Euroalue joutui Kreikan kanssa tilanteeseen, johon ei pitänyt koskaan joutua: muut euromaat koettavat pelastaa sitä ja samalla itseään, kun se joutui kestämättömään tilanteeseen velkojensa rahoituksen kanssa.
ETLA:n toimitusjohtaja Sixten Korkman toimi kymmenen vuotta EU:n neuvoston pääsihteeristössä talous- ja finanssiasioista vastaavana pääjohtajana. Hän ei usko, että euroalue hajoaa edes tähän kriisiin tai että jotkut lähtisivät tai potkittaisiin pois siitä. Mutta keskustelua jatkosta tarvitaan.
– Uskon, että euroalue tulee olemaan kanssamme vielä hyvin pitkään. Mutta se voi toimia hyvin tai huonosti. Siksi on syytä käydä keskustelua, miten se voisi toimia paremmin.
Perimmäinen vastuu on kuitenkin kunkin maan pääkaupungissa eikä talouspolitiikan kurinalaisuus ja yhteensovittaminen tule koskaan olemaan helppoa.
– Tässä koordinoinnissa on se ongelma, että on aina mukavampaa sorkkia toisten politiikkaa kuin omaa.
Puheen pitäisi riittää
EU ohjastaa jäsenmaita kolmeksi vuodeksi kerrallaan laadittavilla talouspolitiikan suuntaviivoilla, joita pitäisi noudattaa. Euron tueksi on luotu vakaus- ja kasvusopimus, jossa on pelisäännöt lähinnä siitä, että julkisen talouden alijäämien on pysyttävä kurissa.
Jäsenmaat raportoivat vuosittain taloutensa tilasta ja näkymistä. Komissio voi antaa niille varoituksia, jäsenmaista muodostuva EU:n neuvosto suosituksia ja viime kädessä vaatimuksia linjan muuttamisesta.
Korkman uskoo, että Kreikan kriisi voi opettaa kaikkia jäsenmaita suurempaan kurinalaisuuteen.
– Se on tärkeää kaikkien kannalta, viime kädessä eniten kunkin maan itsensä kannalta, ettei syntyisi koko systeemiä koskevia pelkoja.
EU ei kuitenkaan pysty paljoa tekemään. Valta on jäsenmaissa, Brysselissä tehdään pohjimmiltaan vapaaehtoista yhteistyötä.
– EU:kin on tärkeä, mutta se luo kuitenkin vain tiettyjä reunaehtoja ja puitteita. Tämä tulee olemaan aina vaikea laji. Mutta sen kanssa on elettävä maailmassa, jossa emme halua mitään liittovaltiota tai federaatiota vaan haluamme olla voittopuolisesti itsenäisiä maita.
– Kyllä suomalaisten kohtalo ratkeaa hyvin pitkälle sen perusteella, mitä hallitus ja eduskunta Suomessa tekevät.
Brysselissä keskitytään enemmän puhumiseen. Sekin on tärkeää, jotta ymmärrettäisiin miten itse kukin asiat näkee ja mitä ajaa takaa.
Jatkossa puheenaiheena voi alijäämien lisäksi olla myös se, että eräiden maiden isot ylijäämät ulkomaankaupassa tuottavat toisille maille ongelmia.
Hyvät ajat ovat vaikeimpia
Korkmanin mielestä jatkoon voisi miettiä, voisiko vakaus- ja kasvusopimuksen tapaisten reunaehtojen sitovuutta ja asemaa jollakin tavalla kohentaa, vaikka hän ei nykyisinkin mahdollisiin sakkoihin usko.
– Ennen kaikkea tarvitaan ponnekkaampaa toimintaa silloin, kun vielä menee hyvin.
Irlanti esimerkiksi ei uskonut sille annettuja neuvoja hillitä menoa, kun maan talous kasvoi todella kovaa. Talouskriisin iskiessä se joutui todella heikkoon jamaan.
Esillä on ollut myös ajatus, että jäsenmaiden pitäisi esitellä budjettinsa Brysselissä ennen kuin ne on hyväksytty kotimaassa.
– Jossain kevyessä muodossa on ihan tärkeää, että hallitukset kertovat toisilleen omista talouspoliittisista suunnitelmistaan. Mutta eivät jäsenmaat rupea budjettejaan muuttamaan sen takia, että niitä on kritisoitu Brysselissä.
Korkman myöntää, että yhteensovittaminen toimii usein huonosti. Kriisioloissa ratkaisuja näyttää kuitenkin lopulta syntyvän.
Markkinoille järkeä
Paremman yhteisen kurinalaisuuden rinnalle Korkman kaipaa myös rahamarkkinoilta järjellisempää toimintaa. Nyt Kreikka ja moni muu pahasti velkaantunut maa sai markkinoilta rahaa lähes yhtä halvalla kuin asiansa hyvin hoitaneetkin.
– Ehkä markkinoilla ajateltiin, että kyllä ne kaikki kuitenkin vastaavat veloistaan, koska niillä on verotusoikeus.
Toinen vaihtoehto on pahempi. Markkinoilla arvattiin, että kielloista huolimatta muut maat tulevat apuun, jos joku joutuu todellisiin vaikeuksiin. Näin kävi nyt.
– Luulen kuitenkin, että ne, joilla on Kreikan valtion velkapapereita salkussaan, ovat oppineet läksynsä. Niiden arvo on alentunut ja he ovat kärsineet tappioita.
– Jos tästä nyt päästään kuiville, niin kyllä finanssimarkkinat hinnoittelevat jatkossa riskejä ja lainoja paljon herkemmin sen mukaan, miten maat hoitavat talouspolitiikkaansa, Korkman arvioi.
Kuva: EU:n neuvosto
uutiskirje 
