”Fyysisyydestä saa säväreitä”
Metsuri Hillevi Lehmusjärvi, 37, nauttii työnsä vaihtelusta: maastot, säät ja puulajit vaihtelevat. Työ on fyysistä, mutta Lehmusjärvi ei valita.
– Siitä tulee niin hyvä olo. Siitä, että fysiikka joutuu tiukoille, saa säväreitä.
Etelä-Karjalassa, Imatralla työskentelevä Lehmusjärvi valmistui metsuriksi vuonna 2005.
– Olin ollut jo pitkään kotiäitinä ja harkinnut opiskelua. Mahdollisuuksia oli monia, luonnonvara-ala ja elintarvikeala kiinnostivat. Metsäkouluun kuitenkin hain, ja pääsin.
Nyt taskussa on myös metsämestarin tutkinto. Kymmenen kuukautta kestävissä metsurin työtä syventävissä opinnoissa painotettiin luonnonhoitoa, erikoispuunkaatoa, työnopastusta ja asiakaspalvelua.
Lehmusjärvi ajatteli ensin valmistuvansa luonnonhoitajaksi tai metsäsuunnittelijaksi. Koulutus olikin metsuri- tai metsäkonepainotteinen.
– Tuumasin, että ihan kivaahan tämä metsurin suorittava työ on. Voidaan sanoa, että metsäala löysi minut, Lehmusjärvi kertoo.
Kukaan ei väheksy
Miesvaltaiselle alalle lähteminen ei Lehmusjärveä arveluttanut.
– En osaa ajatella tätä työtä sukupuoliasiana. Lähdin vaan koulutukseen ilman ennakkoluuloja.
Lehmusjärven mukaan työpaikalla ei ole koskaan ollut havaittavissa väheksymistä.
– Toisaalta näen työkavereita niin harvoin, etten tiedä mitä ne ajattelevat. Mutta en usko, että mitään pahaa ainakaan, Lehmusjärvi naurahtaa.
Lehmusjärvi ottaisi mielellään työparikseen naisen, mutta tulijoita ei ole. Hän kertoo tuntevansa yhden naismetsurin, mutta esimerkiksi metsuriksi opiskellessaan hän oli koulutusohjelmansa ainoa nainen.
– Moni nainen on lähtenyt opiskelemaan metsäalaa, mutta se ei ole fyysisyyden vuoksi sopinut. Kyllä sitä työpäivän jälkeen onkin aika raato. Mutta eivät ne miehetkään sen jaksavaisempia ole, Lehmusjärvi kertoo.
Metsässä on yksinäistä
Suurin osa metsureista työskentelee yksin, tosin samalla työmaalla voi työskennellä useita metsureita. Juuri työn itsenäisyys miellytti Lehmusjärveä alusta asti, vaikka siinä on myös haasteensa. Tieto kulkee sähköisesti, puhelimesta löytyvät työpäiväkirjaukset, työmaat ja kartat. Esimieheen ollaan yhteydessä tekstiviestein, joskus puhelimitse.
– Esimiestä ei todellakaan näe kovin usein. Jos kerran kuukaudessa tapaa jonkun firmasta, se on jo saavutus, Tornator Oy:ssä työskentelevä Lehmusjärvi kertoo.
Itse hän suosiikin työparityöskentelyä, työpareja on ollut kaksi viimeisten viiden vuoden aikana.
– Suurin syy yhdessä työskentelemiseen on ollut se, että on käytännöllistä mennä samalla kyydillä palstalle, kun asutaan lähekkäin.
Työ on usein kausiluonteista ja painottuu sulan maan aikaan. Lehmusjärven mukaan töitä riittää kahdeksaksi kuukaudeksi vuodessa. Istutukset painottuvat kevääseen ja alkukesään, muuten työ on taimikon hoitoa raivaussahalla. Hakkuut ovat vähentyneet koneellistumisen myötä.
– Lomautusten aikaan pitää vain keksiä jotain muuta, itseopiskelua tai muuta työtä, Lehmusjärvi kertoo.
Urheilua ja yhdistystoimintaa
Metsurin on suotavaa huolehtia kunnostaan vapaa-ajallakin. Lehmusjärvi ui ja käy kuntosalilla.
– Toisaalta, jos ei ole hyvä kunto, se tulee työn lomassa, hän muistuttaa.
Työpäivän aikanakin Lehmusjärvi harrastaa palauttavaa liikuntaa, kuten voimistelua.
– Työpäivän jälkeen varsinkaan kesällä ei jaksa liikkua. Lomautettuna harrastan aktiivisesti kuntourheilua.
Harrastuksiin kuuluu myös ammattiyhdistystoiminta. Lehmusjärvi kuuluu muun muassa ammattiosastonsa toimikuntaan. Erityisesti nuorten asiat kiinnostavat.
– Haluaisin, että nuoret saisivat enemmän tietoa työelämän pelisäännöistä. Itsekään en tiennyt oikeastaan mitään, ennen kuin liityin liittoon.
Aikomuksena on opiskella vielä metsätalousinsinööriksi. Suunnittelutyöt toisivat vaihtelua työhön. Sen aika ei ole silti ihan vielä.
– Ehkä viitisen vuotta teen vielä suorittavaa työtä. Sillä välin pienin lapsi kasvaa isommaksi, kolmen lapsen äiti kertoo.
uutiskirje 
