Intian Meghalayan osavaltion maaseutualueilla silkkitoukkien kasvatus on syvälle juurtunutta perinnettä. Silkkilangan kehruu ja kutominen ovat pääasiassa naisten tehtävänä. Yhä useampi nainen käyttää aurinkovoimalla toimivaa kehruukonetta silkkilangan tekemiseen.
Philim Makri istuu tuolilla vaatimattomassa peltikattoisessa talossaan ja kehrää taitavasti eri-silkkikoteloita kehruukoneellaan. Makri kuuluu alkuperäiskansa khaseihin, ja hän on yksi seudun monista aurinkoenergiasta hyötyneistä naisista.
Makrin kotikonnuilla Ri-Bhoin alueella Warmawsawissa silkkitoukkien kasvatus, silkkilangan kehräys ja kutominen ovat perinnettä, joka siirtyy sukupolvelta toiselle.
Makri käytti langan kehräämiseen perinteistä kädessä pidettävää värttinää, taklia, ennen kuin vaihtoi aurinkovoimalla toimivaan kehruukoneeseen vuonna 2018. Perinneprosessi oli äärimmäisen työläs, kuusikymppinen Makri kertoo. Jatkuvat kivut käsissä, selässä, niskassa ja silmissä uuvuttivat häntä.
Rauhan silkki
Eri-silkki tunnetaan myös ahimsa-silkkinä (rauhansilkkinä). Toisin kuin muita silkkitoukkalajeja, eri-toukkia ei surmata ennen kehruuta, sillä niiden kotelot eivät ole umpinaisia.
Silkkiperhonen munii satoja munia, joista noin kymmenen päivän kuluttua kuoriutuu silkkitoukkia. Toukkia ruokitaan risiininlehdillä kuukauden verran, minkä jälkeen ne sijoitetaan koteloiden kehräämistä edistäviin rakennelmiin. Kun toukka on rakentamassaan kotelossa muuntunut perhoseksi, se pääsee kotelon toisessa päässä sijaitsevasta aukosta vapauteen. Tyhjät kotelot keitetään toukkien jätösten poistamiseksi ja jynssäämisen jälkeen jätetään kuivumaan aurinkoon.
Jacinta Maslai, 38, on vuosikausia kehrännyt eri-koteloista silkkilankaa. Maslain mukaan paras aika toukkien kasvatukselle on toukokuusta lokakuuhun.
– Jos on liian kylmää tai kuumaa, toukat eivät kasva kunnolla, koska ne syövät vähemmän. Jos ne eivät syö tarpeeksi, ne eivät tee riittävän hyvää koteloa, Maslai selittää.
Ilta on kehruuaikaa
Kehruukoneella Maslai pystyy kehräämään 500 grammaa silkkilankaa viikossa.
– Olisi mahdollista päästä kiloonkin viikossa, mutta useimmilla meistä on lapsia ja maatila, joista täytyy myös huolehtia. Siksi useimmiten jäädään 500 grammaan viikossa. Mutta aiemmin taklilla työskennellessäni kokonainen kuukausikaan ei riittänyt kilon kehräämiseen, Maslai sanoo.
Seudun kylät ovat yleensä vailla sähköä päiväsaikaan, mikä ei juurikaan haittaa pelloillaan työskenteleviä maanviljelijöitä. Ilta on kehruuaikaa, sillä kehruukoneiden akut ovat latautuneet päivän auringossa.
– Kehrään usein iltaisin ruuanlaiton jälkeen, kun lapset ovat nukkumassa, Maslai kertoo.
Eri-langan kehräämisen asiantuntijana pidetty ja monin palkinnoin kunnioitettu Makri on myynyt läheisellä torilla kilon lankaa 3 000 rupialla (n. 31,34 euroa).
– Alhaisimman laadun lankakilon hinta on noin 1 200–1 500 rupiaa. Laatuerot näkyvät myös langan sileydessä, Makri sanoo.
Makri myös opettaa kylän muita naisia käyttämään aurinkovoimalla toimivia kehruukoneita. Ihmiset maksavat hänelle koulutuksesta 50–100 rupiaa (0,52-1,04 euroa) päivässä.
Silkkiteollisuus kohti hiilineutraaliutta
Paikallisten naisten kansalaisjärjestö MOSONiE Socio Economic Foundation on toimittanut kehruukoneet kehrääjänaisille.
– Tavoitteenamme on kasvattaa eri-silkin kehrääjien tuottavuutta. Harvalla maalaisnaisella on varaa ostaa konetta, joten tarjoamme heille rahoitusvaihtoehtoja luomalla yhteyksiä naisten ja maaseudulla toimivien pankkien välille. Ideana on edistää naiskäsityöläisten yrittäjyyttä, järjestön perustajiin lukeutuva Salome Savitri selittää.
Esimerkiksi Maslai sai Meghalayan maalaispankista lainan, jonka maksoi takaisin vuoden päästä. Hänellä kesti kolmisen päivää tottua uuteen koneeseen, mutta nykyään hän on kokonaan luopunut värttinästä.
Koneita valmistavan sosiaalisen yrityksen Resham Sutran päällikkö Upasna Jain kiittelee kansalaisjärjestöä, joka on auttanut yritystä perustamaan maaseudulle toimintakeskuksia. Keskuksissa valistetaan ihmisiä, koulutetaan heitä käyttämään koneita ja valvotaan laitteiden laatua sekä tuetaan käyttäjiä.
Aurinkovoimalla viedään silkkiteollisuutta kohti hiilineutraaliutta.
– Koska koneemme toimivat aurinkoenergialla, me säästämme paljon hiilidioksidia. Lisäksi koneemme ovat energiatehokkaita ja toimivat matalalla jännitteellä. Missä vain on runsaasti auringonvaloa, nämä koneet ovat loistava ratkaisu, varsinkin etäisissä kylissä, joissa sähkönsaanti on satunnaista, Jain sanoo.
lehti 