Palkansaajien tutkimuslaitoksen eroava johtaja Jaakko Kiander varoitti hiljattain eduskunnalle tehdyssä hyvinvointivaltion tulevaisuusraportissa, että edessä voi olla valtion velan kiihtyvä ja lopulta hallitsematon kasvu.
Mitä siitä seuraisi?
– Siitä seuraisi eräänlainen vararikko. Ajatukseni oli kuitenkin, että niin voi käydä, jos emme onnistu työpaikkojen luomisessa ja työllisyysasteen nostamisessa.
Kiander sanoo, että jos nykytilanne jatkuu, työllisyysaste pysyy matalana ja työttömiä on näin paljon, edessä on kiihtyvä velkakiere.
– Se johtaisi ennen pitkää siihen, että rahat loppuisivat ja pitäisi leikata menoja ja ajaa hyvinvointivaltio alas.
Olisiko alasajo välttämättömyys vai poliittinen valinta?
– Tietenkin se on poliittinen valinta, jos siihen mennään. Hyvinvointivaltiohan voidaan ajaa alas, vaikka meillä menisi taloudellisesti hyvinkin.
Hyvinvointivaltiota ajetaan jo alas
Toistaiseksi tällaista poliittista valintaa ei ole tehty. Kianderin mukaan ”periaatteessa kaikki puolueet” vannovat puolustavansa hyvinvointivaltiota.
– Jokaisella tietysti on mielessään vähän erilaisia versioita hyvinvointivaltiosta. Jotkut puhuvat enemmän hyvinvointiyhteiskunnasta.
Kiander mukaan hyvinvointivaltiota on kuitenkin jo ajettu alas.
– Sitä on tapahtunut aika paljon ja tapahtuu edelleen. Esimerkiksi kuntapalveluiden ulkoistaminen ja yksityistäminen ovat osittain sitä.
Palvelusetelijärjestelmäkin voidaan Kianderin mielestä nähdä tällaisena.
– Ei se varsinaista alas ajamista ole, mutta kysynnän suuntaamista yksityiselle palvelusektorille kuitenkin. Myös sosiaaliturvaetuuksia on suhteellisesti heikennetty aika pitkän aikaa. Siinä mielessä hyvinvointivaltio on heikentynyt.
Talouskriisistä ollaan toipumassa
Eri tutkimuslaitokset saavat usein samaan kysymykseen eri vastauksen. Tämä johtuu ainakin osittain laitosten taustaryhmistä.
Eläkeyhtiöön siirtyvän Jaakko Kianderin ei tarvitse enää miettiä taustajoukkojaan. Miten suomi nyt makaa ja mitä pitäisi tehdä?
– Suomi makaa olosuhteisiin nähden hyvin. Talouskriisi iski meihin todella pahasti vuonna 2009, mutta olemme toipumassa siitä aika mukavaa vauhtia.
Kiander on tyytyväinen, että kriisi ei johtanut siihen, mitä hänkin pelkäsi.
– Työttömyys ei noussutkaan niin hirveästi. Suomen talous makaa paremmin kuin useimmissa muissa Euroopan maissa.
Haasteita kuitenkin kuulemma riittää. Julkisessa taloudessa on alijäämä, joka pitäisi korjata.
– Väestö ikääntyy. Pitäisi saada työuria pidentymään ja kaikkea tämmöistä.
Talous kasvuun yrityksiä tukemalla
Jos Kianderilla olisi rajaton valta, hän yrittäisi pelastaa hyvinvointivaltion edistämällä työllistävää talouskasvua.
– Keinot ovat kyllä vähän hankalia, koska valtiolla ei ole määräysvaltaa. Yritysten pitäisi perustaa työpaikkoja ja siksi niiden kannusteisiin pitäisi panostaa enemmän.
Yritysverotuksen pitäisi Kiander mielestä olla kilpailukykyistä. Verotuksella pitäisi suosia yritysten investointeja.
– Energiapolitiikka meillä on kääntynyt parempaan suuntaan, mutta siinäkin yrittäisin pitää huolen, ettei elinkeinoelämälle tule kohtuuttomia rasituksia suhteessa kilpailijoihin.
Luokkayhteiskunta tuli takaisin
Sosiaalipolitiikan professori Veli-Matti Ritakallio väitti hiljattain, että suomessa ollaan palaamassa luokkayhteiskuntaan. Tuloerot ovat kasvaneet 1990-luvun lamasta lähtien.
– Näinhän se on mennyt. Meille on 90-luvun laman perintönä syntynyt uusi alaluokka tai köyhälistö. Niitä ovat ne, jotka siinä rytäkässä menettivät työpaikkansa eivätkä sen jälkeen onnistuneet pääsemään takaisin työmarkkinoille, Kiander sanoo.
Puolet työttömäksi jääneistä ei hänen mukaansa enää työllisty.
– Suomessa on myös suuri keskiluokka, valtaosa ihmisistä, joilla menee ihan kivasti. Sitten on pieni porukka ihmisiä, jotka ovat eritäin menestyneitä ja erittäin varakkaita. Heistä on tullut uusi yläluokka. Tällaista miljonäärien ryhmää meillä ei aikaisemmin ollut.
Tästä porukasta heikoimmin menee Kianderin mielestä heikoilla ja köyhillä, jotka eivät muutenkaan saa ääntään kuuluville.
– Eläkeläisetkin ovat ehkä paremmassa asemassa, koska he ovat aktiivisia äänestäjiä ja pystyvät jonkin verran painostamaan poliitikkoja.
Työikäisten syrjäytyneiden porukka ei Kianderin mukaan osallistu millään tavalla eikä äänestä.
– Heidän tilanteensa on huono. Heidän äänensä ei paina päätöksenteossa, vaikka juuri heillä pitäisi olla suurin intressi äänestää.
lehti 