Lähihoitaja Niina Laitinen, joka on Invalidiliiton asumispalvelu Oy:n valtakunnallinen JHL-läisten pääluottamusmies, kertoi esimerkin JHL:n, SuPerin ja Tehyn välisestä jäsenkamppailusta.
– Työnantaja ilmoitti, että jos valitsemme liittojen yhteisen pääluottamusmiehen, saamme hänestä täysiaikaisen. Yhdeltä liitolta tuli vastaus, että yhteistyöhön toisen liiton kanssa ei ruveta. Tämä on surullista, sanoi Laitinen.
Keskustelua ay-tapaamisessa vetänyt SAK:n hankekoordinaattori Anu Suoranta piti tärkeänä, että ay-liike miellettäisiin kaikkien keskusjärjestöjen yhteiseksi liikkeeksi. Naapuriliittojen keskinäisestä kilpailusta on päästävä eroon.
Samaa mieltä olivat eri keskusjärjestöjä edustaneet panelistit, joita Laitisen lisäksi olivat Palvelualojen ammattiliitoon kuuluva Citymarketin valtakunnallinen pääluottamusmies Leila Tilvis, akateemisia edustava Tampereen yliopiston pääluottamies Sinikka Torkkola ja tiedekeskus Heurekassa Vantaalla työskentelevä STTK:laisen Toimihenkilöunionin luottamusmies Kati Tyystjärvi.
– Pitäisi rakentaa keskusjärjestörajat ylittävä järjestelmä, joka pystyisi ajamaan työpaikan kaikkien työntekijöiden etuja, vaikka he kuuluisivatkin eri ammattiliittoihin, Torkkola sanoi.
Marginaali jo miljoonapäinen
Anu Suoranta muistutti, että joka neljäs työsuhteessa oleva työntekijä tekee töitä jossain muussa kuin vakituisessa työsuhteessa. Todellinen määrä on vielä suurempi, koska luvusta puuttuu itsensätyöllistäjät. Tämä miljoonan ihmisen ”marginaali” on Suorannan mukaan vakava asia.
Muita kuin vakituisia työsuhteita on erityisen paljon kaupanalalla. Tilvis kertoo, että peräti 85 prosenttia Citymarketin myymälähenkilökunnasta on osa-aikaisessa työssä.
– Ongelma syntyy siitä, että työehdot on rakennettu kokoaikaisen työsuhteen muotoon, Suoranta sanoo.
Erityisen vaikea tilanne on itsensätyöllistäjillä, joiden määrä on vuodesta 2007 lähtien ollut vahvassa nousussa. Itsensätyöllistäjät jäävät niin työehtosopimusjärjestelmän kun sosiaaliturvajärjestelmänkin ulkopuolelle.
Suorannan mukaan ongelman ydin on siinä, että lainsäädäntö tuntee vain palkansaajat ja yrittäjät. Itsensätyöllistäjä ei tällä hetkellä löydä itselleen paikkaa lainsäädännön kentässä.
Tietämättömyys omista oikeuksista
Luottamusmiehet ovat havainneet, että tieto työntekijöiden oikeuksista on nykyään puutteellista.
Laitisen esimerkki liittyy määräaikaisiin työsuhteisiin, joita hoitoalallakin käytetään laajasti, vaikka perusteita niille on vain harvoin. Silti työntekijät eivät tule puhumaan niistä luottamusmiehelle.
– Tai kun vedotaan, että hätää kärsivä tarvitsee apuasi, niin siinä nuori hoitaja ei aina tule ajatelleeksi, että tässä on jotain hämärää, kun ei makseta vaikkapa ylityökorvauksia.
Laitinen onkin huolissaan tästä tietämättömyydestä. Tilvis lisää, että tietämättömyyden lisäksi kyse voi olla myös pelosta, että esimerkiksi lisätunnit jää saamatta.
Palkansaajakassat avattava itsensätyöllistäjille
Ay-tapaamisesta lähti kansanedustajille vaatimus siitä, että palkansaajakassat pitää avata itsensätyöllistäjille.
Tällä hetkellä itsensätyöllistäjä voi liittyä jäseneksi esimerkiksi PAM:iin, mutta hän ei voi olla PAM:n työttömyyskassan jäsen.
– Tämä estää myös edunvalvonnan edistämisen, totesi PAM:n 2. varapuheenjohtaja Kaarlo Julkunen.
Suoranta kertoi eri keskusjärjestöihin kuuluvien liittojen yhteistyöryhmästä, jonka laatimassa vaaliohjelmassa ajetaan samaan asiaa.
Unelmatyöelämä 2030
Lopuksi luottamusnaiset saivat kertoa, millainen on heidän unelmatyöelämänsä vuonna 2030.
– Palkkatasa-arvo, Tyystjärvi sanoi.
– Ymmärretään, että kaikki työpaikan ihmiset ovat tasa-arvoisia, Laitinen totesi.
– Osa-aikatyö on työntekijän mahdollisuus, kokoaikatyö on oikeus, sanoi Tilvis.
– Samat oikeudet työsuhteen laadusta ja pituudesta riippumatta, Torkkola sanoi.
uutiskirje 
