– Toimittajien työ käy Turkissa päivä päivältä vaikeammaksi. Lehdistönvapaus on jatkanut kaventumistaan yli vuosikymmenen ajan, sanoo freelance-toimittaja Özgür Öğret, joka toimii Committee to Protect Journalists -järjestön edustajana Turkissa.
Tilanne kärjistyi 19. maaliskuuta, kun presidentti Recep Tayyip Erdoğanin vastustajana tunnettu Istanbulin pormestari Ekrem Imamoğlu pidätettiin. Se synnytti laajoja protesteja ympäri maata ja tuhansia niihin osallistuneita – journalistit mukaan lukien – pidätettiin.
Pian sen jälkeen Istanbulin poliisi ratsasi ranskalaisen uutistoimisto AFP:n valokuvaajan Yasin Akgülin asunnon ja monien muiden mediatyöläisten koteja. Pidätetyt journalistit päästettiin vapauteen odottamaan oikeudenkäyntejä, joissa heitä uhkaavat jopa kolmen vuoden tuomiot kokoontumista ja mielenilmauksia koskevan lain rikkomisesta.
Turkkilaisiin toimittajiin kohdistuu oikeudellisen painostuksen ohella suoraa väkivaltaa ja mielivaltaisia pidätyksiä, Öğret summaa. Hänen mukaansa lehdistönvapauden ongelmat ovat moninaisia ja käyvät koko ajan vakavammiksi.
Maaliskuussa viranomaiset karkottivat brittiläisen BBC:n toimittajan Mark Lowenin 17 tunnin pidätyksen jälkeen. Hänen sanottiin olevan uhka yleiselle järjestykselle.
Ruotsalainen toimittaja Joakim Medin pidätettiin myöhemmin terrorismiepäilyjen nojalla heti kun hänen koneensa laskeutui Turkkiin. Hän vietti 51 päivää turkkilaisessa vankilassa ja sai huhtikuun lopussa yhdeksän kuukauden ehdollisen vankeustuomion. Hän pääsi palaamaan Ruotsiin toukokuun puolivälissä.
Öğretin mukaan Lowenin ja Medinin tapaukset ovat ulkomaisille journalisteille viesti, että heitä odottaa sama kohtelu kuin turkkilaisia.
Tilanne pahenee koko ajan
Turkki on nyt sijalla 159/180 Toimittajat ilman rajoja -järjestön (RSF) lehdistönvapausindeksissä.
– Vuoden 2013 mielenosoituksista lähtien jokainen vuosi on ollut entistä vaikeampi, riippumattoman Açık Radyon päätoimittaja Ilksen Mavituna sanoo. Vuonna 1995 perustetulla radiolla oli päivittäin yli miljoona kuulijaa, kunnes se joutui lopettamaan toimintansa viime lokakuussa.
Viranomaiset epäsivät radion toimiluvan sen jälkeen, kun eräässä ohjelmassa oli viitattu turkkilaisten 1915 suorittamaan armenialaisten kansanmurhaan. Mavitunan mukaan sulkemisen todellista syytä voi vain arvailla.
– Toimimme täysin laillisella tavalla, teimme yhteistyötä ja tiesimme rajamme. Itsesensuuri on Turkissa ankaraa todellisuutta. Mielipiteiden ilmaiseminen vaatii luovuutta.
Riippumattomat mediat ovat Turkissa yhä harvinaisempia. RSF:n mukaan 90 prosenttia kansallisista viestimistä on hallituksen valvonnassa. Uutisia protesteista välittää vain kourallinen lehtiä ja kanavia, jotka toimivat hallitusta tukevien ja hyvin rahoitettujen verkostojen ulkopuolella.
Nimettömänä esiintyvä toimittaja, joka toimii Turkissa fikserinä eli paikallisena apulaisena kansainväliselle medialle, kertoo rajoitusten kiristyneen viime vuosina.
– Turkki käyttää viisumin epäämistä työkaluna, joka torjuu tai lykkää ulkomaisen lehdistön maahanpääsyn ja estää siten tiettyjen aiheiden käsittelyn. Jos uutista ei kerrota, kun se tapahtuu, menetetään kaikkein tärkein eli välitön vaikutus, toimittaja pohtii.
Tästä syystä hän raportoi ulkomaisten kollegojensa kanssa viime aikojen mielenosoituksista ilman akkreditointia.
– Minua pelotti tehdä työtä ilman lehdistökorttia. Ulkomaiset journalistit karkotetaan maasta, mutta jos minut pidätetään, en voi luottaa siihen, että pääsen pian vapaaksi.
Uutisia kaikesta huolimatta
Riskeistä huolimatta Açık Radyo jatkaa kuuntelijoilta saatujen lahjoitusten turvin uutisointia verkkosivustolla ja podcasteissa. Kanavalla on alle 30 työntekijää ja noin 200 vapaaehtoista avustajaa. Se on ryhtynyt oikeustoimiin saadakseen FM-taajuutensa takaisin.
– Menetimme neljäsosan yleisöstämme radion myötä. Se on valtava määrä, Mavituna kertoo.
– Etsimme uutta yleisöä internetistä, mutta tarvitsemme myös FM-taajuuden. Jos Istanbulissa tapahtuisi esimerkiksi iso maanjäristys, radio olisi välttämätön viestintäkanava. Se on elämän ja kuoleman kysymys.
Mavitunan mukaan Turkin nykyiset vallanpitäjät ruokkivat epäluuloa ulkomaisia journalisteja kohtaan, mikä vaikeuttaa entisestään näiden työtä.
– Jotkut luulevat, että kansainväliset tiedotusvälineet ovat aina Turkkia tai Turkin kansaa vastaan.
Mavituna pelkää, että Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin asenne ja retoriikka lehdistöä kohtaan toimivat esimerkkinä edistäen entistäkin vihamielisempää ilmapiiriä journalismia kohtaan Turkissa.
– Olen aika varma, että meidän hallituksemme ja viranomaisemme ottavat mallia Trumpista. Tulevaisuus ei ole meille helppo, mutta jatkamme tietenkin työtämme.
uutiskirje 