Varsinkin 1980- ja 1990-luvuilla yhteiskuntaluokista puhuminen oli Suomessa epämuodikasta ja leimattiin helposti vanhakantaiseksi. Koko yhteiskunnan sanottiin keskiluokkaistuneen.
Viime aikoina luokkapuhe on tehnyt paluuta vasemmistolaiseen keskusteluun. Vapun alla teemaa käsiteltiin useammassakin keskustelutilaisuudessa.
Viime viikonloppuna Suomen sosiaalifoorumissa Helsingissä Vasemmistofoorumin ja Gaudeamuksen tilaisuudessa alusti muun muassa sosiaalipsykologi, yliopiston tuntiopettaja Katriina Järvinen. Hän on kirjoittanut Laura Kolben kanssa teoksen Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa (2007) ja on työväenluokkataustaisena itse elävä esimerkki luokkien välillä liikkumisesta.
”Amerikkalainen unelma on todellisempi Suomessa ja Ruotsissa kuin Yhdysvalloissa.”
– Aina kun on sanottu, että suomalaiset ovat yhtä ja samaa keskiluokkaa, olen kokenut, että minut suljetaan ulkopuolelle. Olen noin 3-vuotiaasta tajunnut kuuluvani jollain tavalla vähemmän arvokkaisiin ihmisiin, Järvinen kertoi.
Elettiin 1960-lukua. Järvinen kulki äitinsä mukana tämän siivotessa rikkaiden ihmisten koteja ja sisäisti luokkajaon: on ne, joiden koteja siivotaan, ja ne jotka siivoavat toisten koteja.
– Tajusin kuuluvani jälkimmäiseen ryhmään. Äiti muistutti aina nöyryydestä, jota meidän on koettava parempia kohtaan.
Luokkataustasta vaikea päästä irti
1970-luvulla Järvisenkin perhe sai osansa tasa-arvokamppailusta ja taloudellisesta noususta. Vuokrakaksion puolikas, johon kuusihenkisen perheen oli pitänyt sulloutua, vaihtui isohkoon aravakolmioon.
Järvinen pääsi yliopistoon ja hänestä tuli valtiotieteiden lisensiaatti, mutta sosiaalinen nousu ei ollut täydellistä. Kun Järvinen puolisonsa ja lapsensa kanssa muutti kaupungin vuokra-asuntoon rakenteilla olevaan lähiöön, hänen ystävänsä remontoivat omakotitaloja Käpylässä ja Kumpulassa.
Hän kävi myös läpi nöyryytysmankelin sosiaalivirastoissa ja Keloissa, joissa tiskin takana saattoi olla hänen opiskelukavereitaan.
2000-luvulla erot ihmisten yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa menestymisessä ovat Järvisen mukaan muuttuneet entistä sattumanvaraisemmiksi.
– Kasvoin Suomessa, jossa luulin, että ahkeroiminen ja koulunkäynti palkitaan. Nyt joku kola-Olli sanoo telkkarissa ”liian hapokasta”, ja kaikki haluavat haastatella häntä.
2000-luvulla henkilökohtaiset ominaisuudet ovat myös tulleet entistä tärkeämmiksi. Vaatimukset keskustelutaidosta, sopivasta pukeutumisesta, oikeanlaisesta huumorintajusta ja joustavuudesta eivät ole luokkaneutraaleja, vaan jopa korostavat luokkataustan merkitystä entisestään, Järvinen arvioi.
Demarit myötäilevät keskiluokkaa
Samassa tilaisuudessa Petter Nilsson ruotsalaisesta ajatushautomosta Marxilaisen yhteiskuntatieteen keskuksesta kertoi tilanteen olevan Ruotsissa samankaltainen kuin Suomessa: tulo- ja luokkaerot ovat kärjistyneet uudelleen 1990-luvulta alkaen, myös sosiaalidemokraattien hallituskausilla.
Tilastot osoittavat, että sosiaalinen liikkuvuus on sitä suurempaa, mitä vähäisempiä luokkaerot ovat.
– Amerikkalainen unelma on todellisempi Suomessa ja Ruotsissa kuin Yhdysvalloissa, Nilsson havainnollisti.
Nilsson kritisoi ”gallup-politiikkaa”, jossa työväenpuolueetkin asettavat tavoitteitaan sen mukaan, mitkä asiat ovat jo ennestään suosittuja, ja pyrkivät miellyttämään suurta keskiluokkaa. Hän peräänkuulutti visionäärisempää otetta.
– Keskiluokankin näkemykset voivat muuttua oikealle tai vasemmalle, hän muistutti.
Prekarisoituminen etenee
Tiistaina luokkateeman puinti jatkui Helsingissä Kriittinen piste -sarjan keskustelutilaisuudessa, jossa aiheesta alusti sosiologian emeritusprofessori Raimo Blom. Blomin mukaan luokkien kuolemasta on puhuttu sosiologiassa usein, viimeksi 1990-luvulla, mutta aina ne ovat pulpahtaneet uudelleen esiin. Lama, työelämän epävarmuus ja työttömyyden kasvu tekevät teeman taas entistä ajankohtaisemmaksi.
Blom ennusti muun muassa vuokratyön edelleen lisääntyvän. Niin sanottua prekarisoitumista hän ei kuitenkaan nähnyt aivan uutena ja mullistavana ilmiönä.
– Menestyvässä yrityksessä on aina ollut ydintyöntekijät ja laitaosia. Se on ehkä vahvistunut, hän puntaroi.
Gaudeamus julkisti keskiviikkona kaksi uutta luokkateemaa käsittelevää kirjaa: Petteri Pietikäisen toimittaman Valta Suomessa sekä Jani Erolan toimittaman Luokaton Suomi? Yhteiskuntaluokat 2000-luvun Suomessa. Kirjoihin ja julkistamisseminaarin antiin palataan ensi viikon Viikkolehdessä 7.5.
uutiskirje 
