Meksikon Jukatanin niemimaata halkova junarata, Tren Maya eli mayajuna oli kiistanalainen hanke jo ennen vuonna 2020 alkaneita rakennustöitä, eikä tilanne ole muuttunut liikennöinnin alettua 1 500 kilometriä pitkällä radalla. Ennen muuta turismia palvelemaan tarkoitetuissa junissa ei ole tungosta, eikä paikallinen elinkeinoelämä ole vielä saanut luvattua elvytysruisketta.
Mayajunan kriitikot ovat syyttäneet rakennustöitä muun muassa metsäkadosta, joka runtelee Latinalaisen Amerikan toiseksi suurinta yhtenäistä viidakkoa. Jukatanin tutkimuskeskuksen mukaan ratatöiden alle jäi ainakin 11 485 hehtaaria viidakkoa. Myös niemimaalla asuvat, junalle nimen antaneet mayayhteisöt ovat kärsineet.
Käsityöläinen ei matkustele
Käsityöläinen Alicia Pech ei junasta piittaa. Alkuperäiskansa mayoihin kuuluva nainen elää puolen tunnin bussimatkan päässä Valladolidista, jonne matkustaa päivittäin. Siellä hän työskentelee yhdentoista toisen maya-naisen kanssa omistamassaan vaatekaupassa, jossa he myyvät itse valmistamiaan puseroita, mekkoja ja muita tekstiilejä.
– Me emme matkustele. Ei meillä ole varaa. Kukapa ei haluaisi nousta junaan ja ajaa jonnekin? Mutta nyt ei ole vierailijoita, ei ketään. Kohta meillä ei enää ole varaa pitää kauppaa. Toivomme, että joulukuussa tulee taas turisteja, Pech, 44, kertoo.
Valladolidissa on yksi mayajunan tällä hetkellä käytössä olevasta 26 asemasta. Radan asemat on rakennettu kaupunkien ulkolaidoille, jotta niistä olisi mahdollisimman vähän haittaa kaupunkielämälle. Lisämotiivina oli pyrkimys välttää radan rakentamisen synnyttämiä mielenosoituksia. Sivuvaikutuksena potentiaalisten matkustajien matka-ajat, kustannukset ja matkanteon yleinen vaivalloisuus ovat kasvaneet.
Tyhjää tilaa
Pech on samassa tilanteessa kuin tuhannet Jukatanin niemimaalla asuvat. Rautatie on vaikean matkan päässä, eikä siitä luvattuja hyötyjä näy. Matkailijamassatkin ovat pysytelleet muualla. Virallisten tietojen mukaan joulukuun 2023 ja tämän vuoden elokuun välisenä aikana mayajunan viidellä toiminnassa olevalla radalla matkusti 340 622 ihmistä, keskimäärin 1 425 päivässä. Rakenteilla on vielä kaksi rataa lisää.
Maxcanússa asuva vaatekaupan omistaja Madelin Ortiz, 78, kuitenkin uskoo, että juna on hyvä. Hän ei tosin käytä sitä itse, eikä hänen liikkeensäkään ole vielä hyötynyt.
– Hinnat ovat kohtuulliset, vierailijoita on enemmän. Junia vain on liian vähän eivätkä aikataulut ole tarpeeksi joustavia. Haluaisin mennä Cancúniin, mutta en ole vielä onnistunut, Ortiz sanoo.
Maxcanún rautatieasemalla on kahdeksan tyhjää liiketilaa, joiden kylteissä lukee ”Ruokaa”, ”Yhteisöturismi”, ”Käsitöitä” ja niin edelleen. Neljä kansalliskaartin sotilasta tappaa aikaa, kolme kulkukoiraa on etsiytynyt aseman viileään varjoon ja viisi siivoajaa siistii paikkoja. Matkustajia ei näy.
Useimmilla muillakin asemilla tilanne on samantapainen, tyhjiä liiketiloja on huomattavasti enemmän kuin liikeyrityksiä.
”Ihmiset eivät tunne sitä omakseen”
Kun silloinen presidentti Andrés Manuel López Obrador mainosti rataprojektia, hän sanoi mayajunan tukevan yhteisöturismia ja lupasi, että asemille tulisi tiloja käsityöläisille.
Valtio väittää, että juna kohentaa paikallista talouselämää: tuo tuhansittain turisteja, luo työpaikkoja ja vie turisteja myös muihin kuin perinteisiin matkakohteisiin. Vielä niin ei ole tapahtunut. Paikallistaloutta ei piristä sekään, ettei mayaradalla ainakaan toistaiseksi kulje lainkaan tavarajunia.
Kansalaisaktivisti, kansalaisjärjestö Kanan Derechos Humanosin perustaja Miguel Anguas sanoo mayajunan aiheuttavan haittoja, jotka joissain tapauksissa ovat peruuttamattomia.
– Rata on nimeltään mayajuna, mutta mayat eivät hallinnoi sitä. Ihmiset eivät tunne sitä omakseen, ja paikallisille se on lähinnä riiston huipentuma, Anguas toteaa.
Valtiolle rata puolestaan on tullut erittäin kalliiksi. Alkuperäisestä kustannusarviosta hinta on vähintään kaksinkertaistunut, eikä rata ole vielä edes valmis.
lehti 