Pintaa syvemmältä
Nyt helmikuussa ministeri Paavo Väyrysen johtaman suomalaisen kauppavaltuuskunnan oli määrä saapua Valko-Venäjälle tiivistämään maidemme välisiä taloussuhteita. Matka jouduttiin kuitenkin peruuttamaan tunnetuista syistä. Hyvä, että peruttiin – jos se olisi ehtinyt toteutua, osanottajayritykset olisivat ajan mittaan saattaneet joutua hankaliin tilanteisiin.
Kun Euroopan unioni tammikuun viimeisenä päivänä päätti sanktioista Valko-Venäjän johtoa kohtaan, presidentti Aljaksandr Lukashenka kutsui luokseen Danone Unimilk -yrityksen johtajat välittääkseen yksinkertaisen sanoman: ellette toimi sääntöjemme mukaan, ette voi enää toimia markkinoillamme. Tapaaminen uutisoitiin kaikilla tv-kanavilla.
Samaan aikaan Lukashenkan vanhin poika, hallinnon kakkosmies, vieraili Qatarissa. Viesti oli selvä. Danone Unimilk, ranskalais-venäläinen yhteisyritys maidonjalostuksen alalla, oli aloittanut toimintansa vähän vapaamman kauden aikana. Nyt Lukashenka antoi ymmärtää, että jos länsi ja Venäjä solmisivat vastaavanlaisen poliittisen yhteistyön häntä vastaan, heidän firmansa joutuisivat lähtemään maasta ja tilalle tulisi sijoittajia arabimaista, Kiinasta ja Venezuelasta.
Valko-Venäjän KGB on viime viikkoina kutsunut kuulusteluihin ihmisiä, joiden oletetaan osallistuneen joulukuun 19:nnen päivän mielenosoituksiin
Telia Sonera on saanut paljon arvostelua Ruotsissa osallisuudestaan Valko-Venäjän matkapuhelintoimintaan. Alalla on maassa kolme toimijaa, yksi niistä on turkkilaisen Turkcellin suurimmaksi osaksi omistama BeST, ja Turkcell taas on aikoinaan Soneran perustama yhtiö jossa Telia Sonera vieläkin on suuri omistaja.
Valko-Venäjän KGB on viime viikkoina kutsunut kuulusteluihin ihmisiä, joiden oletetaan osallistuneen joulukuun 19:nnen päivän mielenosoituksiin presidentinvaalien tuloksien väärentämistä vastaan. Oletukset perustuvat puhelinyhtiöiden antamiin tietoihin puhelinten sijainneista kriittiseen aikaan. Puhelinyhtiöt kertovat, että heidän on pakko antaa KGB:lle näitä tietoja. Suomessa en ole huomannut kenenkään reagoineen.
Ericsson taas on toimittanut jokaiselle puhelinyhtiölle verkkolaitteet, joilla voi salakuunnella keskusteluja. Tällaisia nauhoituksia, samoin kuin sähköpostiviestejä, on käytetty todisteina oikeudenkäynneissä opposition edustajia vastaan. Nokia Siemens on saanut ankaraa arvostelua vastaavan laitteiston myymisestä Iraniin, vastaavin seurauksin.
Toisenlainen ongelma liittyy Lukashenkan ja hänen perheensä laajoihin omistuksiin maan talouselämässä. Tämähän on yleistä tällaisissa järjestelmissä, näin oli asian laita myös Mubarakin Egyptissä.
Euroopan viimeinen diktaattori – tällä nimellä Lukashenka kulkee ja hänen maataan on sanottu maanosan viimeiseksi sosialistiseksi maaksi. Valko-Venäjä oli solminut valtioliiton Venäjän kanssa ja Lukashenka näki jo itsensä tämän jättiläisen johtajana. Vladimir Putin ei koskaan – ymmärrettävästi – lämmennyt tälle ajatukselle ja suhteet viilenivät varsinkin henkilötasolla, vaikka läntinen naapuri strategisella tasolla edelleenkin on Venäjälle tärkeä.
Tämä sai Lukashenkan kääntämään kelkkansa kohti länttä vuonna 2008 ja hänet otettiinkin melkein avosylin vastaan. Kuviteltiin ilmeisesti, että hän oli sen verran vakavasti kiinnostunut tästä uudesta suhteesta, että hän olisi valmis sivistämään tapojaan. Tarjottiin jopa varsin mahtavat myötäjäiset. Marraskuun lopulla Saksan ulkoministeri Guido Westerwelle ja hänen puolalainen virkaveljensä Radoslaw Sikorski saapuivat Minskiin mukanaan lupaus 3,8 miljardin euron lainasta, sillä edellytyksellä, että vaalit hoidettaisiin kunniallisesti.
Mutta tilanne oli itse asiassa muuttunut jo ennen vaaleja. Joulukuun 9. päivä Lukashenka tapasi presidentti Dmitri Medvedevin Moskovassa, jolloin Venäjä suostui vientimaksun poistamiseen öljystä ja Valko-Venäjä lupasi liittyä Venäjän ja Kazakstanin muodostamaan tulliunioniin, joka astuu voimaan 1.1.2012 ja muun muassa merkitsee ruplan tuloa yhteisvaluutaksi. Valko-Venäjä oli taas vaihtanut puolta, maa oli myyty eniten tarjoavalle.
Tämä näkyi presidentinvaaleissa 19. joulukuuta. Lännessä oli yleisesti pidetty Lukashenkan tulevaa voittoa selvänä, jopa rehellisissä vaaleissa, mutta hänen kannatustaan liioiteltiin. Eri mielipidemittauksissa vähän ennen vaaleja hänen kannatuksensa oli 31–48 prosenttia, kun hänen lähimpien kilpailijoiden vastaavat luvut olivat Ulazimir Nyaklayeu 15,1–16,8 prosenttia ja Andrei Sannikau 8,6–10,6 prosenttia. Luultavasti olisi siis tullut toinen vaalikierros, eikä ole varmaa, että Lukashenka siinäkään olisi voittanut. Nyaklayeu ja Sannikau kävivät nimittäin hyvin samansuuntaisia vaalikampanjoita, ja heistä enemmän ääniä saaneen olisi ollut aika helppo yhdistää suurin osa oppositiosta taakseen.
Oppositioehdokkaiden runsaudessa oli tietty logiikka, kertoo Nyaklayeun Helsingissä asuva tytär Eva Nekljajeva (kun hän muutti Suomeen vuonna 2000, Valko-Venäjällä käytettiin vielä yleisesti venäjänkielisiä nimimuotoja – siitä ero nimissä). Ei uskottu ollenkaan, että Lukashenka olisi alistunut häviöön, joten sen vuoksi ei ollut paljon mieltä tyytyä yhteen vastaehdokkaaseen. Oppositiolle suotiin vain vähäisiä mahdollisuuksia esiintyä tiedotusvälineissä.
Mutta kun vastaehdokkaita oli monta, he pystyivät liikkumaan ympäri maata esiintymässä pienissä kokouksissa. Nyaklayeu keskittyi maaseutuun ja Sannikau suurempiin kaupunkeihin. He puhuivat yhdessä eräässä lehdistötilaisuudessa ja Minskissä järjestetyssä mielenosoituksessa. Tyttärensä mukaan Nyaklayeu oli melkein koko ajan liikkeellä ympäri maata vaaleja edeltävinä kuukausina.
Nyaklayeu ja Sannikau olivat valtakoneistolle suurimmat kiusankappaleet, ja heidät pahoinpideltiinkin vaalipäivän iltana erikoisen raa’asti, Nyaklayeu henkihieveriin ja Sannikaukin pahasti. Vaalituloksen väärentäminen ei yllättänyt, sen sijaan kyllä reaktion poikkeuksellinen rajuus. Eva Nekljajevan mukaan Lukashenkalla ei ole kansan enemmistöä takanaan.
– Monet ovat kyllästyneet näkemään samaa naamaa 16 vuotta. He ovat kyllästyneet siihen, että taloudellinen tilanne ei ole pitkään aikaan parantunut ja ettei pienyrityksille anneta mahdollisuuksia toimia. Kaivataan ei niinkään abstraktisia demokraattisia arvoja vaan mahdollisuutta elää normaalia elämää ja matkustaa.
uutiskirje 