Tamperelaisen hiilijalanjälki on 10,9 tonnia hiilidioksidia vuodessa. Se on hiukan suurempi kuin suomalaisen keskimääräinen hiilijälki, joka on 10,4 tonnia vuodessa.
Professori Seppo Junnila ja tutkija Jukka Heinonen Aalto-yliopistosta ovat laskeneet Tampereen kaupungin ja koko Tampereen seudun hiilijalanjäljen ja kartoittaneet tehokkaimmat keinot pienentää sitä.
Tampereen kaupunkiseudun kunnat voivat tutkijoiden mukaan pienentää hiilijalanjälkeä noin kolmanneksella lisäämällä uusiutuvaa energiaa, rakentamalla ja peruskorjaamalla energiatehokkaammin ja kasvattamalla joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen osuutta.
Tavoitteeksi asetettu 80 prosentin pienennys hiilijalanjäljessä edellyttää Junnilan mukaan vielä uusia ja voimakkaampia keinoja.
ECO2-hankkeen tilaamassa tutkimuksessaTampereen naapurikunnat on ryhmitetty kahteen osaan.
Asuminen jälki suurin
Lempäälän, Nokia ja Pirkkalan eli kaupunkimaisten kuntien asukkaiden hiilijälki on keskimäärin 10,4 tonnia. Kangasalan, Oriveden, Vesilahden ja Ylöjärven eli maaseutumaisten kuntien asukkaiden hiilijälki on keskimäärin 11,3 tonnia vuodessa.
Yli puolet hiilijäljestä syntyy asumisesta ja siihen liittyvistä toiminnoista, kuten rakentamisesta.
Tampereella asumisen hiilijälki on 3,3 tonnia, kun se maaseutumaisissa kunnissa Kangasalla, Ylöjärvellä, Orivedellä ja Vesilahdella on 4,3 tonnia johtuen väljemmästä omakotivaltaisesta asumisesta. Lempäälän, Nokian ja Pirkkalan asumisen hiilijälki on Tampereen tasoa.
Tampereella kulutuksen hiili-intensiteetti eli kulutettujen eurojen aiheuttama hiilijalanjälki on noin kymmenen prosenttia pienempi kuin naapurikunnissa. Tämä johtuu tutkijoiden mukaan siitä, että kulutus suuntautuu enemmän palveluihin, jotka eivät aiheuta yhtä suurta ilmastovaikutusta kuin tavarankulutus. Toisaalta Tampereen energiantuotanto perustuu maakaasuun ja turpeeseen, jotka aiheuttavat enemmän hiilipäästöjä kuin naapurikuntien lämpölaitokset keskimäärin.
Fossiilisista uusiutuviin
Tehokkaimmin hiilijalanjälkeä on mahdollista pienentää siirtymällä energian tuotannossa fossiilisista polttoaineista uusiutuviin polttoaineisiin. Tällä hetkellä Tampereen Sähkölaitos käyttää noin 7 prosenttia uusiutuvaa energiaa, kuten puuta, vettä ja tuulta. Jos määrä nostetaan 30 prosenttiin, kuten tavoitteena on vuoteen 2020 mennessä, alenee tamperelaisen keskimääräinen hiilijalanjälki 20 prosenttia.
Tutkijat laskivat myös joukkoliikenteen kasvun, kaupunkirakenteen tiivistämisen ja matalaenergiarakentamisen vaikutukset hiilijalanjälkeen. Näillä ei saavuteta vuoteen 2020 mennessä merkittäviä vähennyksiä, mutta pidemmällä aikavälillä niillä voi olla iso vaikutus.
Mikäli asumisväljyys kasvaa ennusteiden mukaisesti, tulisi uudisrakentamisen olla passiivienergiatasoa, jotta hiilijalanjälki ei kasva. Joukkoliikenteessä tulisi kehittää raideliikennettä, koska se on oleellisesti vähäpäästöisempää kuin yksityisauto- tai bussiliikenne.
lehti 