Vain kolme puoluetta lisäsi kannatustaan Ruotsin sunnuntain valtiopäivävaaleissa, mutta niistäkin kahdella riemuun sekoittui hämmennystä.
Aidosti saattoi iloita oikeistopopulistinen ruotsidemokraatit, joka ylitti 5,7 prosentin kannatuksellaan kirkkaasti neljän prosentin äänikynnyksen ja nousi ensimmäistä kertaa parlamenttiin. Puolueen kannatus kasvoi 2,8 prosenttiyksikköä.
Pääministeri Fredrik Reinfeldtin maltillisella kokoomuksella on periaatteessa monta ilonaihetta. Puolueen kannatus kohosi lähes neljä prosenttiyksikköä, joten sen ylivertainen johtoasema porvaripuolueiden allianssissa vahvistui entisestään.
Samalla kokoomus kohosi lähes yhtä suureksi kuin perinteinen valtapuolue sosiaalidemokraatit. Eroa puolueiden välillä on enää 0,8 prosenttia.
Suurimpana syynä kokoomuksen menestykseen pidetään sitä, että Ruotsi selvisi maailman talouskriisistä moniin muihin maihin verrattuna varsin hyvin.
Kannatus kasvoi, paikat vähenivät
Mutta kokoomuksen iloa himmentää paradoksi: vaikka neljän porvaripuolueen liittoutuma lisäsi ääniosuuksissa etumatkaansa punavihreään rintamaan, se menetti paikoissa enemmistöasemansa valtiopäivillä.
Kokoomuksen, kansanpuolueen, keskustapuolueen ja kristillisdemokraattien allianssi lisäsi yhteistä kannatustaan 1,1 prosenttiyksiköllä, mutta menetti kuusi paikkaa. Näin se jäi 172 paikallaan kolmen paikan päähän yksinkertaisesta enemmistöstä 349-paikkaisessa parlamentissa.
Syynä on tietysti se, että ruotsidemokraatit tuli valtiopäiville 20 paikallaan. Vuoden 2006 vaaleissa heille annetut äänet menivät hukkaan.
Tämä osoittaa, miten suuri vaikutus äänikynnyksellä voi olla poliittiseen karttaan.
Ympäristöpuolueen valinnan paikka
Kolmas kannatustaan kasvattanut puolue oli ympäristöpuolue, joka lisäsi ääniosuuttaan tasan kahdella prosenttiyksiköllä.
Mutta samalla ympäristöpuolue oli osa tappion kärsinyttä punavihreää blokkia yhdessä sosiaalidemokraattien ja vasemmistopuolueen kanssa.
Kun vaali-iltana selvisi, ettei kumpikaan blokeista saa enemmistöä, tarjosi Reinfeldt odotetusti yhteistyöneuvotteluja ympäristöpuolueelle. Reinfeldt on kategorisesti sulkenut pois yhteistyön ruotsidemokraattien kanssa.
Ensi lausunnoissaan ympäristöpuolue torjui kosiskelun. Periaatteessa ympäristöpuolueella olisi nyt pelin paikka, olisihan sillä tilaisuus vaatia melkoisen korkeaa hintaa porvariallianssin tukemisesta.
Käytännössä tilanne on hankalampi.
Ympäristöpuolueen toinen keulahenkilö Maria Wetterstrand sanoi vaali-iltana, että ”porvariallianssin politiikka on sen laatuista, ettei voi ajatellakaan ympäristöpuolueen tukevan sitä”. Svenska Dagbladetille Wetterstrand sanoi, että ”tämän vaalikampanjan jälkeen meidän olisi suunnattoman vaikea katsoa äänestäjiämme silmiin ja sanoa, että lähdemme hallituksen kelkkaan”.
Tällaisten lausuntojen jälkeen on vaikea kuvitella, että loikkaaminen leiristä toiseen voisi tapahtua repimättä puoluetta rajusti sisäisesti.
Lisäksi hallitusrintaman sisällä keskustapuolue ei halua ympäristöpuoluetta omaa asemaansa uhkaamaan, koska se on yrittänyt esiintyä hallituksen ympäristöäänenä.
Historiallinen katastrofi demareille
Sosiaalidemokraattinen puolue sai 30,8 prosenttia äänistä. Suomen demarit olisivat moisesta ääniosuudesta onnesta soikeina, mutta Ruotsin veljespuolueelle tulos on huonoin sitten vuoden 1914.
Jo viime vaalien 35 prosentin ääniosuutta pidettiin historiallisena katastrofina demareille. Mikä sana sitten riittäisikään kuvaamaan sunnuntain tulosta? Sosiaalidemokraatit olivat neljä vuotta oppositiossa ja onnistuivat sinä aikana hukkaamaan vielä yli neljä prosenttiyksikköä lisää kannatuksestaan.
Tuskin on liioiteltua sanoa, että viimeistään nyt murtui se Ruotsin historiallinen asetelma, jossa sosiaalidemokraattinen puolue on jotain enemmän kuin tavallinen puolue muiden joukossa.
Puolueen puheenjohtaja Mona Sahlin sanoi vaali-illan puheessaan, ettei hän aio astua sivuun. Tällaisia vaatimuksia kyllä varmasti nousee puolueen kentältä. Ehkä eniten niitä hillitsee se, ettei ketään itsestään selvää seuraajaehdokasta ole.
Mikä meni pieleen punavihreillä?
Sosiaalidemokraatit joutuvat myös pohtimaan, mikä meni pieleen. Puolueen ulkopuolelta on jo tarjottu suurimmaksi syyksi sitä, että Sahlin keväällä 2008 otti vasemmistopuolueen mukaan osaksi punavihreää blokkia. Äänestäjien sanotaan vierastaneen vasemmistopuolueen historiaa, tavoitteita ja puheenjohtajaa Lars Ohlya.
Tämä selitys varmasti kelpaa myös osalle demareista. Päätös kolmen puolueen blokista oli jo syntyessään kiistanalainen. Monet demarit olisivat rajoittaneet yhteistyön pelkästään ympäristöpuolueeseen, mutta sen ei laskettu riittävän enemmistön saamiseen valtiopäivillä.
Toiset voivat hakea selityksiä demareiden omasta politiikasta tai kysyä, onko puolue pystynyt riittävästi uudistumaan maailman muuttuessa.
Vasemmistopuolueelle vaalitappio, vaikka niukkakin, oli pettymys. Puolue sai 5,6 prosentin kannatuksen, missä oli pudotusta 0,3 prosenttiyksikköä.
Punavihreän blokin voittaessa puolue olisi ensimmäistä kertaa saanut suoraan oman siivunsa vallasta. Aina ennen sosiaalidemokraateille on riittänyt se, että vasemmistopuolue äänettömänä yhtiömiehenä tukee heitä, jos demareilla on ollut vähemmistöhallitus.
Ohly sanoi Ruotsin televisiolle (SVT), ettei hän aio tappion vuoksi erota, vaan jatkaa vuoden 2012 puoluekokoukseen asti.
Nuoret äänestivät punavihreitä
Ehkä pientä lohtua punavihreille tuo se, että jos ensi kertaa äänestävät olisivat saaneet päättää, punavihreät muodostaisivat hallituksen. Punavihreiden kannatus oli tässä ryhmässä 53 prosenttia SVT:n ovensuukyselyn mukaan.
Puolueittain se jakautui niin, että ympäristöpuolue sai 16 prosentin kannatuksen, vasemmistopuolue 9 prosenttia ja sosiaalidemokraatit 28 prosenttia.
Sosiaalidemokraattien lailla toinen suuri puolue kokoomus jäi ensikertalaisten joukossa 23 prosentin kannatuksellaan alle koko äänestäjäkunnasta kerättyjen lukujensa.
Myös koko ikäryhmässä 18–29-vuotiaat punavihreillä oli enemmistö 51 prosentin kannatuksella.
Ruotsidemokraatit miesten puolue
SVT:n ovensuukyselyn perusteella vaaleja on ehditty jo analysoida monin tavoin. Valtiopäiville nousseista ruotsidemokraateista kysely kertoo mm. sen, että se veti puoleensa parhaiten 18–29-vuotiaita, työttömiä sekä keskusammattiliitto LO:n jäseniä.
Ruotsidemokraattien kannatus on suurempi miesten kuin naisten keskuudessa. Tämä näkyy valtiopäiväryhmässäkin, johon tulee neljä naista ja 16 miestä.
Puolue on vienyt kannattajia sekä vasemmiston että oikeiston puolueilta. Enemmistö puolueen äänestäjistä katsoo itse olevansa keskiviivan oikealla puolella. Useimmat pitävät pakolais- ja maahanmuuttopolitiikkaa tärkeimpänä kysymyksenä.
Ehkä vastoin oletusta ruotsidemokraattien äänestäjät eivät ole viime hetkessä kantansa päättäneitä.
Alueellisesti ruotsidemokraatit keräävät edelleen eniten kannatusta syntysijoillaan etelässä, erityisesti Skoonessa. Esimerkiksi Malmössä puolueen kannatus oli 10,5 prosenttia. Vertailun vuoksi Tukholmassa puolue sai vain 2,6 prosenttia ja Göteborgissa 4,5 prosenttia äänistä.
uutiskirje 