Toimittaja Staffan Bruun on kirjoittanut toimittaja Burt Kobbatista kertovia yhteiskunnallisia ilmiöitä humoristisesti kommentoivia dekkareita vuodesta 1992. Edellinen ilmestyi yhdeksän vuotta sitten. Ilmastokriisi ja yhteiskunnallisen keskustelun kärjistyminen luovat taustan Burt Kobbatin paluulle teoksessa Viini palaa.
Kevät on ollut täynnä uutisia ilmastokriisin siirtymisestä uuteen vaiheeseen. Helteet ja metsäpalot alkoivat Espanjassa ennätysaikaisin. Pariisin ilmastosopimus on murenemassa, tutkijat varoittivat juuri äsken.
Bruunin kuvittelemassa lähitulevaisuudessa Suomessa hikoillaan 30 asteen helteessä jo maaliskuussa.
Italiassa viininviljely ei enää onnistu kuumuuden ja kuivuuden takia. Luigi Bacerotti on yksi monista, jotka ovat ostaneet maata Pohjois-Euroopasta ja siirtäneet viiniköynnöksensä sinne. Campanian sijaan laatuviinejä pitäisi päästä tuottamaan Inkoossa sijaitsevalla tilalla. Sukupolvien ajan suvun hallussa olleet maat on myyty brasilialaisille kaakao- ja kahvinviljelijöille, koska Brasilia on puolestaan täysin aavikoitumassa.
Suomalainen Maa Suomalaisille -liike vastustaa maan myymistä ulkomaalaisille ja yrittää ajaa Bacerottit tilaltaan. Yhteiskunnallinen tilanne on kaiken kaikkiaan kiihkeä. Ilmastoliike on ostanut miljoonia kondomeja ja kierukoita, jotka lahjoitetaan Lähi-itään ja Afrikkaan väestönkasvun kääntämiseksi laskuun. Koronasta alkanut ”rokotuskriittisyys” on kehittynyt antivaxxareiden liikkeeksi samaan aikaan, kun käynnissä on yhdeksäs rokotuskierros uusinta muunnosta vastaan.
Maahanmuutto- ja rokotuskriitikoita sekä Elokapinan kaltainen aiempia militantimpi ilmastoliike. Staffan Bruunin ei ole tarvinnut keksiä omasta päästään mitään uutta, vain kärjistää olemassa olevia ilmiöitä.
Dekkarimaisuutta teokselle antaa Suomeen salakuljetettu aselasti, johon syyllisiä jäljittävät eriseuraiset suojelupoliisi ja keskusrikospoliisi. Sekä Burt Kobbatin vetämän keskusteluohjelman jälkeen Ylen tiloissa tapahtunut murha. Entisen Ajankohtaisen kakkosen kaltaiseen teemailtaan oli koottu eri ääripäitä riitelemään keskenään.
Parasta Viini palaa -teoksessa ovat Bruunin kuvitelmat siitä, miten elämä muuttuu, kun ilmastokriisi etenee tästä vielä lisää. Helteeltä suojaudutaan jäähatuilla, aurinkovoiteesta on suuri pula, lemmikkieläimet ja puusaunat kielletään, ja lihansyöntiä rajoitetaan voimakkaasti.
Ääriliikkeistä sen sijaan olisi toivonut vielä rajumpaa satiiria. Nyt se jää lähinnä sille tasolle, että kaikkien otteet kovenevat eikä väkivaltaakaan voi sulkea pois. Siihen viittaa tietysti maahan salakuljetettu aselastikin.
Pikkuhupia tarjoavat kaksi ahvenanmaalaista rekkakuskia, joiden lastit ajautuvat koko ajan vääriin paikkoihin. Hauskinta on Suomen ja Turkin salainen yya-sopimus, joka velvoittaa koulut pakolliseen kebab-ateriaan kerran viikossa ja kansanedustajat käyttämään feziä täysistunnoissa.
Viini palaa lupaa enemmän kuin pystyy lunastamaan. Dekkari se on vain nimellisesti, satiiri ei lähde kunnolla lentoon ja tekstissä on rasittavaa löysyyttä. Todellista huumoria on niukanlaisesti, vaikka sen pitäisi olla Staffan Bruunin tavaramerkki.
Staffan Bruun: Viini palaa (Vinet Brinner). Suomentanut Meri Kuula-Bruun. 320 sivua, CrimeTime.
uutiskirje 
