Entiset poliisit kirjoittavat nykyään peijakkaan hyviä dekkareita. Olisivatkohan seuraavaksi vuorossa rikoksista ammatikseen kirjoittavat toimittajat? Tervetuloa vaan, jos homma toimii likikään yhtä hyvin kuin MTV:n rikos- ja oikeustoimittaja Rebekka Härkösellä esikoisdekkarissa Prinsessamekko.
Prinsessamekko on luonnollisesti kokonaisen sarjan avausosa. Yksittäinen rikosromaani on kuollut, mutta ei valiteta siitä, koska suomalaisissa dekkarisarjoissa on kiitettävästi monimuotoisuutta ja laatua.
Härkösen sarjan nimi on Walta. Se tulee päähenkilöstä, joka on Iltauutisten rikostoimittaja Suuna Walta, hyvin verkostoitunut skuuppikone ja työnarkomaani.
Härkönen on haastatteluissa sanonut, ettei itse lue dekkareita, koska saa työssään tarpeeksi aihepiiristä. Lukijan hän osaa silti koukuttaa kuin kokeneempikin kettu. Ensin Omar Bashar -niminen nuori mies ampuu kolme ihmistä ja sitten itsensä Helsingin metrossa. Seuraavaksi rautatieaseman edestä löytyy paloittelumurhan uhrin torso. Suuna Wallalle pukkaa kiirettä ja niin myös kummankin jutun tutkinnasta vastaavalle rikosylikonstaapeli Jens Jäämerelle.
Prinsessamekossa on kunnon draivi päällä kiitos sekä työhön että yksityiselämäänsä railakkaasti suhtautuvan Suuna Wallan. Kirjoittamisen ammattilaisena Rebekka Härkönen taitaa niin juonen kuljetuksen kuin mehevän dialoginkin.
Huomautettavaakin teoksessa on. Metroampumisen ja paloittelumurhan lisäksi Prinsessamekossa käsitellään huumekuolemia, liivijengien valtataistelua ja lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Härkönen kietoo hajanaiselta tuntuvan kokonaisuuden lopulta siistiin, loogiseen ja jopa poikkeuksellisen eleganttiin pakettiin. Matkan varrella kuitenkin tuntuu kuin hän kirjoittaisi yhtä aikaa useampaa tarinaa samaan kirjaan, koska yhteydet tarinan eri haarojen välillä todellakin paljastuvat vasta lopussa.
Etenkin alun kylmäävä metroampuminen unohtuu pitkäksi aikaa. Lisäksi jää hieman epäselväksi, miksi poliisi haluaa puhua siitä julkisuudessa terroritekona, vaikka sitä ei kuitenkaan tutkita terrorismina.
Mutta kuten sanottu, loppuratkaisu on kerrassaan taidokas.
Toimitustyötä kiihkeässä uutistilanteessa Härkönen, jolla on pitkä kokemus alalta, kuvaa eloisasti ja vetävästi. Enpä yllättyisi, jos hän saa monen haaveilemaan rikostoimittajan työstä, vaikka Suuna Waara varoittaa nuorempia kollegojaan, että useimmiten sekin on tietopyyntöjä ja muuta tylsää rutiinia.
Kokeneen rikostoimittajan asiantuntemus antaa teokselle potkua ja uskottavuutta, mutta kyllä Prinsessamekosta aistii myös, että faktakirjoittamisen ammattilainen on nauttinut päästäessään mielikuvituksensa rullaamaan vapaasti. Kertomisen ilo välittyy lukijallekin. Onneksi Suuna Wallan kyytiin päästää uudelleen jo ensi syksynä.
Rebekka Härkönen: Prinsessamekko. 415 sivua, Bazar.
lehti 