Kevätaurinko paistaa ja turkoosinväriset jäävuoret sulavat silmissä siirtomaasatamaksi kutsutun rantapenkereen edustalla Grönlannin pääkaupungissa Nuukissa. Lapset leikkivät paljain jaloin pienellä hiekkarannalla, ja viereisellä rinteellä värikkäiden omakotitalojen pihoilla miesväki lapioi lunta, jotta autot pääsevät paremmin parkkiin. Vuonolla pörisee yksinäinen moottorivene.
Parinkymmenen tuhannen asukkaan Nuukissa vedetään henkeä hektisen talvikauden jälkeen, jolloin Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ilmoitti milloin ostavansa, milloin valloittavansa Grönlannin – vaikka sotavoimin.
Pääministerit Grönlannissa ja Tanskassa saivat toistuvasti kertoa medialle, kuinka järkyttyneitä he olivat Trumpin osoittamasta kunnioituksen puutteesta.
Yhdysvalloilla on Pohjois-Grönlannissa jo valmiiksi sotilastukikohta tutkavalvontaa ja ilmapuolustusta varten.
Trumpin huutelun keskellä Grönlannissa pidettiin myös parlamenttivaalit ja kuntavaalit.
Paikallislehden toimittaja kertoo, että Nuukissa ihmiset kyllästyivät myös ulkomaisiin toimittajiin ja kuvausryhmiin, jotka eivät usein halunneet kuulla juuri muuta kuin ihmisten reaktioita Trumpin puheisiin.
Grönlanti on kaksi kertaa suurempi kuin Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan yhteenlaskettu pinta-ala. 80 prosenttia alueesta on jäätikköä. Asukkaita on 56 000, joista lähes puolet asuu Nuukissa.
Kaupunkien ulkopuolella ei ole teitä. Muille paikkakunnille matkustetaan helikopterilla, lentokoneella tai kesäisin laivalla.
Maantieteellisesti Grönlanti kuuluu Pohjois-Amerikkaan. Kanadan pohjoiselle Ellesmerensaarelle on lyhimmillään matkaa noin 20 kilometriä. Islanti sijaitsee 300 kilometrin päässä Grönlannista, ja Tanskaan on yli kaksituhatta kilometriä.
Grönlantilaiset ovat sukua Kanadan arktisen alueen inuittien kanssa. Viime vuosina yhä useammat nuoret ovat lähteneet Kanadaan opiskelemaan tai töihin.
Tammikuussa tehdyn kyselyn mukaan vain kuusi prosenttia grönlantilaisista kannatti alueen liittämistä Yhdysvaltoihin. 56 prosenttia vastaajista ilmoitti sen sijaan kannattavansa Grönlannin itsenäistymistä Tanskan alaisuudesta, mikäli asiasta järjestettäisiin kansanäänestys.
Grönlannin väistyvä pääministeri Mute Bourup Egede suunnitteli talvella vielä kansanäänestystä itsenäisyydestä. Trumpin provokaatioiden jälkeen aikeesta luovuttiin.
Hallitusvastuussa ollut vasemmistolainen Inuit Ataqatigiit -puolue (IA) koki parlamenttivaaleissa tappion lähes kaikkialla muualla paitsi Nuukissa. Vaalien selvä voittaja oli oikeistopuolue Demokraatit. IA hävisi myös kuntavaaleissa kaikkialla muualla paitsi pääkaupungissa.
IA on vasemmistoliiton sisarpuolue Grönlannissa. Puolueen grönlanninkielinen nimi tarkoittaa Kansan yhteisöä. Puolueen edustajat eivät halunneet kommentoida KU:lle vaalitappioiden syitä.
Eniten ääniä menetettiin pohjoisilla syrjäseuduilla, missä paikalliset kalastajat ja hylkeenpyytäjät vastustavat uusia kalastuskiintiöitä ja EU:n hylkeennahan myyntirajoituksia.
Vaaleissa ei keskitytty Grönlannin itsenäistymisaikeisiin, sillä kaikki suuremmat puolueet kannattavat itsenäisyyttä. Erimielisyyttä on vain itsenäistymisen aikataulusta.
Tärkeimpiä teemoja olivat talouden kuntoon saattaminen, työpaikkojen luominen, asuntojen rakentaminen ja terveydenhuolto.
Oikeistopuolue Demokraatit lupasi myös veronkevennyksiä ja kaivostoiminnan rajoitusten purkamista.
Demokraatit ja IA muodostivat lopulta yhteishallituksen, jossa molemmilla puolueilla on yhtä monta ministerinpaikkaa.
Kaivoksen käynnistäminen Grönlannissa on hidasta puuhaa.
Uudessa hallituksessa kaivosministerinä jatkaa vasemmistopuolueen Naaja Nathanielsen. Edellisellä hallituskaudella Nathanielsen keskeytti australialaisyhtiön harvinaisten maametallien kaivoshankkeen Kuannersuitissa Grönlannin eteläkärjessä, sillä malmin seassa oli huomattavia määriä uraania. Ympäristöriskien vuoksi vasemmistopuolue kielsi uraanin louhinnan ja öljyn etsinnän Grönlannissa.
Osittain kiinalaisomisteinen kaivosyhtiö vaatii Grönlannilta nyt 11 miljardin dollarin korvausta menetetyistä tuloista. Summa vastaa Grönlannin kymmenen vuoden budjettia.
Grönlannissa on maailman kahdeksanneksi suurimmat harvinaisten maametallien varannot sekä myös muita kriittisiä mineraaleja kuten litiumia ja kobolttia. Näitä tarvitaan akkujen valmistuksessa, sähköautojen moottorien kestomagneeteissa, tuulivoimaloiden turbiineissa ja muissa vihreän siirtymän laitteissa.
Tällä hetkellä koko Grönlannissa on toiminnassa vain kaksi kaivosta. Toisessa louhitaan kultaa, toisessa vuorivillan raaka-ainetta anortosiittia.
Kymmeniä uusia kaivoshankkeita on kuitenkin vireillä, muun muassa molybdeenikaivos, jossa yhteistyökumppanina on suomalainen Outokumpu, tätä nykyä yksi maailman johtavista ruostumattoman teräksen valmistajista.
Kaivoksen käynnistäminen Grönlannissa on hidasta puuhaa. Ilmasto on haastava, teitä ei ole eikä kaivostyötä tuntevaa työvoimaa. Pääomaa kuluu vuosien ajan ilman tuottoa. Nathanielsen arvioi alkuvuodesta, että Grönlannissa on toiminnassa 3–5 uutta kaivosta vuoteen 2035 mennessä.
Nathanielsen ei usko Grönlannin nopeaan itsenäistymiseen. Ensin omat asiat pitäisi saada kuntoon:
– Emme kehitä kaivossektoria vain saavuttaaksemme itsenäisyyden, vaan koska haluamme hankkia tuloja Grönlannin yhteiskunnalle ja parempaa hyvinvointia Grönlannin asukkaille. Jossain vaiheessa tulemme olemaan myös itsenäisiä.
lehti 