Väestörakenteen muutos ei anna Eläkeläiset ry:n puheenjohtajan, ministeri Kalevi Kivistön mukaan aihetta paniikkiin. Kivistö puhui Senioreiden hyvinvointipäivän tilaisuudessa Vaasassa.
– Ensiksikin: on syytä muistaa, että eläkkeellä olevien eliniän piteneminen ei ole sama asia kuin koko väestön eliniän odotteen kasvu. Toiseksi: on syytä huomioida, että eläkkeellä olevien eliniän piteneminen ei ole sama asia kuin hoidon tarpeen kasvu, Kivistö totesi.
Vastasyntyneen eliniän odote on kasvanut noin 40 vuodella sadan viimeksi kuluneen vuoden aikana. Eläkkeelläoloaika ei ole kuitenkaan pidentynyt läheskään yhtä paljoa, koska suurin osa vastasyntyneen keskimääräisestä eliniän odotteen kasvusta johtuu imeväis- ja lapsikuolleisuuden ja työikäisen väestön kuolleisuuden vähenemisestä.
Eläkkeellä vuosia pidempään
Kivistö huomautti, että eläkkeelläoloaikakin on pidentynyt, mutta ei läheskään niin radikaalisti kuin koko eliniän odote. Miehillä 65-vuotiaiden eliniän odote on pidentynyt noin viidellä ja naisilla noin seitsemällä vuodella sadan vuoden ajanjaksona.
– Koska yhä suurempi osa meistä elää lapsuutensa ja työikänsä läpi eläkeikään asti, on eläkkeelle siirtyvien osuus väestöstä kasvanut. Eläkkeellä ollaan siis 5–7 vuotta pidempään kuin vanhempiemme ja isovanhempiemme aikana. Näiden tekijöiden ja ikäluokkien kokoerojen yhteisvaikutuksena syntyy se vanhushuoltosuhteen muutos, josta nykyisin niin paljon puhutaan.
Kymmenkertainen kansantalous
Nyt pohditaan, riittävätkö voimavaramme näihin haasteisiin. Kalevi Kivistö muistutti, että samaan aikaan väestörakenteen muutosten kanssa kansantaloutemme on kasvanut reaalisesti noin kymmenkertaiseksi.
– Kun myös eläkkeiden rahoitus on osittain rahastoivaa, merkitsee vanhusväestön määrän kasvu vuoteen 2030 mennessä vain noin 4–6 prosenttiyksikön nousupainetta työeläkemaksuihin ja sekin jakautuu työntekijöiden ja työnantajien kesken. Sen jälkeen maksupaine hiukan pienenee.
Avun tarve lyhentynyt
Kivistä piti hyvänä, että tulevaisuuden haasteista annetaan realistinen kuva, mutta sanoi kehityksen tarkastelun osoittavan, ettei väestörakenteen muutos kuitenkaan anna aihetta paniikkiin.
Hän korosti eliniän odotteen kasvamiseen liittyvää positiivista paradoksia. Samaan aikaan, kun elämme vanhemmiksi, elämme myös pidempään parempikuntoisina.
– Se vaihe, jonka ajan elämme toisten avun varassa, on koko ajan lyhentynyt. Eläkeläiset elävät pidempään ja ovat siitä huolimatta muiden jokapäiväisen avun varassa lyhyemmän ajan kuin aikaisemmat sukupolvet.
Vanhuksetkin tuottavat
– Kun nykyisin yhteiskunnallisen päättäjän ”hyveisiin” kuuluu murehtia vanhushuoltosuhteen heikkenemistä, on hyvä muistaa, että myös suhteen laatu on muuttunut ja muuttuu edelleen. Yhä suurempi osa seniorikansalaisista elää pidempään toimintakuntoisina eikä suinkaan toimettomana. Monet hoitavat puolisoaan, 90 prosenttia heistä ilman omaishoidon tukea, ja he säästävät laitoshoidon kustannuksia miljardiluokan summia vuosittain.
Lisäksi seniorikansalaiset vapauttavat pienten lasten vanhempia pyörittämään kansantalouden rattaita pitämällä huolta lastenlapsistaan ja kuljettamalla heitä harrastuksiin.
Monet myös osallistuvat osa-aikatyöhön ja tekevät ammattiinsa liittyvää keikkatyötä. Hiljattain eläkeläisjärjestöjen tekemän mielipidetutkimuksen mukaan valmius osallistua työelämään osa-aikaisesti eläkkeellä oltaessa on kasvanut.
uutiskirje 
