Yhdysvaltain imperialismi valmistelee interventiota Libyaan viedäkseen sen öljyvarat.
Kukaan ei tee mitään, vaikka diktaattori Muammar Gaddafi lahtaa omaa kansaansa kasapäin.
Siinä kai kaksi ääripäätä keskustelussa.
Barack Obama on ollut silmiinpistävän varovainen valitessaan linjaansa Libyassa.
Kun Gaddafi ei kukistunutkaan muutamassa päivässä, vaan päin vastoin on ryhtynyt jopa vastahyökkäyksiin, Libyan ilmavoimat ovat iskeneet kapinallisten kohteisiin ja Gaddafilla arvellaan olevan varastoissa kemiallisia aseita, on yltynyt keskustelu siitä, pitäisikö jotain tehdä.
Sotilaallisista vaihtoehdoista esillä on ollut lähinnä lentokieltovyöhyke, joka estäisi Gaddafia pommittamasta ja tuomasta vahvistuksia.
Lentokielto alkaa
ilmahyökkäyksillä
Ensimmäisenä lentokieltovyöhykkeestä alkoi puhua Britannian pääministeri David Cameron, jota kannattivat eräät näkyvät amerikkalaiset konservatiivipoliitikot.
Sen sijaan Yhdysvaltain presidentti Barack Obama on ollut niin silmiinpistävän varovainen, että Cameronkin on ruvennut hivenen toppuuttelemaan.
Obaman avustajat ovat epävirallisesti sanoneet amerikkalaisviestimille, että sotilaallinen puuttuminen vahvistaisi Gaddafin tarinaa siitä, että kansannousu on lännen johtama juoni Libyan valtaamiseksi ja öljyn viemiseksi.
Epävirallisesti avustajat samalla myöntävät, ettei tähän asti päätetyillä toimilla – libyalaisvarojen jäädytyksellä, johtajien matkustuskiellolla ja eroamiskehotuksilla Gaddafille – ole juurikaan vaikutusta tilanteeseen.
Varovaisuuden puki näkyvästi sanoiksi puolustusministeri Robert Gates puhuessaan kongressille keskiviikkona. Gates sanoi, että ”kun asioista puhutaan oikeilla nimillä, lentokieltovyöhyke alkaa hyökkäyksillä, joilla tuhotaan Libyan ilmapuolustus”.
Vaikeaa ilman
YK:n valtuutusta
Uskossa vahva voi tietysti sanoa, että tämä kaikki on vain teatteria, että kursailemalla Yhdysvallat vain peittää likaisia tarkoitusperiään.
Mutta entäpä jos Libyan tilanne tuli ihan oikeasti yllätyksenä? Entäpä jos Yhdysvaltain hallinto oikeasti pähkäilee, mitä pitäisi tehdä?
Libyan lähihistoria näyttää, ettei amerikkalaisille ole niin väliä, kuka öljyä myy, kunhan sitä myydään. Ja oli Libyan johdossa kuka tahansa, hän myy öljyä, koska ilman sitä ei tule öljytuloja.
Al Jazeera -kanava on haastatellut useita asiantuntijoita lentokiellosta. Monet ovat sitä mieltä, että ilman YK:n päätöslauselmaa toimi olisi kansainvälisen oikeuden kannalta laiton.
Jotkut katsovat, että perusteluja voisi hakea samalta pohjalta kuin Irakin lentokieltovyöhykkeissä 1990-luvulla. Yhdysvallat vetosi niin sanottuun implisiittiseen valtuutukseen eli siihen, että se toteutti YK:n aiempien päätöslauselmien henkeä. Britannia taas haki perustelunsa ”humanitaarisesta interventiosta”.1
Arvaamattomat
poliittiset seuraukset
Mustan Pekan osa on varattu Venäjälle ja Kiinalle, joiden oletetaan YK:n turvallisuusneuvostossa kaatavan mahdollisen esityksen lentokiellosta.
Näin pitkällä ei vielä olla. Mutta jos niin käy, länsimaissa helposti unohdetaan, että kahdeksan viime vuoden aikana länsi on aivan yhtä innokkaasti kosiskellut Gaddafia ja myynyt aseita Libyaan kuin Venäjä tai Kiina.
Jos Libyan humanitaarinen tilanne käy todella pahaksi, Venäjään vaikuttanee maailman yleinen mielipide. Kiinaan sillä on vähän vaikutusta. Kiina pitää kiinni ”sisäisiin asioihin puuttumattomuuden” doktriinistaan.
Joka tapauksessa Yhdysvaltain sotilaallisilla toimilla olisi sekä arvattavia että arvaamattomia poliittisia seurauksia. Gaddafi voisi lopulta olla useamman silmissä marttyyri kuin libyalaisten tappamana.
Libyan kapinallisten mielipiteet näyttävät jakautuvan. Osa ei halua ulkopuolisten puuttuvan, osa toivoo lentokieltoa mutta ei sen enempää, osa taas on pyytänyt paitsi lentokieltoa myös Gaddafin sotilaskohteiden pommittamista.
Ei sotilaallisesti
läpihuutojuttu
Yleensä on oletettu, että lentokieltoa valvoisivat lähinnä Yhdysvaltain koneet, olipa operaatio sitten Naton nimissä tai ”halukkaiden koalitio” Britannian kanssa.
Arabiliiton pääsihteeri – Egyptin presidentiksi tähtäävä – Amr Moussa kuitenkin sanoi keskiviikkona, että Arabiliitto voisi asettaa lentokiellon Libyaan yhteistyössä Afrikan unionin kanssa.
Vaihtoehto olisi varmaan poliittisesti helpompi mutta sotilaallisesti vaikeampi.
Libyan lentokiellon valvominen ei olisi läpihuutojuttu edes Yhdysvaltain voimavaroilla. 1990-luvulla Irakiin asetettujen kahden lentokieltovyöhykkeen valvontaan tarvittiin yli 200 amerikkalaista ja kymmeniä brittikoneita.
Jos operaatio pitkittyisi, se rasittaisi jo ennestään rasitettuja voimavaroja Afganistanissa. Aina on myös vaarana, että tilanne eskaloituisi ja Yhdysvallat liukuisi samanlaiseen vuosien suohon kuin Afganistanissa.
Libyalla on yli 200 taisteluhävittäjää ja kymmeniä tehokkaita SA-6 -ilmatorjuntaohjuksia. Totta kai Yhdysvallat pystyisi tuhoamaan Libyan ilmapuolustuksen, mutta tulisiko tappioita?
lehti 