Ympäristöjärjestö WWF:n tuore Living Planet -raportti on yhtä karua kertomaa kuin BioScience-tiedelehdessä julkaistu ilmastotutkijoiden uusin hätähuuto.
Kuten jo kauan on tiedetty, meneillään on kuudes sukupuuttoaalto. Kaikki luonnon tilaa seuraavat indikaattorit näyttävät punaista myös, mitä tulee lajikatoon. Viimeisen 50 vuoden aikana selkärankaisten villieläinpopulaatiot ovat kutistuneet keskimäärin 73 prosenttia.
Vuoden 2019 uhanalaisuusarvioinnin mukaan Suomen noin 45 000 lajista joka yhdeksäs on vaarantunut. Uhanalaisuutta on ollut arvioimassa 180 lajiasiantuntijaa.
Punaisella listalla eli sekä uhanalaisia että silmällä pidettäviä lajeja on Suomen nisäkkäistä noin kolmasosa, linnuista puolet, kaloista neljä kymmenestä, sammakoista ja matelijoista joka viides. Listalla on sellaisia kaikkien tuntemia varsin yleisiä lajeja kuten karhu ja varpunen.
”Sellainen maailma olisi surullinen maailma”
– Luonnon monimuotoisuus on meidän elinehto, kaiken perusta ja pohja, tiivistää Suomen ympäristökeskuksen (Syke) erityisasiantuntija Riku Lumiaro.
Hän korostaa, että kun lajeja häviää, ne häviävät lopullisesti.
– Niitä ei voi palauttaa. Jos tätä menoa jatketaan, ilmastonmuutoksen ja maankäytön suhteen, nykylajeista häviää tiedelehti Naturessa julkaistun tutkimuksen mukaan vuoteen 2200 mennessä 75 prosenttia.
Lumiaro ei usko, että ihminen on vielä häviävien joukossa, mutta ihmisellä olisi vastassaan kyllä hyvin toisenlainen maailma.
– Jos meillä rupeavat ravinto- ja viljelykasvit sekä ekosysteemipalvelut romahtamaan, niin me ollaan pulassa. Sellainen maailma on hyvin toisenlainen maailma, surullinen maailma. Syödään geenimuunneltua mönjää, on sotia ja muita levottomuuksia.
Luonnon monimuotoisuus on pohja myös kaikelle taloudelliselle toiminnalle ja hyvinvoinnille, muistuttaa Lumiaro.
– Metsätalouskin tarvitsee luonnon monimuotoisuutta, kuten maaperän sieniä ja bakteereja, jotka hajottavat ainesta ja vapauttavat ravinteita. Sama koskee maataloutta.
Talouskin lepää ekosysteemipalveluden varassa
Kaikki luonnon niin sanotut ekosysteemipalvelut elävät monimuotoisuudesta.
– Se tuottaa kaikki raaka-aineet kuten metsän ja ruoan sekä säätely- ja ylläpitopalvelut. Se puhdistaa vettä, sitoo hiiltä, hillitsee tulvia ja pitää maan kauemmin kosteana, mikä hillitsee vaikkapa metsäpaloja.
Monimuotoisuutta tarvitaan maapallolla aivan perustoimintojen säätelyyn.
”Syödään geenimuunneltua mönjää...”
– Ja kun on nyt puhuttu vaikkapa kirjanpainajasta, niin monimuotoisessa luonnossa on petohyönteisiä, jotka syövät tuhohyönteisiä. Monokulttuurit taas, jos viljellään pelkkää kauraa, maissia, banaania tai kuusta, ovat tuhohyönteisille ja taudeille alttiimpia.
Lumiaro mainitsee olevan paljon tutkimusta myös luonnon vaikutuksesta terveyteen.
– Lähellä oleva luonto vähentää muun muassa masennusoireita, tulehdussairauksia ja allergioita. Eli olemme täysin riippuvaisia luonnon monimuotoisuudesta.
Monimuotoisuus tarkoittaa paitsi lajirikkautta, myös geneettistä monimuotoisuutta, populaatioiden ja ekosysteemien moneutta sekä niiden toimivuutta.
Suomen luontopääoma vähenee hurjaa vauhtia
Suomessakin Lumiaron mukaan uhanalaisten lajien määrä on lisääntynyt kaksi prosenttia vuosikymmenessä.
– Luontopääoma vähenee nopeasti ja tavoittena on tietenkin pysäyttää se.
Kiireellisin ja tärkein toimi lajikadon pysäyttämiseksi on lopulta yksinkertainen.
– Luonnon monimuotoisuus ja ilmastonmuutos on huomioitava kaikessa päätöksenteossa ja suunnittelussa. Taloudessa, teiden rakentamisessa, haitallisissa tuissa, Lumiaro luettelee.
Keskeistä on vanhojen metsien suojelu. Niiden lajistosta yli kolmasosa on uhanalaista. Vaikka kompensaatio ja ennallistaminen ovat Lumiaron mukaan käypiä keinoja sovittaa yhteen monimuotoisuustavoite ja ihmistoiminta, tulisi vanhojen metsien kaltaiset avainelinympäristöt rauhoittaa.
”Keskeistä on vanhojen metsien suojelu.”
Lumiaro korostaa, että monet uhanalaisista kasvilajeista, kuten vuorimunkki, perämerenmaruna ja siperiankärhö, elävät yleensä hyvin pienillä alueilla. Myös vähäravinteisten perinnebiotooppien kasveista kymmenet ovat uhanalaisia. Maatalouden teollistuminen on vienyt kedot ja hakamaat.
– Esimerkiksi neidonlukot ovat ketojen lajeja. Myös tunturien lajeissa on paljon uhanalaisia.
Silti Suomen tilanne on Lumiaron mukaan vielä verrattain hyvä. Lajistosta 70 prosenttia on yhä elinkelpoisia.
– Kiinassa kun ei ole enää pölyttäjiä – kimalaisia, perhosia ja kukkakärpäsiä – niin omenat pölytetään käsin. Pölyttäjillä on iso merkitys ruuantuotannolle. Suomessa tällaista vastaavanlaista keikahduspistettä ei ole vielä ollut, niin emme tiedä, mitä siitä seuraa.
Ruoantuotanto tulisi uudistaa kestäväksi
Living Planet -raportin mukaan lajikadon suurimmat syyt liittyvät kestämättömään maankäyttöön ja ruokajärjestelmään, ilmastonmuutokseen sekä saastumiseen.
Villieläinpopulaatioiden luontaisia elinympäristöjä tuhoutuu erityisesti, kun maata käytetään ruuantuotannon tarpeisiin. Yli 80 prosenttia viljelymaasta käytetään ruuan kasvatukseen karjalle. Myös ylikalastus, vieraslajit, saasteet ja ilmastonmuutos ajavat luontoa ahtaalle.
Globaali ruokajärjestelmä aiheuttaa 27 prosenttia kasvihuonekaasuista, käyttää 70 prosenttia makeasta vedestä, on uhka 86 prosentille uhanalaisista lajeista ja vastuussa jopa 90-prosenttisesti trooppisten metsien katoamisesta.
Myös hävikki on ongelma. Jopa 30–40 prosenttia tuotetusta ruoasta ei koskaan syödä.
Raportissa arvioidaan, että siirtyminen kestävään elintarvikejärjestelmään maksaisi vähemmän kuin mitä hallitukset käyttävät vuosittain ympäristölle haitallisiin maataloustukiin.
Seuraukset ovat laajoja ja ennakoimattomia
Lajikadon vaikutukset ovat vielä arvaamattomammat kuin ilmastonmuutoksen, vaikka molemmat ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa. On vaikea ennakoida kaikkia niitä seurauksia, mitä tietyn lajin katoaminen ekosysteemistä aiheuttaa, mutta ne voivat olla radikaaleja.
Raportin mukaan parhaillaan lähestytään useita keikahduspisteitä, jotka ovat vakava uhka sekä ihmisille että useimmille muillekin lajeille, sillä toteutuessaan ne vahingoittavat maapallolla elämää ylläpitäviä järjestelmiä.
Merkkejä tällaisesta on jo. Länsi- ja Pohjois-Amerikassa mäntymetsät ovat häviämässä tuholaisten ja metsäpalojen tieltä. Isolla Valliriutalla meren lämpötilan nousu on aiheuttanut korallin massakuolemia.
Toistaiseksi päästöt ovat vain kasvaneet.
On todennäköistä, että koralleista tullaan maailmanlaajuisesti menettämään 70–90 prosenttia. Sillä olisi valtava vaikutus muun muassa kalastukseen.
Arvioiden mukaan näin kävisi, vaikka ilmaston lämpeneminen pystyttäisiin rajoittamaan 1,5 asteeseen – mitä harva tutkija pitää enää mahdollisena. Jotta siihen päästäisiin, pitäisi kasvihuonepäästöt puolittaa vuoteen 2030 mennessä. Toistaiseksi ne ovat vain kasvaneet.
Grönlannin ja Länsi-Antarktiksen jääpeitteiden sulaminen taas nostaisi merenpintaa useita metrejä. Vähäisempikin sulaminen vaikuttaa merivirtoihin ja ilmastoon. Vaikutus esimerkiksi niin sanottuun Pohjois-Atlantin termohaliiniseen kiertoon olisi huomattava, vaikkakaan muun muassa BIOS-tutkimuslaitoksen mukaan uutta jääkautta ei ole vielä syytä pelätä.
Energia- ja rahoitusjärjestelmiä pitää muuttaa
Living Planet -raportissa todetaan, että luonnon suojelemisen ja ennallistamisen lisäksi tarvitaan rakenteellisia muutoksia niin ruuan kuin energiankin tuotantoon sekä kulutukseen.
Suurin ongelma on energiajärjestelmä ja tärkeintä sen muuttaminen. Keskeistä on siirtyminen fossiilisista polttoaineista uusiutuviin. Myös energiatehokkuutta pitäisi parantaa, suuri osa kevyistä ajoneuvoista sähköistää ja energiaverkot modernisoida.
Mitä uusiutuviin energianlähteisiin tulee, pitäisi niidenkin hyödyntämisessä huomioida ympäristönäkökulma, esimerkiksi vesistöjen suojelu. Tämä ei koske vain vesivoimaa, vaan myös vaikkapa mineraalien louhinnan vaikutusta vesistöjen ekosysteemeihin.
Suurin ongelma on energiajärjestelmä.
Raportin mukaan myös rahoitusjärjestelmää tulisi uudistaa. Rahoitusta ohjataan edelleen valtavasti enemmän luonnon monimuotoisuutta tuhoavaan toimintaan kuin sitä säilyttävään.
Tarvittavat investoinnit ovat huomattavia, mutta vain murto-osa siitä, millä summilla haitallista toimintaa yhä rahoitetaan.
uutiskirje 