Kaksi kertaa parhaalle pohjoismaiselle dekkarille myönnettävän Lasiavain-palkinnon voittanut ruotsalainen Camilla Grebe kirjoittaa sekä omia teoksiaan että yhteisteoksia muiden kirjoittajien kanssa. Yhteistyökumppanina on ollut hänen sisarensa Åsa Träff ja viimeksi poikansa Carl-David Pärson.
Kuten palkinnoistakin voi päätellä, omillaan Grebe on kiistaton psykologisen jännityksen mestari. Teoksissa on käsitelty naisiin kohdistuvaa vihaa, tasa-arvopolitiikan kokemaa takaiskua ja niin sanottuja kunniamurhia. Kerta toisensa jälkeen Grebe on yhdistänyt ajankohtaiset teemat värisyttäviin jännitysjuoniin.
Muutaman vuoden tauon jälkeen ilmestynyt Pimeyden polut oli siis odotettu uutuus, mutta nyt Grebe on kaukana parhaastaan. Puuttuu niin psykologinen taso kuin jännityskin.
Pimeyden polut sijoittuu Keski-Ruotsiin kuvitteelliseen Storforsan kuntaan. Siellä sijaitsevaa metsäaluetta kutsutaan nimellä Pimeys, ja marraskuussahan pimeys on todella pimeää. Teinityttö Ella katosi noin vuosi sitten. Pimeydestä löytyy nuoren tytön ruumis, mutta se ei ole Ellan. Poliisi ei ole pystynyt selvittämään katoamista.
Ellan 15-vuotias siskopuoli Myra saa idean. Ehkä jotain selviäisi, jos hän tekisi kaiken juuri niin kuin Ellakin ennen katoamistaan. Myra liftaa Tukholmaan ja palaa sitten junalla kotiin. Ellakin nähtiin viimeksi nousemassa paluujunaan.
Pimeydestä löytyneen ruumiin tapausta selvittää rikospoliisi Pirjo Lundquist yhdessä paikallispoliisissa työskentelevän Kentin kanssa. Vahvistukseksi lähetetään vielä Tukholmasta Manfred, joka on Pirjon ex siltä ajalta, kun hänkin työskenteli Tukholman poliisissa.
Grebe ei ole oikein osannut päättää, mistä hän oikeastaan kirjoittaa. Pimeyden polut on välillä teini-ikäisten tyttöjen kipuilusta ja kasvamisesta kertova nuortenromaani, välillä romanttinen kertomus Pirjon ihastumisesta Kentiin.
Liftimatkalla Tukholmaan Myra kohtaa kliseisen ällöttäviä ukkoja, jotka pyrkivät hänen pöksyihinsä. Pirjon ja Kentin keskinäinen vetovoima on niin vahva, ettei Manfred voi olla huomaamatta sitä. Aloitetta kumpikaan yksinhuoltaja ei kuitenkaan saa tehdyksi.
Jännitys loistaa poissaolollaan väistämättömään loppuhuipennukseen asti. Se tapahtuu tietenkin Pimeydessä. Murhaaja on kieltämättä yllätys, mutta Grebe ei pysty luomaan mitään oikeaa motiivia hänen teoilleen. Päässä oli vain pimahtanut.
Huonommalta kirjoittajalta Pimeyden polkujen lukeminen olisi jäänyt kesken. Camilla Grebe on niin taitava, että se ei tullut mieleenkään. Osin siksi, että häneltä odottaa loppuun asti nousua omalle parhaalle tasolleen. Osin taas siksi, että huonompikin Grebe on riittävän hyvä, että sen haluaa kaikesta huolimatta lukea kokonaan.
Camilla Grebe: Pimeyden polut (Flickorna och mörkret). Suomentanut Markus Myllyoja. 412 sivua, Gummerus 2025.
lehti 