Teemu Muhonen
Politiikan toimittaja
Helsingin Sanomat
Vasemmistoliitto näyttää löytäneen niin sanotun ekologisen lokeronsa Suomen puoluekentässä melko hyvin. Suositun puheenjohtajan lähtö ei johtanut monien odottamaan romahdukseen, vaan kannatus pyörii kymmenen prosentin tietämillä. Se kertonee siitä, että kysyntää esimerkiksi talouspolitiikassa selkeästi vasemmistolaiselle vaihtoehdolle on.
Samaan aikaan vasemmistoliiton toimintaa on 2020-luvulla leimannut Marinin hallituksessa oleminen ja seuraavaan, vuonna 2027 aloittavaan hallitukseen pyrkiminen. Hallitustyöhön osallistuminen edellyttää käytännönläheistä politiikan tekemistä ja suurten puolueiden määrittämiin linjoihin taipumista.
Nato-kannan kääntäminen sujui jouhevasti, mutta nyt vasemmistoliitolla on edessään toinen merkittävä ongelma: jos ja kun puolue haluaa seuraavaan hallitukseen, sen täytyy todennäköisesti sitoutua miljardien eurojen säästökuriin. Miten puoluejohto onnistuu selittämään tämän vaihtoehdon puolesta äänestäville kannattajilleen?
Imagomielessä puolueessa on pitkään ajateltu, että naisten ja nuorten lisäksi sen pitäisi jälleen pystyä puhuttelemaan duunarimiehiä. Tämän tavoitteen kanssa riittää tekemistä.
Johanna Vuorelma
Politiikan tutkija
Helsingin yliopisto
Vasemmistoliitto tarjoaa poliittisen vaihtoehdon muille eduskuntapuolueille erityisesti talouspolitiikan saralla. Tämä näkyy selkeimmin jättäytymisessä pois puolueiden velkajarrukoalitiosta, jossa ovat mukana muut eduskuntapuolueet.
Monissa muissa politiikkakysymyksissä vasemmistoliitolla on vaikeuksia erottautua erityisesti vihreistä, jonka kanssa se kilpailee äänestäjistä. Kannatusmittausten valossa näyttää siltä, että vasemmistoliitto onnistuu tällä hetkellä vihreitä paremmin edustamaan näiden puolueiden keskeisiä tavoitteita – ekologista kestävyyttä ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta.
Pääoppositiopuolueen asemaa vasemmistoliitto ei ole kuitenkaan onnistunut saamaan. Puolueella on takanaan nousujohteinen kehitys, jonka ylläpitäminen vaatii kannatuksen laajentamista tasaisemmin koko Suomeen. Puolustuspolitiikan ympärille rakentunut laaja konsensus, joka nojaa Nato-jäsenyyteen, puolustusmäärärahojen nostoon ja itärajan turvallistamiseen, nauttii kansalaisten enemmistön suosiota.
Tällaisessa tilanteessa puolustuspoliittisen konsensuksen haastaminen on vasemmistoliiton kannatuksen kannalta riskialtista, mutta monien ydinkannattajien näkökulmasta puolueen keskeisiä tehtäviä. Tämä on vasemmistoliiton suurimpia dilemmoja vuonna 2025.
Robert Sundman
Politiikan toimittaja
Suomen Kuvalehti
Ehkä pitäisi katsoa, mitä kansalaiset ajattelevat. Puolueiden itsensä tilaamasta Puoluebarometrista selviää ainakin, että suomalaiset näkevät vasemmistoliiton vahvuuksina nyt ihmiskeskeisyyden sekä selkeän ja helposti hahmotettavan linjan.
Toisaalta kuudesta tutkittavasta puolueesta vasemmistoliiton kokonaisimago on tällä hetkellä heikoin. Tässä onkin hauska ristiriita, koska puolueen kannatus on kuitenkin korkeammalla tasolla kuin parhaina imagoaikoina. Vihreät on jätetty taakse. Ehkä vasemmistoliiton kaltaiselle ja kokoiselle puolueelle onkin tärkeämpää priorisoida periaattellisuutta kuin kaikkien miellyttämistä?
Eurovaalit näyttivät, että vasemmistoliitto on puolue, jonka äänestäminen on ainakin periaatteessa mahdollista monelle suomalaiselle. Tulevaisuuden oleellinen kysymys on, kääntyykö tämä myös vallaksi.
Politiikan kuiskuttelijat valavat jo kannujaan. Huhupuheissa eduskunnan porvarimpia puolueita närästää hallitusyhteityö, johon pitäisi vetää mukaan koko punavihreä kolmikko. Putoaako silloin pois vasemmistoliitto vai vihreät?
lehti 