Maanantaina 92-vuotiaana kuollut SKP:n entinen puheenjohtaja Arvo Aalto pysyi ajattelultaan radikaalina ja uudistumiskykyisenä loppuun saakka. Todennäköisesti viimeisessä haastattelussaan ET-lehdessä viime vuoden elokuussa hän sanoi, ettei kapitalismin avulla ratkaista maailman suuria ongelmia. Syynä on se, että kapitalismin liikkeelle paneva voima on voiton tavoittelu, ei ihmiskunnan ja maapallon paras.
Maailman suurimmiksi ongelmiksi Aalto nimesi ilmastonmuutoksen, luonnon epätasapainon ja köyhyyden.
– Maapallo ei kestä nykymenoa. Hämmästelen kauheasti sitä, että päivänpolitiikkaa tehdään irrallaan näiden suurien ongelmien ratkaisuyrityksistä, silloin juuri 92 vuotta täyttänyt konkari sanoi.
Mutta ei suurimman osan työurastaan kommunistisessa liikkeessä tehnyt Arvo Aalto uskonut sosialismiinkaan, ainakaan sen reaalisena ilmenneessä muodossa, jota tahditti Neuvostoliitto.
Sosialismi oli raaka-aineiden, työvoiman ja pääomien tuhlausta, Aalto tykitti vuonna 1989 SKP:n ohjelmajaostolle kirjoittamassaan arviossa. Hänen mukaansa työläiset vieraantuivat reaalisosialismissa työstään vielä enemmän kuin kapitalismissa.
Aallon mukaan ajatus ei ollut avaraa, vaan sosialismi ylläpiti harmautta.
Lisäksi yksipuoluejärjestelmä edisti vallan äärimmäistä keskittämistä ja sen väärinkäyttöä. Marxin ajatus valtion kuoleentumisesta kääntyi sekin sosialismissa irvikuvakseen.
Talous kuuluu vasemmistollekin
Ei kapitalismia, mutta ei sosialismiakaan. Mitä sitten?
KU:n 75-vuotishaastattelussaan Aalto sanoi perusongelman olevan vasemmiston kannalta se, että kapitalistinen talous on ihmiskunnan tähänastisen historian tehokkain.
– Yksikään vasemmistopuolue maailmassa – sosialistinen tai kommunistinen – ei ole kyennyt edes tavoittelemaan taloudellista järjestelmää, joka säilyttää tehokkuuden, mutta tuottaa suuremman oikeudenmukaisuuden.
– Tämä järjestelmä on kuitenkin perusluonteeltaan vääryyttä tuottava. Oikeudenmukaisempi järjestelmä ei voi rakentua mihinkään muuhun kuin siihen, että tätä järjestelmää työllään pyörittävien pitää muuttua todella vaikuttajiksi, vastuuta kantaviksi vaikuttajiksi. Ja siihen ei ole muuta tietä kuin työn arvon jakaminen oikeudenmukaisemmin suhteessa pääomaan, Aalto sanoi, ja painotti, että vasemmistoliitolle kuuluu myös taloudesta huolehtiminen.
Kirveslinja lopetti veljessodan
Neuvostoliitto ja reaalisosialismi koituivat Arvo Aallon kohtaloksi. Nuoruudessaan muurarina työskennellyt Aalto työskenteli jäsenmäärältään SKP:n suurimmassa piirijärjestössä Lapissa eri tehtävissä kunnes hänet valittiin piirisihteeriksi vuonna 1965.
Lappilaiset olivat vuoden 1966 puoluekokouksessa ratkaisemassa voimasuhteet uudistajien hyväksi ja nostamassa Aarne Saarisen puheenjohtajaksi. Siitä alkoi Aallon pitkä tie puoluevähemmistön, taistolaisten, ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen sylkykupiksi. Hän oli vuosikymmeniä NKP:n ykkösvihollinen Suomessa.
Paineet lisääntyivät, kun Aalto valittiin vuonna 1969 SKP:n pääsihteeriksi taistolaisvyörytyksen päästessä pahimmilleen. Alkoi raastava osapuolitaistelu, jossa enemmistö ja vähemmistö olivat käytännössä kaksi eri puoluetta yhden kirjainyhdistelmän sisällä.
Se loppui vasta, kun Aalto valittiin SKP:n puheenjohtajaksi vuonna 1984 ja pääsihteeriksi Aarno Aitamurto, joka tuli SAK:n kakkosmiehen paikalta. Kirveslinjalaisiksi kutsuttu kaksikko hoiti asiat niin, että taistolaispiirit erotettiin puolueesta seuraavana vuonna.
Sijoitusseikkailulla oli jalo päämäärä
Puolue oli nyt muodollisesti yhtenäinen, mutta taloudellisesti riippuvainen Neuvostoliitosta saamastaan rahallisesta tuesta. SKP:n taival ja Aallon poliittinen ura loppuivat nolosti puolueen konkurssiin vuonna 1988, mutta onnettomasti päättyneen sijoitusseikkailun päämäärä oli hyvä ja isänmaallinen, Suomen kommunistisen puolueen taloudellinen itsenäisyys ja lopullinen irrottautuminen Neuvostoliiton vaikutuspiiristä.
Aalto kantoi tapauksesta poliittisen vastuun ja erosi puheenjohtajan paikalta.
– Kyllä tämä perkeleen ilkeä kokemus oli, hän summasi tunteensa KU:n haastattelussa tuoreeltaan.
Vain muutama viikko eronsa jälkeen Aalto sanoi KU:n haastattelussa, että puolueen sisäinen tila olisi pitänyt selvittää paljon aiemmin. Jos vuoden 1965 linjauksista olisi pidetty kiinni, siitä olisi silloin ehkä maksettu kova hinta, mutta samalla olisi rakennettu aatteellista pääomaa, joka nyt olisi arvossaan, hän arvioi heinäkuussa 1988.
SKP:n 1960-luvun puolivälin linjauksia Aalto luonnehti eurokommunismin edelläkävijöiksi ja ajattelultaan gorbatshovilaisiksi.
– Mutta 20 vuodeksi me unohdimme ne ja korkeintaan juhlapuheissa niitä muistelimme. Se mitä levitimme oman liikkeen piiriin oli marxilaisuuden erityisen dogmaattista ja ahdasta käsitystä.
20 vuoden aikana SKP ei kehittänyt yhtään ideaa, Aalto harjoitti itseruoskintaa.
Hänen mukaansa näin kävi, koska SKP alistui opportunismiin. Arvioitiin, että sisäisen tilan selvittäminen ajaisi puolueen erityksiin NKP:n arvovallalla sekä taloudellisiin vaikeuksiin.
Uusi parisuhde piti virkeänä
Arvo Aalto syntyi Rovaniemellä 13.7.1932. Puolueuran lisäksi hän toimi työvoimaministerinä Kalevi Sorsan II hallituksessa ja Mauno Koiviston II hallituksessa 1977–1981.
Hän oli naimisissa Onerva Aallon kanssa 57 vuotta, mutta jäi leskeksi kymmenkunta vuotta sitten.
Viime vuodet Arvo Aalto oli parisuhteessa Pia Keräsen kanssa, johon oli tutustunut jo vuonna 1955 Sirola-opistossa ja joka oli toiminut Aallon tulkkina SKP:n pohjoismaisissa yhteyksissä.
– Hyvä henkinen yhteys on kestävän rakkauden luja perusta. Yksin eläminen olisi oleellisesti köyhempää, Aalto sanoi ET-lehdessä viime elokuussa. Siinä hän totesi myös kokeneensa 91-vuotiaana ensimmäisen kerran alkavansa vanhenta.
uutiskirje 
