Ei kymmenen, vaan sata pistettä ja papukaijamerkki sille, joka vielä pystyy keksimään uuden toimivan kehyksen dekkareille. Suomessakin niitä julkaistaan niin valtavia valtavia määriä, että erottautuminen on aidosti vaikeaa.
Nyt pisteet ja merkit menevät ruotsalaiselle jännityskirjailijalle Anders de la Mottelle, jonka uusi sarja ja jo edellinen teos Keräilijä nojasi urbaaniin löytöretkeilyyn urbexiin. Se tarkoittaa tunkeutumista ja tutustumista hylättyihin rakennuksiin, mutta sääntöihin kuuluu, että mitään ei rikota, töhritä eikä varasteta.
Sarjan toisessa osassa Lasiprinssi arkkitehtuurin professori ja urbexin asiantuntija Martin Hill saa vastustamattoman työtarjouksen ollessaan sairauslomalla edellisessä kirjassa kokemiensa kolhujen takia. Hänet kutsutaan kirjoittamaan kirja Alfacent-nimisestä lääkintäteollisuuden menestysyhtiöstä. Hillille se on unelmien täyttymys, koska yhtiön suuruuden luonut Gunnar Irving tunnetaan lisänimellä Ufo-Gunnar. Hän on vuosikymmenten ajan kertonut tarinaa, jossa ufo laskeutui suvulle kuuluvaan Blockön saareen ja Alfa centaurista tulleet avaruusolennot antoivat ideat tuleviin aikaansa edellä oleviin tuotteisiin.
Lisäksi saarella on Gunnarin isän Bernhard Irvingin perustama nyt hylätty observatorio. Saari ja observatorio kiehtoivat Martinia jo teininä, mutta sinne ei ollut pääsyä. Nyt hän pääsee asumaan työn ajaksi Irvingien suvun Stjärneholmiin ja ajan kanssa käymään myös Blockössä.
Samaan aikaan rikostarkastaja Leonore ”Leo” Asker saa puhelun survivalisti isältään Periltä. Leon on selvitettävä Perin Farmiksi kutsuman tukikohdan läheltä löytyneen ruumiin arvoitus ennen kuin poliisit tulevat hakemaan häntä murhasta epäiltynä. Se tietäisi verilöylyä, isänsä lapsena Farmilla kouluttama Leo ymmärtää tietäen Preppaaja-Perin taidot. Mutta aikaa on vähän ja osoittautuu, että ruumis on maannut matalassa haudassaan 16 vuotta.
Lisäksi Leon vanha vihollinen vakavien rikosten osaston johtaja Jonas Hellman nimenomaan kieltää Leoa puuttumasta asiaan. Hän on vakaasti päättänyt napata yhteiskunnan ulkopuolelle jättäytyneen Perin nalkkiin.
Tarinaan syöksytään heti sisään ja sitten edessä on melkein 500 sivua ihanan karmivaa jännitystä, huolellisesti punottuja juonia, arvoituksia ja toimintaa. Leo pistää nippuun vaikka viikingin näköiset lihaskimput yrittäessään ratkaista vanhan murhan.
Lasiprinssi on dekkari goottilaisen kauhun maustein. Irvingien suljettu Stjärneholm monine iltaisin sumuun peittyvine rakennuksineen muistuttaa kauhukartanoa. Sen uumenista Martin Hill löytää salakäytäviä ja onkaloita, mutta samalla joku vaanii häntä punahehkuisin silmin. Ei olla ajatuksellisesti kovin kaukana Frankensteinin hirviön tarinasta, kun tiedemiehen tavoitteena on uusi kaiken mullistava keksintö.
De la Motte taustoitti edellisessä osassa huolellisesti Keräilijä-murhaajan ja tekee saman tämän teoksen alussa kaksi urbaania löytöretkeilijää murhaavan Lasiprinssin kohdalla. Rikkaan suvun salaisuuksista ja hulluuksista on kysymys.
Lasiprinssi etenee vauhdilla vuoroin ystävyksiä Martinia ja Leoa seuraten monien jännitysmomenttien ja yllätyskäänteiden kautta räjähtävään loppuun. Tutkinnassa kykynsä näyttää tälläkin kertaa Leon johtaman kadonneiden sielujen osaston luusereiksi leimattu poliisiporukka.
Mahtavassa kerronnassa kaikki on kohdallaan. Anders de la Motte taitaa olla hallitseva pohjoismaisen seikkailujännityksen mestari.
Anders de la Motte: Lasiprinssi (Glasmannen). Suomentanut Aki Räsänen. 495 sivua, Into 2025.
uutiskirje 