Kun Suomi sukelsi syvään lamaan 1990-luvun alussa, niin yhtenä merkittävänä syynä oli Neuvostoliiton hajoamisen myötä tapahtunut idänkaupan romahdus. Tuolloin muu maailma selvisi Suomea helpommalla.
Idänkaupalla on yhä suuri merkitys Suomen taloudelle. Maamme on edelleen riippuvainen Venäjästä. Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander muistutti KU:n (4.3.2009) haastattelussa, että Suomen vienti Venäjälle on kasvanut 1990-luvun notkahduksen jälkeen sellaisiin mittoihin, että Venäjän vaikeudet heijastuvat taas näkyvästi Suomeen.
Tätä ei kovinkaan moni huomaa tai muista, kun puhutaan naapurimaamme talouden kehityksestä. Venäjältä tuodaan ennen muuta energiaa, öljyä ja kaasua. Venäjälle itselleen Suomen-vienti ei ole määrällisesti koko maan talouden kannalta kovin merkittävä. Meillä sitä vastoin vienti Venäjälle on kehittynyt viime vuosina hyvinkin monipuoliseksi ja itänaapurista on tullut yksi tärkeimmistä kauppakumppaneista.
Kun Venäjän talous nyt yskii öljytulojen hiipuessa, niin siitä kärsii väistämättä Suomessakin moni vientiala. Muun muassa rakennusinvestoinnit Venäjällä ovat pysähtyneet kuin seinään. Uusia kohteita ei nyt aloiteta ja joillakin alueilla jopa 80 prosenttia työmaista on pysähdyksissä.
Lähiaikoina myönteistä kehitystä ei ole odotettavissa, sillä Venäjän talous on niin riippuvainen öljyn hinnan kehityksestä. Ihan äkkiä öljynhinnan ei uskota nykyisessä taloustilanteessa lähtevän nousuun. Ongelmana Venäjällä on muihin öljymaihin verrattuna lisäksi tuotantoteknologian vanhentuneisuus, mikä vaikeuttanee öljykauppaa, kun markkinat alkavat jälleen vetää.
Idänkaupasta ei olekaan ihan heti odotettavissa välitöntä helpotusta Suomen talouteen. Suomi ei ole itänaapurille muutenkaan tärkein kumppani. Suuri maa hakee suuria volyymeja ja silloin siellä katseet kääntyvät Kiinan ja EU:n markkinoille.
Suomessa on paljon Venäjä-osaamista. Taantuman oloissa on pidettävä huolta siitä, että osaamista menetetä, sillä sitä tarvitaan vielä.
Ei muka meillä
Elintarvikevirasto on löytänyt salmonellaa kolmelta länsisuomalaiselta munatilalta. Tämänhän ei pitänyt olla mahdollista Suomessa, jossa niin hygienia kuin kaikki muukin hoidetaan aina viimeisen päälle? Kuluttaja ei nyt oikein tiedä mihin uskoa. Käykö niin, että muutaman tilan takia salmonellavaarasta kärsii suomalainen munatalous – ja laajemminkin koko elintarvikesektori? On ehkä aihetta jälleen kerran kysyä, onko kaiken takana näpeistä karannut tehomaatalous?
Jos tapauksesta hakee jotakin myönteistä, niin ainakin se kertoo, että valvonta toimii, kun tartunnat löytyivät rutiinitarkastuksissa. Samalla on syytä antaa risuja elintarvikevirastolle, kun se välitti julkisuuteen väärää tietoa munien päätymisestä jo kauppoihin ja aiheutti paniikkimielialaa.
lehti 