Useat nepalilaiset lasten hyvinvointia edistävät järjestöt ovat sekaantuneet lapsikauppaan. Asia ilmeni, kun havaittiin ristiriita Nepalin ilmoittamien virallisten adoptiolukujen ja eri maihin tosiasiassa adoptoitujen nepalilaislasten lukumäärien välillä.
Viralliset adoptiot ulkomaille käytännössä lähes loppuivat, kun mediassa kymmenen vuotta sitten raportoitiin adoptioihin liittyvästä korruptiosta. Länsimainen kysyntä ei kuitenkaan loppunut, eivätkä myöskään köyhät nepalilaisvanhemmat, joilla ei ole varaa elättää lapsiaan.
Nepalin naisten, lasten ja vanhusten ministeriöllä on tilastoissaan tiedot vain 64 lapsesta, jotka on lähetetty adoptoitaviksi kymmeneen länsimaahan (Belgia, Italia, Kanada, Norja, Ranska, Ruotsi, Saksa, Sveitsi, Tanska ja Yhdysvallat) vuosien 2010 ja 2019 välisenä aikana. Näiden kymmenen länsimaan Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssille (HCCH) toimittamasta listasta kuitenkin käy ilmi, että niihin tuli 242 nepalilaislasta.
Ministeriön tiedottaja Gyanendra Paudelilla ei ole aavistustakaan, mistä ero luvuissa johtuu. Hän luottaa viralliseen tilastoon.
Kansallisen ihmisoikeuskomission (NHCR) Manju Khatiwadan mielestä kyseessä on ilmiselvästi lapsikauppa.
– Kauppiaat väärentävät asiakirjoja ja vaikuttavat sekä valtion virkailijoihin että vanhempiin, jotta lapset saadaan salakuljetettua maasta, hän sanoo.
Vanhempia huijataan
Manju ja Bhimsen Khadka tapasivat myydä paahdettua maissia tienvierellä Kathmandussa. Kymmenen vuotta sitten heidän naapurinsa säälistä tarjoutuivat toimittamaan kaksi Khadkojen kolmesta pojasta lastenkotiin. Rajkumar ja Balkrishna olivat tuolloin 8- ja 6-vuotiaita.
Vanhemmat hyväksyivät tarjouksen, sillä se vapautti heidät poikien ruokkimisen ja kouluttamisen taakasta. Mutta kun lapset sitten olivat lastenkodissa, kodin johto toistuvasti kielsi Manjua ja Bhimseniä vierailemasta heidän luonaan. Lopulta vanhempia myös uhkailtiin.
– Rukoilin heitä, että saisin nähdä poikani edes kerran, mutta he vain sanoivat tekevänsä minusta selvän, Manju Khadka kyyneleet silmissä muistelee. Vanhemmat tekivät valituksen NHCR:lle, joka selvitti, että Rajkumar ja Balkrishna oli jo adoptoitu Italiaan.
– On selvää, että vanhemmat huijattiin luulemaan, että heidän poikansa koulutettaisiin. Sen sijaan lastenkoti varasti ja myi pojat ja väärensi Naxalin Nepalin Lasten organisaatiossa (NCO) aitojen näköiset asiakirjat, NHCR:n Khatiwada toteaa.
Laki on tiukka
NCO huolehtii koko maan orpojen ravinnosta, koulutuksesta ja suojasta. Sitä myös epäillään laajasta kansainväliseen adoptioon tarvittavien asiakirjojen väärentämisestä.
Nepalin adoptiolakien mukaan adoptiovanhemmat eivät esimerkiksi saa valita lasta ja heidän täytyy anoa adoptiota joko rekisteröidyn kansainvälisen toimiston tai maansa Nepalin suurlähetystön kautta sekä täyttää koko joukko kaavakkeita. Vanhempien hyväksymisen jälkeen lapsen valinnan suorittaa perheiden yhteensovittamisen komitea.
HCCH:n asiakirjoista ilmenee, että monissa adoptioissa koko prosessi on ohitettu.
NHCR:n raportti ihmiskaupasta viittaa yhteyteen orpokotien, lastenkotien ja adoptiota haluavien ulkomaalaisten välillä. On tavallista, että adoptoitavaa lasta väitetään orvoksi, vaikka hänellä olisikin vanhemmat. Raportin mukaan Nepalin 533 lastenkodissa on 14 864 lasta, joista lähes 80 prosentilla on elossa vähintään toinen vanhempi.
Kansainvälistä adoptiota säätelevät lait ovat niin tiukkoja, etteivät useat valtion virastot voi olla tietämättömiä tällaisista adoptioista. HCCH:n ja Nepalin virallisten tilastojen ristiriita paljastaa, että adoption varjolla lapsia myydään ulkomaille.
uutiskirje 
