Intian Delhissä on arviolta 200 000 roskien kerääjää, joista useimmat ovat lähtöisin maattomista maalaisperheistä Pohjois- ja Itä-Intiasta. Joka päivä he kävelevät kolme-neljä kilometriä polttavan auringon alla poimien ja lajitellen jätteitä, jotta Intian pääkaupunki pysyisi toimintakykyisenä. Heidän työnsä on välttämätöntä, mutta muille intialaisille suurelta osin näkymätöntä.
Ammattitaidottomiksi tai puolittain ammattitaidottomiksi työläisiksi luokitellut roskien kerääjät tekevät elintärkeää työtään vailla sitovia sopimuksia, suojaa tai tunnustusta. Päiväpalkka on noin 300 rupiaa (n. 3 euroa).
Sheikh Akbar Ali on kerännyt ja lajitellut jätteitä yli 15 vuotta, ja hänen kokemuksensa ovat ikäviä.
– Meitä ei usein edes päästetä linja-autoihin, koska ihmiset valittavat, että me haisemme. Koronapandemian jälkeen meidät on sysätty myös pois varjoisilta kävelypoluilta ja pakotettu työskentelemään avoimen taivaan alla, Ali valittaa.
Naisten tilanne on heikoin. Heillä ei ole käytössään käymälöitä tai pukuhuoneita, eikä mitään suojaa raastavalta helteeltä.
Intian hallituksen älykaupunkihanke Smart Cities Mission tähtää Intian kaupunkien nykyaikaistamiseen ja asukkaiden elämänlaadun kohentamiseen, mutta yhteiskunnan alimmilla askelmilla sen vaikutus on päinvastainen. Ehostetuissa ja valvontakameroilla varustetuissa kaupunginosissa ei ole tilaa hyljeksityille.
Jumissa helteiden ja saasteen keskellä
Viime vuonna Delhissä mitattu lämpötilaennätys oli 52,3 astetta.
Sumit Chaddha muistelee, että joskus on ollut sellainenkin sääntö, että kuumimpina kesäpäivinä sai lopettaa työnteon kymmeneltä aamulla.
– Vaikka helle olisi sietämätön, nyt meidän täytyy vain jatkaa. Yksi työtoverini romahti kesken työpäivän, alkoi oksentaa ja kuoli. Meillä ei ole minkäänlaista terveydenhoitoa. Me käsittelemme koko kaupungin jätteet, mutta emme saa edes suojakäsineitä, saati sairausvakuutusta, Chaddha vuodattaa.
Pelkkä ulkoilmassa työskentely on muinakin kuin hellepäivinä terveysriski. Delhi lukeutuu ilmanlaadultaan surkeimpiin kaupunkeihin maailmassa, ja sen ilma on lähes tauotta terveydelle vaarallista. Pienhiukkasia on säännöllisesti 30 kertaa yli haittarajan.
Köyhimmät ovat jumissa helteiden ja saastuneen ilman keskellä. Jopa heidän pääasiallinen liikkumismuotonsa, julkisen liikenteen bussit ovat alennustilassa. Viime vuonna yhdeksän kuukauden aikana Delhissä tapahtui yli 100 000 bussin rikkoutumista.
Julkinen liikenne on oikeus, ei hyväntekeväisyyttä
Delhin ilmansaasteista suurin osa johtuu liikenteestä, joten nopein keino sekä kohentaa kaupungin ilmanlaatua että köyhimpien asukkaiden elämänlaatua olisi tehdä julkisesta liikenteestä päästötöntä ja kohtuuhintaista.
– Me kohtelemme julkista liikennettä kuin se olisi hyväntekeväisyyttä köyhille. Liikkuvuus ei kuitenkaan ole palvelus, vaan oikeus, aivan kuten oikeus veteen, terveyteen ja puhtaaseen ilmaan, ympäristötutkija Sumana Narayan toteaa.
– Julkinen liikenne ei vain liikuta ihmisiä paikasta toiseen, se kuljettaa mukanaan ihmisarvoa, mahdollisuuksia ja oikeutta olla osa julkista elämää, Narayan lisää.
Hän viittaa naisten ilmaisiin bussimatkoihin, jotka Delhi aloitti 2019. Järjestely auttaa naisten matkustamista, mutta antaa heille myös enemmän sananvaltaa kotitalouden päätöksissä.
lehti 