Yli kaksi vuosikymmentä on kulunut siitä, kun Afrikan Unionin (AU) jäsenmaat lupasivat Abujan julistuksessa osoittaa 15 prosenttia bruttokansantuotteestaan terveyssektorille. Vain kolme maata, Ruanda, Botswana ja Kap Verde, on saavuttanut tai jopa ylittänyt tavoitteen.
Yli 30 AU:n jäsenmaata jää terveysinvestoinneissaan reilusti alle kymmenen prosentin, ja esimerkiksi Nigeria, Tshad ja Keski-Afrikan tasavalta sijoittavat terveyteen vain 5–7 prosenttia bruttokansantuotteestaan. Afrikan tautivalvontakeskuksen (Africa CDC) pääjohtaja tohtori Jean Kaseya selittää rahoitusvajetta Afrikan maiden lukemattomilla poliittisilla ja taloudellisilla haasteilla, kuten raskaalla velkataakalla ja kapealla veropohjalla.
Poliittista tahtoa uupuu
Valtioiden budjeteissa terveydenhoito joutuu kilpailemaan turvallisuus- ja infrastruktuurirahoituksen kanssa, eikä koronapandemiasta oltu vielä toivuttu, kun päälle jo kävi globaali taloudellinen epävakaus.
– Nykytilanne paljastaa myös, kuinka kalliiksi terveydenhoidon menovaje voi tulla. Kaikki on kiinni poliittisesta tahdosta. Jos johtajat priorisoisivat terveyttä, budjetit olisivat sen mukaisia, Kaseya huomauttaa.
Afrikan tautikeskuksen vuosikatsaus kertoo, että alle kolmasosa mantereen maista on päivittänyt kansanterveyssuunnitelmansa.
– Maat tarvitsevat kovaa dataa, rahoitusta, taitavia työryhmiä ja ministeriöiden välistä selkeää koordinointia, Kaseya toteaa.
Riippuvuus ulkomaisesta avusta
Afrikka kantaa suhteettoman suuren osan globaalista tautitaakasta, 25 prosenttia. Sen kanssa kamppailee vain kolme prosenttia globaalista terveydenhoitohenkilökunnasta. Henkilöstön puute on vastuksista suurimpia. Sairaanhoitajia ja lääkäreitä ei voi palkata ilman varoja, joten monissa maissa koulutetut ammattilaiset jäävät työttömiksi.
Mantereen ongelma on, ettei se ole terveydenhoidossaan omavarainen. Terveydenhoitojärjestelmät ovat suuressa määrin ulkomaisella kehitysavulla luotuja ja ylläpidettyjä, joten avun jyrkkä pienentyminen viiden viime vuoden aikana on luonut valtavia paineita jo valmiiksi hauraita järjestelmiä kohtaan.
CDC onkin hahmotellut uusia rahoitusmalleja, joilla pitäisi edetä taloudellisesta riippuvuudesta riippumattomuuteen.
– Joitakin strategiamme osia voi ottaa käyttöön nopeastikin. Tupakan, sokerin ja alkoholin verottaminen terveyssyistä on poliittisesti herkkää, mutta teknisesti suoraviivaista. Haittaveroista koituu kaksoishyöty, kun ne sekä tuovat valtion kassaan tuloja että edistävät kansanterveyttä, Kaseya toteaa.
lehti 