Kolumni / Eilina Gusatinsky
Taas on se aika vuodesta, jolloin metsät palavat ja savuhaitat innostavat populisteja vaatimaan hallitukselta näyttöä vahvasta itäulkopolitiikasta. Harmi, että eduskunta on lomalla – olisi mielenkiintoista seurata, miten paljon savuongelma peittäisi muut asiat, esimerkiksi budjetin vaikutukset kasvavaan köyhyyteen.
Onhan se itsestäänselvyys, kuinka helppoa on kääntää huomiota sisäisistä ongelmista ulkoiseen uhkaan. Onneksi Suomella on maantieteellinen syntipukki, ei tarvitse keksiä joka kerta uutta.
Yksi tuttavani, jonka mielipiteitä kunnioitan, ihan tosissaan piti vaatimusta antaa Venäjälle nootti metsäpalojen seuraamuksista tervetulleena. Hän tuohtui huomautettuani, kuinkahan monta noottia Islanti sai tulivuoren purkauksesta, ja kysyi tunnenko monta astmaatikkoa. Kyllä minunkin lähipiirissäni on allergikkoja, joille huonontunut ilmalaatu tuo hirvittävää tuskaa, mutta kenellekään heistä ei ole tullut mieleen esittää syytöksiä luonnolle puhumattakaan Venäjän hallituksesta.
Toisaalta tiedän, miten helppoa poliitikon on saada lisäpisteet olemalla muka huolissaan heikkojen terveydestä – jättäen selittämättä, miten joku nootti poistaisi ennätyksellistä kuumuutta ja kuivuutta, sammuttaisi tulipalot, kääntäisi tuulet tai puhdistaisi ilmaa.
En voi ymmärtää, miksi Kalifornian tai Kreikan jokavuotisista tulipaloista kerrotaan eri sävyyn: ollaan huolissaan ihmisistä ja pahoitellaan tuhoja. Johtuuko se vain maantieteellisestä sijainnista – on helpompi tuntea myötätuntoa, jos savu ei kantaudu tänne asti?
Mutta Venäjälläkin asuu tavallisia ihmisiä, jotka kärsivät mielettömästä kuumuudesta. Viimeksi yhtä kuuma ja kuiva kesä on ollut 130 vuotta sitten. Jo nyt on rikottu kaikki ennätykset ja loppua helteelle ei näy. Pelkästään Moskovassa kuolleisuus on tänä kesänä moninkertaistunut. Riskiryhmässä ovat vastasyntyneet, vanhukset, allergikot. Tulipaloalueilla tuhoutui noin 2 000 taloa (tilanne 3.8.), melkein 130 000 ihmistä on sammuttamassa tulipaloja. Monet maat ovat tarjonneet Venäjälle apua, muun muassa Saksa ja Viro.
Internetissä on muutama sivusto (pozhar.yandex.ru, fires.kosmosnimki.ru), joista saa reaaliaikaista tietoa tulipaloista. Vapaaehtoiset perustivat sosiaaliverkostoja. Niiden avulla yritetään koordinoida vaate- ja rahakeräyksiä tulipalojen uhreille, tiedotetaan tilanteesta, annetaan hyödyllisiä vinkkejä siitä, miten pitäisi suojautua tulelta ja savulta (community.livejournal.com/pozar_ru, russian-fires.ru).
No mutta. Luonnonkatastrofi voidaan politisoida ja repiä siitä bonukset ennen eduskuntavaaleja. Toisaalta niihin on vielä aikaa – tuskin kesäiset savut kantavat niin pitkään. Sen sijaan syvenevät tuloerot ja hyvinvointivaltion murenevat puitteet vaatisivat rohkeita poliitikkoja. Löytyykö sellaisia? Ja onko heillä mahdollisuuksia saada muutoksia aikaan?
Lähipiirissäni on pätkätyöläisiä, joiden kertapestit ovat olleet korkeintaan yhdeksän kuukauden pituisia. Koska heillä ei ole ollut aiempaa työhistoriaa Suomessa, he eivät ole ammattiliiton jäseniä. Eivätkä pääse sellaisiksi, siitä työnantaja pitää huolen.
Monet joutuvat tekemään työtä ”ilmaiseksi”. Vuosia harjoittelijana ei ole kiva olla, mutta muita vaihtoehtoja ei löydy. Noin kymmenen vuotta sitten järjestelmä kehitettiin auttamaan maahanmuuttajia tutustumaan suomalaiseen työympäristöön ja pelisääntöihin, mutta jo silloin oli odotettavissa väärinkäytöksiä. Tänään tästä kärsivät pitkäaikaistyöttömät ja nuoret.
Samalla byrokratia paheni. Esimerkiksi yksi tuttu on ollut kesäkuun alusta työtön, eikä vielä ole saanut Kelan päätöstä työttömyysrahoista. Hän kävi neljästi toimistolla selvittämässä omaa tilannettaan – joka kerta häneltä vaadittiin uusia papereita ja selvityksiä. Tuttavani ei uskalla hakea apua sosiaalitoimistosta, koska se taas kerran sotkee kaikki kuviot Kelan kanssa ja pitkittää seuraavien päätösten saamista. Hän lainaa ystäviltään ja yrittää selviytyä niin kuin tuhannet muut kyykytetyt köyhät. Yksinhuoltajaäitinä hän on joutunut anomaan asumistukea käydessään töissäkin. Pelkään pahoin, että työttömyys on hänen tilanteessaan helpompi ratkaisu, silloin tuen hakeminen Kelasta on yksinkertaisempaa. Tuttavani yrittää olla ajattelematta tällaista ratkaisua, mutta miten pitkään hän jaksaa?
Näkisin hyvin tärkeäksi asiaksi olla huolissaan heikkojen asemasta Suomessa. Surullisinta on töissä käyvien nopeasti kasvava köyhyys. Kuinka moni kansanedustaja tietää mitä köyhyys tarkoittaa todellisuudessa? Miten huonosti toimeentulevat järjestävät arkea? Kesälomaa lapsille? Auttaako heitä ymmärtämään se, että nykyään neljän hengen retki huvipuistoon maksaa jo niin paljon, että samalla rahalla toiset pystyvät ostamaan äkkilähtölomamatkan?
Pyydän anteeksi niiltä, jotka joutuvat taistelemaan jokapäiväisestä selviytymisestä – joku Lintsi ei kuulu siihen. Mutta päättäjät elävät eri maailmassa, joten yritän hakea heille ymmärrettävän esimerkin. Uskoisin, että heillä on kokemusta omista lapsista tai lapsenlapsista.
Tietysti he voivat huokaista helpotuksesta – lomakausi on takana, Venäjän savut auttavat peittämään ikävät asiat vielä jonkun aikaa.
Kirjoittaja on Spektr-lehden päätoimittaja.
lehti 