Äärioikeiston nousu ilmastokriisin aikakaudella ei ole sattumaa vaan heijastaa laajempia ilmastopoliittisia kamppailuja, väittää Oulun yliopistossa juuri väitellyt filosofian maisteri Sonja Pietiläinen. Hänen väitöskirjansa Äärioikeiston rodullinen maantiede: ilmastopolitiikka Suomessa ja Venäjällä avaa radikaalioikeiston ja ympäristö- sekä ilmastokriisien yhteyttä.
Äärioikeistoa Pietiläinen käyttää kattoterminä, joka kattaa perussuomalaisten kaltaiset maahanmuuttovastaiset puolueet ja ekstremistisen oikeiston, esimerkiksi kansallissosialistiset ja uusifasistiset ulkoparlamentaariset ryhmittymät.
Ne eivät kuitenkaan jaa samaa strategiaa.
Hän perustelee niputtamista Nesslingin säätiön blogissasillä, että radikaali ja ekstremistinen oikeisto jakaa samat ideologiset lähtökohdat, kuten etnisen nationalismin sekä autoritäärisyyden. Toisin sanoen uskon vahvoihin yhteiskunnallisiin hierarkioihin sekä pyrkimykseen kaventaa poliittisia vapauksia.
Nesslingin säätiö rahoitti Pietiläisen tutkimusta.
Sonja Pietiläinen käyttää termiä ilmastoestäminen. Se on yksi syy ilmastotoimien viivästymiseen.
Ilmastoestämistä ovat julkiset puhetavat, poliittinen vaikuttaminen ja kulttuuriset uskomukset, jotka kyseenalaistavat, vähättelevät tai viivyttävät tarvittavia ilmastotoimia. Ilmastoestäminen voi ilmetä esimerkiksi ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen kieltämisenä tai taloudellisiin haittoihin vetoamalla.
Tietämättömyydestä ei ole kyse, vaan ilmastotoimien tietoisesta jarruttamisesta ja fossiilitaloudesta kiinni pitämisestä.
Globaalin etelän oma syy
Pietiläisen mukaan äärioikeisto on valtavirtaistanut avointa rasismia ja siitä on myös tullut äänekkäimpiä ja poliittisesti vaikutusvaltaisimpia ilmastoestävää politiikkaa ajavia toimijoita.
Tutkimustaan aloittaessaan viisi vuotta sitten hän piti äärioikeistoa suhteellisen marginaalisena ilmiönä. Nyt parlamentaarisesta ilmastoestämisestä on tullut uusi normi monissa läntisissä maissa. Tämä koskee myös perinteisesti kunniahimoisina ilmastopolitiikan ajajina tunnettuja Suomea ja Ruotsia.
Väitöskirjassaan, johon Pietiläinen on haastatellut perussuomalaisia toimijoita eri tasoilla, hän osoittaa, että Suomen äärioikeiston ilmastopolitiikassa suorasukaisen ilmastodenialismin ohella yleisimmät ilmastoviivyttelyn strategiat ovat poliittisen vastuun siirtäminen sekä ilmastonmuutoksen positiivisten vaikutusten painottaminen.
”Tekemissäni haastatteluissa perussuomalaiset kansanedustajat, kunnallispolitiikot ja piiriaktiivit siirsivät poliittisen vastuun ilmastokriisistä pois rikkaista länsimaista maailman köyhempiin alueisiin”, hän kirjoittaa blogissa.
Rodullistamisen kautta suomalaiset kehystettiin muun muassa “sivistyneiksi” ja “ympäristötietoisiksi”, kun taas globaali etelä ja rodullistetut siirtolaiset “sivistymättömiksi”, “saastuttaviksi” ja ”holtittomasti lisääntyviksi”.
Perussuomalaiset kiistävät suomalaisten – ja laajemmin globaalin pohjoisen – osuuden valtavien hiilidioksidipäästöjen tuottajina. Niistä vastuullisina he pitävät globaalia etelää sekä rodullistettuja siirtolaisia.
”Suomi hyötyy lämpenemisestä”
Lisäksi haastatellut kiistivät päästöjen haitallisuuden, ja sen sijaan ilmaston lämpeneminen nähtiin siunauksena Suomelle: se lisää satoa, vahvistaa omavaraisuutta ja tekee Suomesta ruoantuotannon vientimaan.
Ilmastonmuutoksen uhrit, eli kaikista marginaalisimmassa asemassa olevat, sivuutettiin kehystämällä rodullistetut ansaitsemaan kohtalonsa ”ekologisen sivistymättömyytensä” ja ”tuhoisan ympäristökäytöksensä” takia.
”Tutkimukseni osoittaa, että ilmastoestäminen nivoutuu rasistiseen ekologiaan, toisin sanoen pyrkimykseen kehystää ympäristöongelmat rodullistettujen ihmisryhmien poliittiseksi vastuuksi mobilisoimalla erilaisia yleistäviä, halventavia ja ihmisvihamielisiä ajatuksia ja stereotypioita. Rasistinen ekologia selittää ympäristöepäoikeudenmukaisuuksia rodullisilla eroilla, mikä häivyttää pois niiden poliittis-taloudelliset juuret”, kirjoittaa Pietiläinen.
Tämän ajattelun mukaan saastuttavat paikat ja ihmiset ovat ansainneet kohtalonsa ilmastokriisissä, koska heiltä puuttuu suomalaisille ominainen poikkeuksellinen ympäristösuhde.
Valkoisten etuoikeuksien suojelemista
Pietiläisen mukaan ilmastoestävän ja rasistisen politiikan nivoutuminen yhteen ilmastokriisin aikakaudella ei ole sattumaa. Ilmastoliikkeen ja ilmastotieteen vaatimukset, jotka peräänkuuluttavat muun muassa kiireisiä ilmastotoimia ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta, uhkaavat vallitsevia yhteiskunnallisia olosuhteita, jotka perustuvat korkean energian ja luonnonvarojen kulutukseen sekä ihmisten rodulliseen hierakisointiin.
”Äärioikeisto pyrkii oikeuttamaan ja perustelemaan rasistisia yhteiskunnallisia prosesseja kasvavan ilmastomobilisaation aikakaudella suojellakseen jopa autoritäärisiin keinoin korkeaan energian kulutukseen ja valkoisiin etuoikeuksiin nojaavia yhteiskunnallisia olosuhteita.”
Ilmastokatastrofin torjuminen ja kärsimyksen vähentäminen vaativat toimimaan planeetan rajojen puitteissa ja edistämään ilmasto-oikeudenmukaisuutta.
Samaan aikaan äärioikeiston ilmastoestäminen pyrkii uusintamaan rasistisia rakenteita määrittämällä uudelleen ’rodun’ merkitystä, heikentämällä ilmasto-oikeudenmukaisuuden toteutumista ja siten kasvattaen ihmisten haavoittuvuuksia ympäristökriisien aikakaudella.
uutiskirje 
