Yhdysvaltain hyökkäystä Venezuelaan voi kuvailla kahdella sanalla: Mikä röyhkeys! Yhdysvallat iski pommein ja ohjuksin Venezuelaan ja kaappasi maan johtajan Nicolas Maduron sekä hänen puolisonsa.
Provosoimaton hyökkäys on kansainvälisen oikeuden vastainen, eikä sille löydy mitään oikeutusta. Isku on jälleen uusi naula sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen arkkuun. Maailmanjärjestys on muuttunut nopeasti ja hyvin vaarallisella tavalla.
Yhdysvallat perusteli hyökkäystä epämääräisillä viittauksilla huumekauppaan. Uskoo ken tahtoo, mutta yleisesti imperialisteja ei kannata uskoa.
Venäjän johtaja Vladimir Putin syytti Ukrainan presidenttiä Volodymyr Zelenskyiä natsiksi, Yhdysvaltain presidentti Donald Trump väitti Maduroa huumekauppiaaksi. Roistovaltioiden johtajat valehtelevat minkä ehtivät.
Nyt Yhdysvallat on osoittanut, että se on valmis tismalleen samanlaisiin toimiin kuin Venäjä – hyökkäämään suvereeniin valtioon ja ottamaan maan johtajan kiinni.
Isot tekevät mitä tahtovat, muiden tehtävä on yrittää sopeutua. Taiwanissa tilannetta seurataan varmasti jännityksellä.
Nicolas Maduro oli itsevaltias, jota ei demokratia kiinnostanut. Hänen kaudellaan Venezuelan syöksy kiihtyi, vaalituloksia vääristeltiin härskisti, eikä opposition toimintaa sallittu.
Mikään yllämainituista asioista ei anna oikeutusta Yhdysvaltain hyökkäykselle. Maiden johtajia ei vaihdeta ulkovaltojen hyökkäyksillä.
Jos se sallitaan Yhdysvalloille, miksi sitä ei sallittaisi Venäjälle? Putinille Yhdysvaltain hyökkäys olikin onnenpotku, vaikka samalla Venäjä saattaakin menettää yhden tukijansa.
Kuten vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela kannanotossaan totesi, kyse on etupiiriajattelusta. Yhdysvallat on palannut vanhaan Monroen oppiin, jossa Latinalaisen Amerikan katsottiin kuuluvan Yhdysvaltain etupiiriin. Nyt Kiina ja Venäjä voivat katsoa, että niillä on oikeus toimia etupiireissään haluamallaan tavalla.
Suomelle ja muille länsimaille tilanne on kammottava. Suomi on sitonut itsensä tiukasti Yhdysvaltoihin turvallisuuspolitiikassaan. Ikävä kyllä kumppanina on sotarikollinen, jota ei kansainvälinen oikeus kiinnosta enää pätkääkään.
Länsimaat ovat nöyristelleet Trumpin edessä, kun Yhdysvallat on uhannut katkaista apunsa Ukrainalle. Jatkuuko hyssyttely edelleen?
Suomi on kaiken lisäksi sopinut kahdenvälisestä sotilaallisesta yhteistyöstä Yhdysvaltain kanssa. Voidaanko tätä jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut?
Samalla tapahtunut on jälleen osoitus, kuinka Eurooppa on sössinyt omat asiansa. Vuosikymmenten ajan Euroopassa laiminlyötiin oman puolustuksen kehittäminen, kun Yhdysvallat piti huolen maanosan turvallisuudesta.
Jälkiviisastelu on usein täysin hyödytöntä, mutta kysytään senkin uhalla: Oliko Suomen Nato-jäsenyys virhe? Kyllä ja ei. Kyllä-vastausta perustelee se, että Nato ei vaikuta enää täysin uskottavalta liittoumalta. Ei-vastausta voi perustella kysymällä, mikä olisi ollut vaihtoehto.
Venäjä tunnetusti vaati ennen hyökkäystään Ukrainaan, ettei Nato saa enää laajentua. Jos Suomi olisi päättänyt olla liittymättä, olisiko se tarkoittanut Venäjän etupiiriajattelun hyväksymistä.
Yksi asia on kuitenkin varma: vanha maailmanjärjestys ei ole kuolemassa. Se on kuollut.







