viitaten väite, että sarjassa kuvattu elämä on seurausta Suomen liian anteliaasta sosiaaliturvasta. Kylmää faktaa on tämän tulkinnan mukaan se, että ”päähenkilöt elävät yhteiskunnan tukien varassa eli veronmaksajien varoilla” ja että ”Suomi jopa kannustaa nuoriaan sarjassa kuvatunlaiseen elämäntapaan”.
Päättely menee jotenkin niin, että koska Suomessa on selviämisen mahdollistava toimeentuloturva, näillä nuorilla ei ole tarvetta ”ottaa vastuuta omasta elämästään”. Eli ilmeisesti monen nuoren tilannetta parantaisi tämän argumentin mukaan se, että perustoimeentuloturvaa leikattaisiin tai se kokonaan poistettaisiin.
Tämä on siinä mielessä kiinnostava argumentti, että Logged in -sarja tuo erittäin hyvin esiin moninaiset syyt nuorten miesten elämäntilanteen taustalla. On koulukiusaamista, katkenneita perhesuhteita ja monenlaisia pettymyksiä tuottaneita vastoinkäymisiä. Mukaan ovat tulleet päihteet, joku on tehnyt rikoksia ja niin edelleen. Kukaan miehistä ei ole turvallisen sekä ongelmattoman lapsuuden ja nuoruuden jälkeen vain päättänyt heittäytyä sosiaalietuuksien varaan.
Sarja tuo esiin myös hyvin miesten tilanteen yksilöllisyyden. Vaikka he ovat nopeasti katsottuna samassa tilanteessa, yksityiskohtaisempi tarkastelu tuo esiin merkittäviä eroja. Siksi he tarvitsevat myös erilaista tukea, jotta pääsisivät eteenpäin kohti parempaa elämää, josta jokainen selvästi näyttää haaveilevan.
Kun SOSTE ja heikossa työmarkkina-asemassa olevien kanssa työskentelevät välityömarkkinatoimijat laativat viime vuoden aikana selvitystä työmarkkinoilla ilmenevistä tarpeista, kuva oli samanlainen kuin minkä Logged in piirtää. Työikäisillä ihmisillä, jotka tavalla tai toisella ovat työmarkkinoiden ulkopuolella, on suuri joukko erilaisia tarpeita, joihin vastaaminen on edellytys työelämään kiinni pääsemiseksi. Kaikki nämä tarpeet tulee ymmärtää ja niiden yksilöllinen ilmeneminen tulee tiedostaa, kun toimenpiteitä ihmisten tukemiseksi kohti työllistymistä suunnitellaan.
Tällä hetkellä järjestöt, säätiöt ja työpajat tuottavat jo paljon sellaista tukea, joka mahdollistaa voimavarojen, osaamisen, ja työmarkkinoilla toimimisen taitojen vahvistumisen. Jatkossa tällaiselle tuelle pitää tehdä lisää tilaa myös virallisessa sosiaaliturvajärjestelmässä.
Mitä aiemmin vaikeuksia kohdanneet nuoret saavat heidän tarpeisiinsa aidosti vastaava tukea – esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluita tai valmennusta, sitä paremmat edellytykset heillä on päästä kouluttautumaan ja töihin. Kun hyvän elämän lähtökohdat saadaan kuntoon, vastuun ottaminen omasta elämästä tapahtuu kuin itsestään. Silloin toimeentuloturvan varassa elävienkin määrä vähenee kestävästi.
Kirjoittaja on SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n pääekonomisti.
uutiskirje 