Keski-Amerikan kuivassa käytävässä elävät yhteisöt kärsivät joka vuosi vesipulasta.
– Kuivassa käytävässä kasvuolot ovat kasveille vaikeat. Vaikka kuinka yritämme, hedelmät eivät kasva tarpeeksi, sanoo Merlyn Sandoval, 27.
Kuiva käytävä ulottuu Meksikosta Guatemalan, Hondurasin, El Salvadorin ja Nicaraguan kautta Costa Ricaan. Se on 1 600 kilometriä pitkä ja peittää 35 prosenttia Keski-Amerikasta. Sen vaikutuspiirissä asuu 10,5 miljoonaa ihmistä.
Sandoval on kotoisin San Jose Las Pilasin kylästä. Kylä osallistuu Ruotsin hallinnoimaan kuivan käytävän mikrovesien keräilyhankkeeseen. Mukana ovat myös YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO sekä Guatemalan hallitus.
Sadevesi kerätään tankkiin
Sandoval on asentanut takapihalleen pyöreän, 16 kuutiometrin tankin, jonka pohja on vuorattu polyeteenigeokalvolla. Sadevesi valuu katolta muovikourua pitkin tähän ”harvesteriin”. Pienen puutarhan ja hedelmäpuiden kasteluun tarvittavaa vettä kerätään tankkiin marraskuusta toukokuuhun kestävän kuivan kauden varalle.
Puutarhasta Sandoval ja hänen kymmenhenkinen perheensä keräävät selleriä, kurkkua, korianteria, ruohosipulia, tomaatteja ja vihreää chiliä. Hedelmätarha tuottaa muun muassa banaaneja, mangoja ja punamombineja.
Sadevesitankin vieressä on kalalammikko, jossa on kasvamassa 500 tilapian poikasta. Niin ikään polyeteenigeokalvolla vuorattu allas on kahdeksan metriä pitkä, kuusi leveä ja metrin syvyinen. Noin puolikiloisena kala on valmis myytäväksi.
Sandoval viljelee myös maissia ja papuja lähellä sijaitsevalla puolen hehtaarin tontilla. Sen kasteluun tankkivesi ei riitä. Kasvien kohtaloksi voi koitua yhtä hyvin sateen puuttuminen kuin liian runsas vedentulo toukokuusta marraskuuhun kestävällä sadekaudella.
Tänä vuonna sade on vienyt puolet Sandovalin sadosta.
Mikrovettä makrotunneliin
Mikrovesihanke käynnistyi 2022 ja loppuu kuluvan vuoden joulukuussa. Sen piiriin kuuluu 7 000 kotitaloutta seitsemästä kunnasta mikrovesistöalueilta. Projektilla tavoitellaan ruokaturvaa, riittävää ravitsemustasoa ja resilienssiä. Tärkein on vesiturva.
– Ihmisiä koulutettiin eri tavalla riippuen siitä, asuivatko he yläjuoksulla, alajuoksulla vai keskellä valuma-aluetta, kertoo Rafael Zavala, FAO:n Guatemalan edustaja.
San Jose Las Pilasissa asuva Ricardo Ramirez, 59, on menettänyt maissi- ja papusatojaan niin kuivuudelle kuin märkyydellekin.
– Ikävä kyllä myös viime vuonna sadekausi loppui syyskuussa, eikä vettä saatu kerättyä juuri lainkaan. Siksi elämä täällä on vaikeaa ja siksi tätä kutsutaan kuivaksi käytäväksi, Ramirez sanoo.
Taloudellisen tuen lisäksi yhteistyörahasto antaa Ramirezille myös uskoa synnyinmaan tulevaisuuteen.
Tuella hän on voinut hankkia sadevedenkeräystankin ja lisäksi rakentaa makrotunnelin eli moduleista koostuvan, verkolla katetun kasvihuoneen.
Siellä Ramirez kasvattaa muun muassa kurkkuja, tomaatteja ja vihreää chiliä. Ne saavat vettä tankista johdetusta tippukasteluletkusta.
– Sain yhdestä rivistä 950 kurkkua ja 204 kiloa tomaatteja. Chili jatkaa yhä tuotantoaan. Avasin vain pienen venttiilin harvesterista puoleksi tunniksi ja maa kostui, Ramirez selittää.
Sato tuotti Ramirezille 2 000 quetzalia (noin 160 euroa), jolla hän hankki tontilleen sähköliittymän ja osti generaattorin pumppaamaan vettä talon sisällä sijaitsevasta lähteestä niinä parina kuukautena, kun tankki on tyhjä.
San José Las Pilasissa on myös julkinen vesijärjestelmä. Vesi pumpataan tankkiin ja sieltä painovoiman avulla kylään. Veden käyttö on kuitenkin rajoitettu muutamaan tuntiin päivässä.
Kuivuus ja köyhyys käsikkäin
Keski-Amerikan kuivassa käytävässä elävistä maaseudun asukkaista köyhiä on kolme neljästä ja vakavasta ruokaturvattomuudesta kärsii FAO:n mukaan 7,1 miljoonaa ihmistä. Guatemalassa suuri osa köyhistä on alkuperäisasukkaita.
Kun Nicolas Gomezin, 66, tankista loppuu vesi, hän kävelee San Jose joelle, ja kantaa vettä hartiavoimin.
– Nyt sadekautena meillä on vettä tankissa, mutta kuivaa kautta varten meillä ei ole mitään. Haemme veden parin tunnin kävelymatkan päästä. Se on kova homma, sanoo Gomez. Hänenkin maissisatonsa on kärsinyt sekä kuivuudesta että liiasta vedestä.
Gomez asuu Los Magueyesissa. Köyhyys siellä on näkyvämpää ja karumpaa kuin San Jose Las Pilasissa. Julkista vettä tai sähköä ei ole. Perheet viettävät illat kynttilänvalossa.
– Elämä täällä on kovaa, avotulella kokkaava Gomez sanoo savuverhon takaa.
uutiskirje 
