Pintaa syvemmältä
Enpä olisi kuvitellut joutuvani tilanteeseen, jossa olen samalla puolella kuin Pakistanin (ja samalla koko maailman) pimeimmät voimat. Tähän kuitenkin on nyt tultu. Olen samaa mieltä kuin pakistanilaisten katujen kiihkomieliset mielenosoittajat: amerikkalainen Raymond Davis on asetettava syytteeseen kahden ihmisen tappamisesta Lahoressa tammikuun lopussa. Tämä siitä huolimatta, että Yhdysvaltojen johto on presidentti Barack Obamaa myöten jyrkästi vedonnut hänen diplomaattiseen koskemattomuuteen ja vaatinut hänen välitöntä vapauttamistaan.
Tämä tietenkin panee miettimään: saako diplomaatti todella asemamaassaan tehdä ihan mitä tahansa, vaikkapa tappaa ihmisiä. Ilmeisesti saa, Wienin sopimuksen mukaan. Eräs pakistanilainen tv-juontaja esitti kysymyksen, joka luultavasti tulee jokaisen mieleen: ”Jos meidän diplomaattimme olisi harkiten tappanut kaksi miestä Washingtonissa, olisivatko amerikkalaiset antaneet hänen palata kotiin diplomaattisen koskemattomuuden suojaamana?”. Tähän eräs kolumnisti vastasi, että näin ilmeisesti ei olisi käynyt, koska USA on supervalta, mutta Pakistan ei. Näinkin voi ajatella.
Tapahtumaketju on Yhdysvalloissa asetettu tiedotussulkuun kansallisen turvallisuuden nimissä – sen vuoksi tietoja pitää etsiä lähinnä pakistanilaisista lehdistä, mutta ne eivät ole kaikkein luotettavimpia. Seuraava tiedetään kuitenkin varmasti.
Raymond Davis oli asettunut Pakistanin toiseksi suurimpaan kaupunkiin Lahoreen, jossa hän asui CIA:n suojatalossa. Kun hän lähti tammikuun 27. päivänä ajamaan autolla, häntä seurasi pitkään kaksi nuorukaista moottoripyörällä, ja kun auto pysähtyi punaisiin valoihin, moottoripyörä ajoi auton eteen ja takapallilla istuva osoitti Davisia käsiaseella. Se ei kuitenkaan ollut ladattu, mutta tätä Davis ei voinut tietää. Davis ampui ensin takapallilla istujan tuulilasin kautta, sen jälkeen hän tuli ulos autosta ja ampui toisen nuorukaisen, joka oli juoksemassa pakoon. Tämän jälkeen hän otti autosta kameran ja kuvasi rauhallisesti molemmat uhrinsa ja hälytti sitten puhelimitse apua.
Suojatalosta tuli kaksi amerikkalaista maastoautossa hurjaa vauhtia, välillä ajaen muuta liikennettä vastaan, jolloin eräs sivullinen moottoripyöräilijä jäi alle ja kuoli. Auto jatkoi matkaa niin kiireesti, että siitä putosi veitsiä, sata luotia, hansikkaita, silmäside sekä kangas, jossa oli USA:n lippu. Auton pysähtyessä mies avasi oven uhaten aseella ihmisiä. Kun poliisi seuraavana päivänä yritti tavoittaa näitä miehiä, he olivat jo ehtineet poistua maasta: ilmeisesti he eivät olleet täysin vakuuttuneita diplomaattisesta koskemattomuudestaan. Davis sen sijaan ei ehtinyt paeta. Hän selitti ampumiset sillä, että hän kuvitteli tilannetta ryöstöksi.
Hänen autostaan löytyi pistooli ja 75 luotia, radiolaite, GPS-laite, pulttileikkuri, teleskooppi, infrapunaotsalamppu, kaksi kännykkää, kännykänpaikallistaja, sotilasveitsiä, naamiointivälineitä sekä kamera, jossa oli kuvia strategisista kohteista Intian rajalla.
Toisen nuorukaisen vaimo teki tämän jälkeen itsemurhan – välikohtauksen uhrien määrä nousi siten neljään.
Mikä Davisin tehtävä Pakistanissa siis on ollut? Aluksi amerikkalaiset selittivät hänen kuuluvan Lahoren konsulaatin tekniseen ja hallinnolliseen henkilökuntaan, mutta vähitellen he joutuivat myöntämään, että hän oli CIA:n ”alihankkija”, ei siis järjestön varsinaisilla palkkalistoilla. Toimittuaan pitkään Yhdysvaltain erikoisjoukoissa hän oli siirtynyt Blackwaterin pahamaineiseen joukkoon, mutta sen jälkeen perustanut oman pikkuyrityksen tarjoamaan erilaisia palveluja vaikeissa kohteissa. Mitkä ne palvelut olivat, siitä on hurjiakin spekulaatioita. On arveltu, että hän olisi CIA:n vt. paikallisjohtaja Pakistanissa, mikä ei tunnu todennäköiseltä. Venäläiset ovat väittäneet, että Davis olisi välittänyt al-Qaidalle ydin- ja biologiseen sodankäyntiin soveltuvia aineita – tämä on sinänsä mehukas juttu, mutta vieläkin selvemmin disinformaatiota.
Pitää siis siirtyä luotettavampiin tiedotusvälineisiin. Luotettavin on luultavasti Asia Times -verkkojulkaisu, ja sieltä löytyykin M.K. Bhadrakumarin kolumni aiheesta. Hän on intialainen veteraanidiplomaatti, jonka tiedonhankintaverkosto on edelleenkin kunnossa ja joka osaa arvioida todennäköisyyksiä. Hänellä ei ole tapana liioitella, hän ei spekuloi villisti.
Hänen keskeinen arvionsa on: ”Delhin tarkkailijoita ihmetyttää, että Davis kokeneena toimijana tappoi kaksi moottoripyörällä kulkijaa, jotka olivat näkyvällä tavalla seuranneet hänen autoaan yli tunnin verran, tietäen hyvin keitä he olivat. Entisenä USA:n erikoisjoukkojen upseerina Davisin on täytynyt tietää, että näin näkyvän seurailun tarkoituksena ei ollut uhata henkeä vaan välittää viesti. Mutta jossain vaiheessa Davis poltti proppunsa, kun ei päässyt irti seuraajistaan.”
Monet arvioivat että moottoripyörällä liikkuneet olivat Pakistanin tärkeimmän tiedustelupalvelun ISI:n miehiä. Siitä suunnasta on annettu ymmärtää, että Davis oli yhteydessä ”Pakistanin talibaaneihin” ja että moottoripyörällä liikkujat olivat viestimässä Davisille, että hän oli ylittämässä jonkinlaisen ”punaisen viivan”, tarkoittaen sillä, että hän uhkasi Pakistanin turvallisuuspoliittisia etuja. Mutta hän ylittikin toisenlaisen punaisen viivan ampumalla heidät.
Hänen kännyköistään soitetuista puheluista useimmat olivat menneet kiellettyjen islamistiryhmien jäsenille. Mikä näiden yhteyksien tarkoitus oli, tämä kiinnostaa tietenkin ISI:ä (ja myös muita).
Voiko Davisia siis pitää diplomaattina? Wienin sopimuksen mukaan ainoastaan suurlähetystöjen varsinaisilla viranhaltijoilla on täydellinen diplomaattinen koskemattomuus. Sen ohella konsulaattien työntekijöillä voi olla rajattu koskemattomuus työtehtävissään. Tämä ei ulotu kuitenkaan vakaviin rikoksiin. Tuntuu siis varsin selvältä, että Davisilla ei voi olla diplomaattista koskemattomuutta. Miksi sitten Yhdysvaltain korkein johto, presidenttiä myöten, on käyttänyt näin jyrkkää kieltä ja uhannut Pakistania taloudellisen avun menettämisellä?
Bhadrakumarin mukaan tämä osoittaa, että Washingtonissa todella pelätään Davisin tapauksen selvittelyn johtavan hyvin ikäviin paljastuksiin amerikkalaisten salaisesta toiminnasta Pakistanissa ja mahdollisesti jopa maiden välisten suhteiden rikkoutumiseen.
uutiskirje 
