1. Mikä oli niin sanotun supertiistain merkittävin asia?
Demokraattien niin kutsuttua maltillista tai keskustalaista linjaa edustava Joe Biden nousi ryminällä takaisin peliin. Entisen varapresidentin kampanja oli ehditty julistaa lähes kuolleeksi, kun hänen menestyksensä jäi vaatimattomaksi ensimmäisissä vaaleissa helmikuussa.
Niin sanottuna supertiistaina kaikkiaan neljässätoista osavaltiossa järjestettiin demokraattien – ja republikaanien – presidenttiehdokasvaalit. Republikaanien valinta on selvä, sillä istuva presidentti Donald Trump tulee hakemaan jatkokautta.
Demokraattien puolelta supertiistai oli erinomainen Bidenille. Hän voitti ainakin yhdeksän osavaltiota. Menestyksen taustalla on se, että demokraattien keskusta alkoi ryhmittyä Bidenin taakse. Tavoitteena on torpata vasemmistolaisen Bernie Sandersin voitto.
Sandersille tulos olikin heikko. Vallankumousta – eli oikeastaan pohjoismaista hyvinvointivaltiota – ajava Sanders voitti väkirikkaan Kalifornian selvästi, mutta se jäikin oikeastaan ainoaksi lohduksi. Kaliforniassa tarjolla toki oli eniten demokraattien puoluekokoukseen tulevia valitsijahenkilöitä.
Sanders sai Kaliforniassa demokraattien äänistä noin 31 prosenttia. Biden jäi toiseksi noin 22 prosentin äänisaalilla.
Mutta valitsijahenkilöilläkin mitattuna Biden on nyt demokraattiehdokkaiden kärjessä. Sandersin kampanjan toiveena oli, että supertiistai olisi vahvistanut hänen asemaansa demokraattien kärkiehdokkaana. Tulos oli täysin päinvastainen.
2. Onko kisa nyt ohi?
Ei todellakaan. Vaaleja on vielä paljon jäljellä. Mutta selvää on, että kisasta on muodostumassa Sandersin ja Bidenin välinen kamppailu.
Bidenin taakse on nyt ryhmittynyt demokraattien keskusta, jota ajaa erityisesti inho Sandersia kohtaan ja halu estää radikaalina pidetyn senaattorin ehdokkuus.
Sandersin lisäksi progressiivien leirissä on myös Elizabeth Warren, joka kalastelee ääniä osin samoilta vesiltä kuin Sanders. Warrenin suosio on jäänyt kuitenkin selvästi Sandersista, joten Warrenin vetäytyminen ja tuen antaminen Sandersille voisi auttaa vasemmistoleiriä.
Toisaalta Warren voi myös päätyä tukemaan Bidenia.
3. Miljardöörin temppu epäonnistui
Supertiistai oli täydellinen mahalasku myös rahojaan kylväneelle Michael Bloombergille. Bloomberg on entinen New Yorkin pormestari ja miljardööri. Hän käytti satoja miljoonia kampanjaan, mutta lopputuloksena nippu kolmostiloja, ja valitsijahenkilöiden määrässä hän on jäämässä neljänneksi.
4. Sandersin kampanja
Bernie Sandersin kampanja on monella tapaa loistava esimerkki koko vasemmistolle. Kampanjan veturina toimii ruohonjuuritaso ja valtava innostuneiden aktiivien verkosto. Sanders on myös kerännyt paljon rahaa mikrolahjoituksina.
Mutta samaan aikaan Sanders on törmäämässä osin samaan kuin Jeremy Corbynin johdolla murskatappion Britannian parlamenttivaaleissa kärsinyt labour. Sekä Sanders että Corbyn ovat valtavan suosittuja alle 40-vuotiaiden äänestäjien parissa. Sandersin voitto Kaliforniassa on tästä osoituksena, samoin kuin labourin kannatusluvut suurissa kaupungeissa Britanniassa.
Samalla molempien ongelma on sama. Miten yhdistää milleniaalisosialistien ja vanhempien äänestäjien ryhmät, jotka ovat monin paikoin kaukana toisistaan. Näiden ryhmien huolenaiheet ovat hyvin erilaiset ja tapa puhua samoin.
Ja tähän Bidenin kampanja onkin iskenyt. Se on korostanut, että Biden on ehdokas, joka voi yhdistää eri leirit. Biden on myös erittäin suosittu tummaihoisten ja espanjankielisten keskuudessa. Tätäkin kulmaa kampanja korostaa.
Sanders on onnistunut nostamaan tärkeitä teemoja esiin, mutta nyt ehdottomuuden sijaan on tarvetta pragmaattisuudelle. Muuten suuremmaksi kasvanut Bidenin leiri kerää koko potin.
Vasemmisto on aiemminkin onnistunut omaa erinomaisuuttaan korostamalla saavuttamaan vaalitappion. Nyt siihen ei olisi varaa.
5. Uhkana Donald Trumpin päiväuni
Demokraatit valitsevat presidenttiehdokkaansa heinäkuussa. Ehdokkuuteen vaaditaan 1 991 valitsijahenkilöä, ja yleensä yksi ehdokas on kerännyt tarvittavan enemmistön ennen puoluekokousta.
Tällä kertaa asiat ovat toisin. Nyt monen ennusteen mukaan uhkana on tilanne, jossa lopullinen valinta tehdään puoluekokouksessa. Ja silloin uhkana on hajaannus, joka hyödyttää vain ja ainoastaan Donald Trumpia.
Pahimmassa tapauksessa ratkaisun tekevät demokraattien niin kutsutut superdelegaatit, joita ei valita nyt käytävissä vaaleissa. Heitä ei siis sido vaalitulokset.
Keskenään riitelevä demokraattipuolue tuskin kykenisi uhkaamaan Trumpin jatkokautta. On hyvä kysymys, miksi Sandersin joukot innostuisivat kampanjoimaan Bidenin presidenttikampanjassa, jos Sanders on syrjäytetty superdelegaattien äänillä.
Lähteet: Spiegel, New York Times, Guardian
uutiskirje 
