Henkilöliikenteessäkin investointipaineita
Uusiakin ratahankkeita on viime aikoina nostettu esiin mahdollisina elvytystoimina. Liikennevaliokunnan puheenjohtaja Korhonen arvioi aivan uusien rataosuuksien toteutumisen olevan sen verran pitkissä kantimissa, ettei niistä ole tämän taantuman torjuntaan.
– Uusillekin rataosuuksille on varmaan tarvetta, mutta jos lähitulevaisuutta ajatellaan, niin luulen, että hankkeet painottuvat teollisuuden ja erityisesti kaivosteollisuuden tarpeisiin.
– Pohjois-Suomessa on isoja kaivoshankkeita lähtemässä liikkeelle. Jos ne tosiaan toteutuvat, niin silloin puhutaan kymmenien miljoonien tonnien tavaraeristä, joita pitää liikutella. Silloin tarvitaan ehdottomasti rautatieyhteyksiä. Muuten se homma ei toimi.
Yksittäisen kaivoksenkin osalta puhutaan Korhosen mukaan kuljetustarpeita, jotka edellyttäisivät maanteitse hoidettuna noin 350 000 rekkakyytiä.
– Ne määrät on tosiaan valtavia. Näitä hankkeita on ollut selvittelyn alla useampiakin ja ainakin vielä ennen tätä lamamyllerrystä osa niistä oli hyvin vahvasti lähdössä liikkeelle. Yksi aika mittava kaivostoimintaan liittyvä, noin 40 miljoonan euron ratahanke on jo menossakin Talvivaarassa. Taitaa jo tämän vuoden aikana valmistuakin.
Myös henkilöliikenteen osalta Suomen rataverkossa on Korhosen mukaan monia hyvin perusteltuja tarpeita eri puolilla maata.
– Yksistään perusradanpidon osalla on siellä iso aukko. Puhutaan kymmenien miljoonien, jopa sadan miljoonan euron summasta, että päästäisiin edes säilyttävälle tasolle. Tänäkin vuonna meillä tulee lisää painorajoituksia noin sadalle ratakilometrille.
Oulun rata ei
vedä enempää
Ratahallintokeskus (RHK) vastaa Suomen rataverkosta. Tällä hetkellä tärkeimmät menossa olevat rataverkon parannushankkeet ovat Seinäjoki–Oulu- sekä Lahti–Vainikkala-rataosuuksien tason nostamistyöt. Martti Korhonen toivoo, että parannustyöt saadaan järkevästi toteutetuksi, vaikka euro hääriikin hankkeissa tylynä konsulttina.
– Pohjois–etelä-suuntaisen liikenteen osalta ongelma on jo se, ettei esimerkiksi Seinäjoki–Oulu-väli vedä kunnolla. Siinä ei mahdu liikkumaan tavaraa tarvittavia määriä, ja sen takia liikennettä siirtyy raiteita maanteille.
– Junat tuskin oppivat hyppäämään toistensa yli. Sen vuoksi on syytä löytää myös vaihtoehtoisia reittejä, joita pitkin tavaravirrat pystyvät kulkemaan.
Vaihtoehtojakin
syytä tuoda esiin
Korhosen mielestä on hyvä, että raideliikenteen kehittämiseksi nostetaan esiin myös uusia rataosuuksia. Siinä myös Vasemmistoliiton järjestöt ovat viime vuosina olleet hyvin aloitteellisia. Esimerkiksi Keski-Suomen Vasemmistoliitto on pitänyt esillä ajatusta uuden oikoradan toteuttamisesta Jämsän ja Lahden välille. Näin toteutuisi vaihtoehtoinen reitti Helsingistä Jyväskylään ja Haapajärven radan kunnostamisen myötä vielä pohjoisemmaksikin.
Heinolan Vasemmistoliitto ja Hämeen Vasemmistoliitto puolestaan ovat ehdottaneet Lahti–Heinola–Mikkeli-radan rakentamista ja jo aikaisemmin on Porvoon Vasemmistoliitto vaatinut Helsingistä Porvoon ja Loviisan kautta Kotkaan kaavaillun rautatien rakentamista.
– Rautatieliikenne on tehokas, ekologinen ja pitkälle tulevaisuuteen suuntautuva liikennemalli. Nykyisen rataverkon kunnostamisen lisäksi on perusteltua tuoda keskusteluun myös uusia ehdotuksia rataverkon kehittämiseksi. Kun aivan uusista ratahankkeista puhutaan, niin puhutaan mahdollisesti useampien vuosikymmenten hankkeista.
– Ennen niiden toteutumista pitää huolehtia nykyisen rataverkon kunnostamisesta ja tason parantamisesta. Tällaisia hankkeita ovat jo mainittujen lisäksi muun muassa Luumäki-Imatra kaksoisraiteet ja nopeudennosto, samoin kuin Helsinki-Riihimäki -radan välityskyvyn parantaminen ja pääkaupunkiseudun henkilöliikennejärjestelyt liittyen erityisesti lentokentän yhteyksien kehittämiseen.
Kaksiraiteisuus tuo välityskykyä
Investointijohtaja Kari Ruohonen Ratahallintokeskuksesta pitää Suomen raideliikenteen kannalta ongelmallisena sitä, että 90 prosenttia radoista on yksiraiteisia.
– Kahden vierekkäisen raiteen välityskyky on nelinkertainen verrattuna yhteen raiteeseen. Kaksiraiteisella osuudella junat voivat ohittaa toisiaan ja väistää, mikä tehostaa liikennettä, eikä se ole niin häiriöherkkää.
– Kun pyritään nopeaan henkilöliikenteeseen ja samalla radalla kulkee myös tavaraliikenne, kaksiraiteisuus mahdollistaa sujuvuuden, vaikka toiset menee sataa ja toiset kahtasataa.
Äkkiseltään ajateltuna uudet yksiraiteiset rataosuudet tuntuvat Ruohosesta vähän hankalilta. Tulevaisuuden hankkeisiin olisi kuitenkin voitava varautua.
– Olisi hyvä, jos nyt pystyttäisiin tekemään varaukset tulevaisuuden infrakäytäville, joihin voitaisiin tarvittaessa rakentaa rataa, moottoritietä, kaasuputkia tai voimajohtolinjaa. Muuten rakentaminen voi olla myöhemmin mahdotonta. (KU)
lehti 