Suomenkaan talous ei voi kääntyä kestävään nousuun ilman Yhdysvaltojen apua. Siksi presidentti Barack Obaman talouspoliittiset linjaukset ovat elintärkeitä myös Suomen talouskriisin kannalta.
Tämä ei tarkoita sitä, että pääministeri Vanhasen hallitus voi tehdä mitä tahansa. Suomea parhaillaan koetteleva kriisi on kuitenkin ulkomaista perua, ja siksi Obaman elvytyspolitiikan onnistuminen tai epäonnistuminen vaikuttaa oleellisesti myös Suomessa.
Obaman lähtökohdat ovat mahdollisimman hankalat. Yhdysvaltojen talouden tila on niin huono, että paras vertailukohta tällä hetkellä on 1930-luvun Suuri Lama.
Nykykriisiä voi myös pitää pahennettuna versiona Suomen 1990-luvun alun lamasta. Niitä yhdistää rahoitusjärjestelmän kriisin yhdistyminen yksityisen sektorin velkakriisiin. Tällä hetkellä Yhdysvaltojen keskeisimmät pankit ovat konkurssin partaalla. Lisäksi esimerkiksi yhdysvaltalaiset kotitaloudet ovat selvästi velkaantuneempia kuin suomalaiset kotitaloudet olivat 1990-luvun laman alkaessa.
Monien vaiheiden jälkeen Obama sai senaatissa läpi 790 miljardin dollarin elvytyspaketin, jonka hyväksymisen varmistamiseksi tarvittiin myös republikaanien tukea. Se voi olla keskeisin syy siihen, että Obaman elvytyspaketin koko saattaa osoittautua liian pieneksi ja liikaa vääriä keinoja painottavaksi.
Paketista lähes 40 prosenttia koostuu verohelpotuksista. Vaikka helpotuksia saavat myös pieni- ja keskituloiset, niissä kuvastuvat erityisesti republikaanien toiveet. Kuten Suomessa myös Yhdysvalloissa verotuksen keventäminen on kallista ja tehotonta elvytyspolitiikkaa.
Obaman paketissa panostukset perinteiseen keynesiläiseen julkisten menojen kasvattamista painottavaan elvytykseen ovat talouden kokoon suhteutettuna selvästi suurempia kuin esimerkiksi pääministeri Vanhasen hallituksen elvytyspaketissa. Niitä on kuitenkin pidetty erityisesti keynesiläisten taloustieteilijöiden keskuudessa riittämättöminä. He ovat pitäneet yhtenä vertailukohtana presidentti Franklin D. Rooseveltin Suuren Laman aikana toteuttamaa New Deal -politiikkaa.
Yhdysvalloissa presidentti Rooseveltin valtion taloudellista merkitystä korostava New Deal -politiikka merkitsi täydellistä irtiottoa vielä 1920-luvulla hallinneesta vapaiden markkinavoimien siunauksellisuutta korostavasta politiikasta. Suuresta muutoksesta huolimatta New Deal -politiikan sisältämiä varsinaisia elvytyssatsauksia on jälkikäteisarvioissa pidetty laman vakavuuteen suhteutettuna liian pieninä.
Tämä näkyi siten, että työttömyys oli Yhdysvalloissa vaikea yhteiskunnallinen ongelma koko 1930-luvun ajan. Tilannetta ei helpottanut yhtään se, että Roosevelt itse antoi 1930-luvun lopulla periksi omille valtiontalouden alijäämästä huolestuneille avustajilleen ja alkoi leikata menoja.
Yhdysvalloissa 1930-luvun talousvaikeudet eivät loppuneetkaan Rooseveltin New Deal -politiikan ansiosta. Vasta toisen maailmansodan syttymisen aiheuttama julkisten menojen kasvu synnytti talouteen riittävän suuren elvytyssysäyksen.
On olemassa vaara, että Rooseveltin New Deal -politiikan tapaan myös Obaman elvytyspolitiikka on oikeansuuntaista mutta riittämätöntä. Oikeansuuruisen elvytyspanostuksen laajuuden rinnastaminen sotatalouteen on liioittelua, mutta päätöksentekijät eivät myöskään saisi vähätellä ongelmien vakavuutta.
Yhdysvalloissa on arvioitu, varovasti, että kolmen seuraavan vuoden aikana taloudessa syntyy noin 3 triljoonan dollarin suuruinen kuilu talouden tuotantomahdollisuuksien ja toteutuvan tuotannon välillä. Tästä kuilusta Obaman paketti täyttää suhteellisen pienen osan. Yhdysvaltojen talouden lähitulevaisuuden näkymät vaikuttavatkin todella synkiltä.
Presidentti Obamaan kohdistuu valtavan suuret odotukset. Talouden alueella hänen tulisi ylittää selvästi presidentti Rooseveltin New Deal -politiikan saavutukset.
Kirjoittaja on erikoistutkija Palkansaajien tutkimuslaitoksessa.
lehti 