Virallisten tilastojen mukaan Burman tärkeimmät kauppakumppanit ovat Kiina, Intia, Thaimaa, Japani ja Singapore.
Burman sotilasjuntan kannalta tärkeintä ovat ulkomaiset investoinnit. Kiina on pitkään ollut suurin investoija, mutta Intia on viime vuosina kasvattanut osuuttaan vauhdilla.
Kiina ei tunnetusti edes teeskentele välittävänsä ihmisoikeuksista, mutta investointeja Burmaan valuu myös maista, jotka niin väittävät tekevänsä.
Pakotteista ei sinänsä ole pulaa. Yhdysvaltain laki on vuodesta 1997 lähtien kieltänyt amerikkalaisilta yhtiöiltä ”uudet investoinnit” Burmaan.
Euroopan unionilla ei ole selvää investointikieltoa. Mutta se on Yhdysvaltain tavoin jäädyttänyt Burman johtajien tilejä, asettanut tuontikieltoja ja asevientikieltoja sekä rangaistuksia yhtiöille, jotka ”tietoisesti” osallistuvat sortoon Burmassa.
Ihmisoikeusjärjestöt vaativat tiukempaa suhtautumista Burmaan, joka kuuluu lähes kaikissa tilastossa synkimpään päähän.
Myös ammattiyhdistysliikkeen kansainvälinen kattojärjestö ITUC on samalla kannalla. Burman työolot ovat huonot, ay-toiminta on kielletty ja maa on tunnettu laajasta pakko- ja vankityön käytöstä.
Pelko maineesta saanut
yhtiöitä vetäytymään
Vaikka pakotteissa on aukkoja, ovat monet tunnetut suuryritykset vuosien varrella vetäytyneet Burmasta tai peruneet sinne suunnittelemansa hankkeet. Yksi syy ovat maan liiketoimintaolosuhteet ja toinen on pelko huonosta julkisuudesta.
Suurin Burmassa edelleen toimivista länsimaisista yhtiöistä on ranskalainen energiajätti Total. Sen kumppanina Yadanan kaasukentällä on amerikkalainen Chevron.
Suurimmat investoijat energia-alallakin ovat Kiinasta ja Intiasta. Ranskalainen Alcatel-Lucent rakentaa kiinalaisella luototuksella teleyhteyksiä Burmaan. Maassa toimii myös tunnettuja vakuutusyhtiöitä Britanniasta ja Saksasta. Lisäksi länsiyhtiöitä on öljy- ja matkailubisneksessä, joissa pakkotyön osuutta epäillään erityisen suureksi.
Aiheesta enemmän perjantaina ilmestyneessä Viikkolehdessä.
lehti 