ProAgria Pirkanmaan Hyvä lammas -hanke trimmaa lammasketjua kuntoon niin, että Suomessa tuotettu lampaanliha löytäisi lampaanlihan perään kyselevän kuluttajan. Nyt ketju ei toimi, sillä yhteinen markkinoija puuttuu.
Suomen Lammasyhdistyksen puheenjohtaja Tapio Rintala näkee ongelmana kauppaketjut, jotka näyttävät suosivan uusiseelantilaista lammasta kotimaisen sijaan.
– Meillä on paljon tehtävää. Siksi olemme järjestämässä kauppiastapaamista. Viestimme kuuluu, että kaupan pitäisi olla valmis maksamaan hiukkasen enemmän teurastamoille, jotta ne taas voisivat maksaa enemmän lampureille.
Esitystään kaupalle Rintala perustelee sillä, että kuluttajat olisivat hänen mukaansa selvästi valmiita maksamaan kotimaisesta lampaasta, jos sitä vain kauppaketjujen hyllyille saataisiin.
Verkostoa rakennetaan
Lammasketjun kehittämishanketta sunnuntaina päättyneessä maatalousnäyttelyssä Oripäässä esitellyt eläinlääkäri Johanna Rautiainen korosti lampaan erinomaisuutta tuotantoeläimenä sen monipuolisuuden vuoksi.
– Lampaasta saadaan hyvälaatuista karitsanlihaa. Siitä saadaan villaa, jolle löytyy käyttöä käsitöissä ja jopa ekologisessa rakentamisessa. Taljat soveltuvat turkistuotteiden materiaaliksi.
Lisäksi lampaat hoitavat ympäristöä ja luontoa. Lampaiden laidunnuksella ylläpidetään arvokkaita perinnebiotooppeja.
Lampaiden ruokana on pääasiassa nurmirehu. Monivuotisten nurmien viljely taas suojelee maatalousympäristöä ja vesistöjä.
– Hankkeella haluamme kertoa kuluttajalle, että jos käyttää kotimaista lammasta, samalla tukee kaikkea edellä mainittua, Rautiainen kertoo.
Lampureita hanke pyrkii auttamaan ennen kaikkea paneutumalla lampaanlihan markkinointiin.
– Nyt yksittäinen lampuri hoitaa koko ketjun eli kasvattaa, hoitaa teurastuksen, markkinoi ja myy.
Yksittäisten lampureiden on vaikea saada tuotteitaan myydyksi kauppaketjuille tai ravintoloille.
Rautiainen uskoo, että verkostoitumalla lampaankasvattajat pystyisivät hoitamaa markkinointia tehokkaammin ja tuloksellisemmin.Verkostoituminen voi poikia ratkaisuja myös teurastukseen.
Yksi ratkaisu lampurille on tietysti pääsy sopimustuottajaksi, mutta siihen asemaan pääsee vain harvat.
Suuruuden maksimointi ääripisteessä
Rintala suomii lampaanlihan kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuudesta isoja kauppaketjuja, jotka pitävät huolen siitä, että luontaista kilpailua ei ole.
– Tämä suuruuden maksimointi on nyt ääripisteessä, hän sanoo ja uskoo, että jatkossa suunta voi olla vain kohti parempaa. Ehkä ratkaisu tulee orastavasta kehityssuunnasta, joka tuo kaupunkien keskustaan taas pienempiäkin kauppoja.
Nykyistä menoa Rintala nimittää tryffelikaupankäynniksi, jossa kuluttaja joutuu kiertämää ja kyselemään, missä olisi talo, jossa on lampaita.
Lampoloiden yleisin rotu meillä on suomenlammas. Toiselle sijalle pääsee hollantilaisperäinen texel.
Maassamme oli vuoden 2006 tilaston mukaan noin 55 000 – 60 000 uuhta. Kaikkiaan lampaita oli noin 85 000.
– Texel on hyvä lihalammas. Suomenlampaasta saa lihan lisäksi hyvää villaa, kertoo Rintala, jolla itsellään on suomenlampaita. Hän myy Yläneellä sijaitsevalta lampolasta lihat suoraan kuluttajille.
lehti 