50-luvulta peräisin oleva lastenlaulu Putte Possun nimipäivistä tulee usein mieleen kuunnellessa kokoomuksen ja demareiden natointoisten edustajien puheita. Stubbin tai Jaakonsaaren jutut pääsemisestä ”mukaan pöytiin, joissa asiat päätetään” kuulostavat naiiveilta. Lähihistoria osoittaa, että Nato toimii vain, kun siitä on hyötyä Yhdysvalloille, ja silloinkin tarjoukset ovat luokkaa ”ota tai jätä”.
Putte Possun nimipäivillä kaikilla oli niin mukavaa, että laulaja olisi halunnut olla siellä mukana. Sama hinku näyttää olevan joillain suomalaispoliitikoilla. On kivaa istua maailman mahtavien kanssa samoissa pöydissä ja luoda itselleen illuusio vaikuttamisesta. Perustelevatpa toiset mukana oloa tiedonsaannillakin, uskotaan, että Nato-maat päästäisivät suomalaiset sitten salatun tiedon ääreen.
Tiedonsaannista puhuttaessa unohdetaan, etteivät edes Yhdysvaltain kaikki päättäjät todellisuudessa tiedä, mitä sen tiedustelupalvelut maailmalla puuhaavat. Diktaattoreiden ja oikeistosissien tukeminen on sen luokan puuhaa, että demokraattisesti valittujen päättäjien pitää pysyä siitä erossa. Poliitikoille voidaan sitten antaa sellaista tietoa, mitä he haluavat kuulla.
Yhdysvallat halveksui YK:n asetarkastajien tekemää työtä ja hyökkäsi Irakiin tiedustelutietojen perusteella, jotka todistivat maassa olevan joukkotuhoaseita. ”Halukkaiden koalitiota” kerättiin vetoamalla tiedustelutietoihin ja moni maa, muun muassa Tanska ja Viro lähtivät soitellen sotaan. Jopa Yhdysvaltojen sylikoira ja läheisin liittolainen, Tony Blairin Iso-Britannia, sai vääristeltyä tiedustelutietoa.
Huhtikuun alussa vietetään Naton 60-vuotisjuhlallisuuksia Strasbourgissa ja Baden Badenissa. Tuhannet mielenosoittajat ympäri Eurooppaa kokoontuvat osoittamaan mielipiteensä Natosta juhlakokouksiin osallistuville päättäjille teemalla ”Ei sodalle – Ei Natolle”. Mukana on satoja vasemmistonuoria ympäri Eurooppaa.
Usein kuulee väitteen, ettei Nato olisi ongelma eurooppalaiselle vasemmistolle, vaan ainoastaan me suomalaiset olisimme jotenkin jämähtäneet Yya-todellisuuteen. Tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Esimerkiksi yhä suuremmaksi kasvavassa Saksan Vasemmistopuolueessa käydään keskustelua, onko järkevämpää vaatia Naton hajottamista vai vain Saksan eroamista Natosta.
Päätimme viime viikolla Euroopan vasemmistonuorten kanssa yhteisestä vaatimuksesta hajottaa Nato. Varsovan liittoa ei enää ole ja Nato-maat lähinnä luovat uusia kansainvälisiä ongelmia Naton selkänojan tukemana rauhan rakentamisen sijaan. Nato-kytky tulee kalliiksi niin taloudellisesti kuin moraalisesti Euroopalle.
Toivottavasti Stubb ja Jaakonsaari kutsutaan Naton 60-vuotisjuhliin viettämään mukavaa aikaa yhdessä Nato-johtajien kanssa, ettei tarvitse taas jäädä harmittelemaan Nato-pöytien ulkopuolelle jäämistä. Ehkä se vähentäisi kovinta Nato-intoa, pysyvän kutsun hankkiminen jäsenyydellä tulisi turhan kalliiksi Suomelle ja suomalaisille lisääntyneenä turvattomuutena ja öljysotiin soveltuvan hyökkäyskaluston hankkimisena.
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja.
lehti 