Donald Trump aloitti toisen presidenttikautensa tammikuun 20. päivänä. Heti ensi töikseen hän pani niinsanotusti hösseliksi: Trump allekirjoitti noin 200 presidentin asetusta ensimmäisinä päivinään. Noilla määräyksillä hän muun muassa veti USA:n ulos Pariisin ilmastosopimuksesta, lopetti lähes kaiken ulkomaanavun ja armahti vuoden 2021 loppiaiskapinaan osallistuneita. Maailman rikkaimman miehen Elon Muskin johtama Doge-ryhmä alkoi helmikuun alussa ottamaan haltuunsa USA:n liittovaltion maksuliikennettä. Trumpin ja Muskin touhuja on jo kutsuttu vallankaappaukseksi, mitä se onkin.
Trump alkoi ärhentelemään välittömästi myös ulkopolitiikassa. Hän uhkaili USA:n ottavan haltuunsa Panaman kanavan, liittävän Kanadan itseensä ja miehittävän Grönlannin, joka kuuluu tällä hetkellä Tanskalle.
Sekä Kanada että Tanska ovat Naton perustajajäseniä. Ottawassa ja Kööpenhaminassa varmasti mietitään, mihin enää tarvitaan vihollisia, kun on tällainen liittolainen.
Lisäksi Trump heitti stetsonista ajatuksen pakkosiirtää Gazan palestiinalaiset ulos kodeistaan ja kunnostaa sen jälkeen alue jonkinlaiseksi ”Lähi-idän Rivieraksi”. Vaikka tällainen temppu vaikuttaa naurettavalta härskiydessään ja typeryydessään, olisi se kansainvälisen lain mukaan vakava rikos. Palestiinalaisten pakkosiirto Gazasta olisi etninen puhdistus.
Kun Jugoslavian asevoimat toteuttivat vastaavaa etnistä puhdistusta Kosovon albaaniväestölle 1990-luvun lopulla, Nato vastasi siihen pommittamalla Jugoslaviaa. Lopulta Jugoslavian presidentti Slobodan Milošević päätyi leivättömän pöydän ääreen Haagin kansainväliseen rikostuomioistuimeen syytettynä sotarikoksista. Onko nyt ketään, joka estäisi Trumpia ja Israelin pääministeri Benjamin Netanjahua toteuttamasta omia rikoksiaan?
Trumpin puheita on kauhisteltu ja niistä on järkytytty. Pöyristyminen ei kuitenkaan auta ketään.
Trumpin puheita on kauhisteltu ja niistä on järkytytty. Pöyristyminen ei kuitenkaan auta ketään. Yhdysvaltojen sisäpolitiikkaan meillä Suomessa ei ole nokan koputtamista. Itsepähän amerikkalaiset valitsivat hallintonsa ja saavat nyt sitä mitä tilasivat.
Samalla on kuitenkin muistettava, että Suomi on sitoutunut Yhdysvaltoihin taloudellisesti, diplomaattisesti – ja Nato-jäsenyyden myötä myös sotilaallisesti. Suomi on Naton ja DCA-sopimuksen myötä osa Yhdysvaltojen johtamaa liittoumaa. Tämän liittouman osana Washingtonissa oletetaan Suomen antavan tukensa Yhdysvaltojen aggressiiviselle ja mahtailevalle ulkopolitiikalle. Sellaiseen ei pidä ryhtyä.
Tässä ajassa on toimittava nimenomaan päinvastoin: on vahvistettava kansainvälistä oikeutta, monenkeskistä yhteistyötä ja ylivaltiollisia instituutioita. Näin paitsi lisätään koko maailman turvallisuutta, myös suojellaan pienempiä maita suurvaltojen johtajien mielivallalta.
Nyt tarvitaan sitä paljon puhuttua arvopohjaista realismia. Suomen on selkeästi ja yksiselitteisesti kieltäydyttävä sellaisesta yhteistyöstä Yhdysvaltojen kanssa, joka rikkoo kansainvälistä lakia ja kansojen itsemääräämisoikeutta. USA:n imperialistisiin pyrkimyksiin on suhtauduttava aivan yhtä ynseästi kuin Venäjän valloituspolitiikkaan.
Kirjoittaja on KU:n politiikan toimittaja.
lehti 