Suomi jätti hakemuksen sotilasliitto Naton jäseneksi keskiviikkona 18. toukokuuta. Muutos Suomen turvallisuuspoliittisessa perusratkaisussa tapahtui äärimmäisen nopeasti. Oli kulunut alle kolme kuukautta Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan, mikä käänsi kansalaismielipiteen. Poliitikot seurasivat perässä.
Jäsenhakemusta edeltänyt keskustelu oli nykyiseen tapaan kärjekästä. Yhtäkkiä oli vain yksi sallittu mielipide: Natoon niin nopeasti kuin mahdollista. Hyvin perustellut kriittiset kannat eivät juuri päässeet julkisuuteen.
KU istutti toukokuussa saman pöydän ääreen Nato-jäsenyyden vastustajan ja kannattajan keskellä kiihkeästi edennyttä prosessia. Keskustelu käytiin ratkaisevaa äänestystä edeltäneellä viikolla. Vasemmistoliiton Veronika Honkasalon ja kokoomuksen Saara-Sofia Sirénin keskustelussa mentiin eteenpäin kyllä vai ei -asetelmasta ja pohdittiin muun muassa sitä, millainen Nato-maa Suomesta tulee.
Veronika Honkasalo, mitkä ovat päällimmäiset huolesi siinä, kun Suomesta tulee Naton jäsen?
Veronika Honkasalo (VH): – Aika monikin, mutta ydinasedoktriini on isoimpia kysymyksiä. Menemällä mukaan Natoon me tavallaan allekirjoitamme ydinasejärjestelmän. Ei siitä mihinkään pääse. Nato pohjautuu ydinasepelotteeseen ja Yhdysvaltojen rooliin siinä. Ydinaseriisunta on hyvin vaikeaa Naton sisällä. Yksikään Nato-maa ei ole allekirjoittanut YK:n ydinaseiden kieltosopimusta.
”Menemällä mukaan Natoon me tavallaan allekirjoitamme ydinasejärjestelmän.”
– Pitää myös arvioida turvallisuutta ja jännitteitä hyvin pitkällä aikavälillä, kymmenien ja kymmenien vuosien päähän. Minun analyysini on, että pitkällä tähtäimellä Nato-jäsenyys lisää jännitteitä.
Ydinaseet osa pelotetta
Saara-Sofia Sirén (SSS): – Minusta pitää hahmottaa, mikä Nato on. Se on puolustusliitto. Ydinaseet ovat osa sen pelotetta, ja se on toiminutkin. Eihän Nato-maita vastaan ole hyökätty sotilaallisesti. Siinä mielessä ei ole epäselvyyttä, etteikö Nato-jäsenyys olisi lisännyt turvallisuutta sen jäsenmaissa.
– Nato muuttaa Suomen asemaa. Naton kannattajana se on minusta positiivinen asia. Se vahvistaa asemaamme osana länttä.
Pystyykö Suomi Naton jäsenenä ajamaan ydinaseriisuntaa ja pidätkö sitä edes tarpeellisena?
SSS: – Totta kai Suomi vaikuttaa omista lähtökohdistaan myös Naton jäsenenä. Se onkin seuraava keskustelu, minkälainen jäsen Suomesta tulee. Ihan samalla tavalla jatkamme tähänastista ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaamme.
– Uskon, että meidän liittymisemme Natoon vahvistaa myös pohjoismaisen yhteistyön tiivistymistä. Tähän asti se ei ole ollut kauhean realistista ulko- ja puolustuspolitiikan ratkaisuissa sen enempää kuin EU:ssakaan, koska muut ovat jo Natossa.
Ei se ihan pieni juttu ole
VH: – Minä olen pohjoismaisen yhteistyön ystävä vahvasti. Li Andersson pohti hyvin omassa analyysissään toukokuussa, että ehkä meillä vasemmistossa yksi kritiikin paikka on, että olisi pitänyt osata paremmin ennakoida tällaista turvallisuuspoliittista tilannetta ja rakentaa varteenotettavia vaihtoehtoja Natolle.
– Ilman muuta minäkin olen sitä mieltä, että nyt pitää pohtia, millainen Suomi on Nato-maana ja näen myös siinä pohjoismaisen yhteistyön äärimmäisen tärkeänä. Meillä on paljon herkkyyksiä, arktiset alueet esimerkiksi, joissa voidaan saavuttaa tosi paljon.
– Mutta Nato-jäsenyys muuttaa fundamentaalisella tavalla turvallisuuspoliittista asemaamme, ei se ihan pieni juttu ole. Sen takiahan niin monet ovat sinne halunneetkin. Se tulee vaikuttamaan esimerkiksi ihmisoikeusperustaiseen ulkopolitiikkaan. Toivon, että aidosti pohditaan, minkälaisia rajoituksia Nato-jäsenyys siihen mahdollisesti tuo ja millä tavalla nämä kysymykset huomioidaan.
– Ylipäätään globaalit ulottuvuudet ovat jääneet tässä Nato-keskustelussa hyvin vähälle huomiolle. Mitä se tarkoittaa globaalissa järjestelmässä, jossa Yhdysvaltojen intressit eivät ole Euroopassa vaan suuntautuvat yhä enemmän Aasiaan. Maailmanjärjestykseen liittyvät kysymykset on pakko ottaa huomioon. Ja mikä on sitten Suomen liikkumatila tässä kaikessa Nato-maana?
Pohjoismainen ääni kuuluviin
SSS: – Vähän peilaten, mitä Veronika sanoi, ja mikä meitä ehkä erottaa, on se, että näen tosi selkeästi Suomen tekevän omista lähtökohdistaan Nato-ratkaisun ja se on nimenomaan meidän kansallinen turvallisuuspoliittinen ratkaisumme. Päätös tehtiin siksi, että haluamme varmistaa Suomen ja suomalaisten turvallisuuden. Me haluamme suojata meille tärkeitä arvoja, jotka liittyvät vapauteen, tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin.
VH: – Lähestyn tätä siitä näkökulmasta, minkälaisen Nato-maan toivoisin Suomen olevan. Toivoisin, että Suomi olisi vahvasti puolustuksellinen Nato-maa eli tänne ei tuoda tukikohtia eikä joukkoja. Tiedän, että nyt toivotaan, ettei näistä ehdoista vielä puhuttaisi, mutta kyllä ne ovat meille vasemmistossa tosi tärkeitä kysymyksiä. Tietenkin toivon, että pohjoismainen yhteistyö painottaisi näitä asioita.
– Mitä tulee Suomen asemaan Naton organisaatiossa, niin isojen maiden ääni painaa siellä. Näkisin, että omaa ääntä saadaan vahvistettua pohjoismaisella yhteistyöllä.
– Norjassa meidän sisarpuolueemme on aika kriittinen sitä kohtaan, minkälainen paine Yhdysvaltojen suunnalta tulee siihen, millaisia puolustuksellisia hankintoja tulee tehdä. Ovatko ne Norjan turvallisuuden edun mukaisia vai enemmän joidenkin muiden intresseissä? Tämä on iso poliittinen kysymys, joka tulee olemaan tapetilla tulevina vuosina.
Ehtoja vai ei?
– Suomen ulkopoliittinen identiteetti rakentuu usein sen varaan, että haluamme osoittaa olevamme todella hyviä mallioppilaita. Se on hienoa, kun kyse on ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta, mutta mitä se tarkoittaa Nato-jäsenyyden suhteen? Joidenkin puolueiden mielestä se voi tarkoittaa sitä, että tänne tulee esimerkiksi joukkoja ja tukikohtia. Muissa Pohjoismaissa meidän sisarpuolueemme ovat hyvin kriittisiä näille kysymyksille ja oikeistopuolueet taas ovat toista mieltä.
”Suomen ulkopoliittinen identiteetti rakentuu usein sen varaan, että haluamme osoittaa olevamme todella hyviä mallioppilaita.
– Mielellään kuulen myös Saara-Sofialta, millaista teidän Nato-politiikkanne on. Miten te näette tukikohdat, joukot, ydinaseet ja joukkojen lähettämiset muualle?
SSS: – Kuulun siihen porukkaan, jonka mielestä meidän ei pidä etukäteen asettaa reunaehtoja neuvottelutilanteessa. Julistukset, että Suomi ei suostu tähän ja tuohon, eivät paranna meidän neuvotteluasemaamme.
– Suomi on hyvin Nato-yhteensopiva jo nyt, ja oikeastaan se, mikä muuttuu, on vain se, että me pääsemme turvatakuiden piiriin. Olemme Nato-yhteensopiva, ja meillä on paljon hyvää kumppanuutta ja yhteistyötä Naton kanssa.
– Jos ajatellaan suurvaltapoliittisia mannerlaattoja, niin Suomen vahvuus on ehdottomasti se, että Suomessa ei ole tingitty puolustusmäärärahoista eikä puolustusratkaisuista toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa. Minäkin muistan ajan, kun käytiin ikään kuin toiveikasta pohdintaa, että maailma menee parempaan suuntaan ja meille tärkeät asiat etenevät. Vielä hävittäjähankintaankin liittyi etenkin vasemmistoliitosta kriittisiä äänenpainoja. Onneksi on huolehdittu siitä, että Suomi on puolustuksellisesti vahva.
– Tämä ei ole vielä se hetki, jolloin otetaan kantaa esimerkiksi tukikohtiin.
Käydäänkö avointa keskustelua?
VH: – Kokoomuksesta on esitetty näkemyksiä, että pitää olla aktiivinen eikä pidä rajoittaa mitään. Että olisi hyvä, jos meidän maaperällämme olisi Nato-joukkoja. Luulen, että nämä tulevat olemaan isoja kysymyksiä, koska ne ovat olleet sitä muissakin Pohjoismaissa.
– Minua vähän pelottaa, että ollaanko me valmiita käymään avointa ja demokraattista keskustelua siitä, mitä Nato-politiikka tarkoittaa. Vai ajatellaanko me, että puolustus- ja turvallisuuspolitiikka eivät meille kuulu. Ei voi olla niin, että Nato-politiikasta päätetään suljettujen ovien sisäpuolella.
SSS: – En minä usko kenenkään ajattelevan, ettei turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan voisi tai saisi osallistua…
VH: – Kyllä monet ovat nähneet esimerkiksi hävittäjäkeskustelun niin, että teillä ei ole mitään asiantuntemusta, tämä ei kuulu poliitikoille.
SSS: – Mutta siinä oli hyvin pitkä ja perusteellinen, myös poliittinen, valmistelu takana.
Vasemmisto asemoituu eri tavoin
VH: – On äärimmäisen kiinnostavaa, että vasemmistopuolueilla Pohjoismaissa on hyvin erilaiset asemoinnit. Tanskan vasemmisto on aika mahdottomassa asemassa, kun se vastustaa, EU:ta, Natoa ja pohjoismaista puolustusyhteistyötä. Hekin joutuvat miettimään, että mitä sitten on jäljellä. Ruotsin vasemmisto on aika yhtenäisesti vastustanut Nato-jäsenyyttä. Norjassa sisarpuolueen linja on ollut, että Natosta pitäisi erota, ja nyt he joutuvat miettimään, haluavatko he pysyä tällä kannalla. Meillä taas ollaan tosi vahvasti jakautuneita. Tähän varmasti vaikuttaa geopoliittinen konteksti ja puolueen tausta.
”Meillä on niin paljon jäseniä, joille Nato-kriittisyys on ollut osa vasemmistolaista identiteettiä.”
– Kokoomukselle tämä ei ole fundamentaalinen puolueen identiteettiin vaikuttava kysymys, mutta meille on. Tämä ravistuttaa ihan perustavanlaatuisella tavalla. Meillä on niin paljon jäseniä, joille Nato-kriittisyys on ollut osa vasemmistolaista identiteettiä historiallisestikin. Sen sijaan, että ajatellaan näiden olevan jotain jääräpäitä, pitäisi yrittää ymmärtää. Se vie aikaa, kun vaihtaa identiteetin uuteen asentoon.
Länsi, mitä se on?
SSS: – Minä jaan ajatuksen siitä, että Nato-jäsenyys vahvistaa Suomen asemoitumista länteen. Eihän se ole itsestään selvää ollut, ja nytkin vielä kansainvälisissä yhteyksissä on ollut välillä hätkähdyttävää, että Suomi on nähty vähän sellaisena harmaana alueena. Minusta se ei ole vastannut ollenkaan todellisuutta. Oma identiteetti on aina ollut niin vahvasti eurooppalainen.
– Oli iso päätös liittyä EU:n jäseneksi, ottaa euro käyttöön, ja Nato on sille luontainen jatkumo.
VH: – Mutta onhan Sveitsi ja Itävalta, joiden kaikki mieltävät olevan vahvasti länttä. Ajattelen ”lännen” olevan myös sosiaalinen konstruktio, jota käytetään retorisena keinona, kun halutaan vahvistaa omaa argumentaatiota. Kyllä oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien pitäisi olla ihan globaali asia eikä mikään lännen oma ominaisuus.
Nato on sotilaiden yhteistyötä ja sotaharjoituksia. Tuleeko se näkymään muualla yhteiskunnassa, että Suomi on Nato-maa?
SSS: – En usko, että se näkyy juuri mitenkään tavan tallaajan elämässä. Niin kuin sanottu, Suomi on tehnyt jo nyt paljon yhteistyötä Naton kanssa. Se, minkä se muuttaa, on, että jäsenyys lisää meidän turvallisuuttamme. Luulen, että valtaosa suomalaisista kokee sen samalla tavalla. Suomessa on senkin takia luontevaa haluta Naton jäseneksi, että meillä on jo nyt tiivis yhteys.
VH: – Toivoisin, että Nato-jäsenyys tulisi näkymään demokraattisessa keskustelussa. Tutkimusten mukaan nuorimmat ikäluokat suhtautuvat kaikkein kriittisimmin Nato-jäsenyyteen, ja tämä ei ole näkynyt juuri lainkaan julkisessa keskustelussa. Toivoisin, että Nato-politiikka olisi tulevaisuudessa sellaista, johon kansalaiset saisivat osallistua aktiivisesti ja johon myös otetaan mukaan nuorta sukupolvea. Nyt se on ollut enemmän miesten, vanhempien sukupolvien ja vakipoliitikkojen areena.
uutiskirje 
