Suomi liittynee Natoon vuonna 2012 valittavan uuden presidentin virkakaudella, arvelee tietokirjailija, eversti evp. Erkki Nordberg tänään torstaina julkistetussa kirjassaan Arvio ja ennuste Suomen puolustuskyvyn kehittymisestä vuoteen 2039 mennessä (Art House). Ratkaisu ei kuitenkaan kanna pitkälle:
– Natoa ei ole vuonna 2039. Se on kuihtunut omaan mahdottomuuteensa, Nordberg ennustaa.
Hän arvioi, että Naton eurooppalaisilla jäsenmailla ei ole enää 2020-luvulla halua lähettää sotilaitaan amerikkalaisiin kriisinhallintatehtäviin Afrikkaan. Jos myöskään Venäjä ei saa terhennettyä sotilasvoimiaan, Naton eurooppalaisilla jäsenmailla ei ole enää syytä pitää yllä sotilasliittoa saati asevoimia.
”Virolle ei laadittu edes puolustussuunnitelmaa sen liittyessä Natoon.”
Nordberg väittää islamismin muodostuvan tulevaisuudessa uhan länsieurooppalaiselle elämänmuodolle. Tämän kehityksen katkaisemiseen ei kuitenkaan tarvita sotilaita, vaan poliisivoimia, parlamentteja, hallituksia ja oikeuslaitoksia, hän arvioi.
Jos Suomi liittyy Natoon, on Nordbergin mukaan tärkeää huolehtia siitä, että ”tietoja välpän tavoin vuotavaa Natoa” ei päästetä näkemään, sormeilemaan eikä vaikuttamaan Suomen puolustussuunnitelmiin. Ammattisotilaiden Natoa ei myöskään pidä päästä muuntelemaan Suomen puolustusjärjestelmää. ”Maavoimien joukkoja tuskin enää olisi järjestöllä, joka on kuihtumassa kuin maailmanlopun edellä pienenevä pyy”, Nordberg kirjoittaa.
Pidäke pelotetta parempi
Suomen puolustuksessa Nordberg painottaa yleistä asevelvollisuutta ja alueellista maanpuolustusta palkka-armeijan tai valikoivan asevelvollisuuden sijaan. Kun vuonna 2039 suomalaisia ennustetaan olevan noin 6 miljoonaa, sopivan suuruinen reservi olisi hänen laskujensa mukaan 500 000.
Nordberg perustaa kantansa muun muassa siihen, että pidäke on maanpuolustuksessa tärkeämpää kuin pelote. Laaja reservi ja alueellinen puolustus toimivat pidäkkeenä. Raketinheittimien kauaskantoiset ammukset ja Hornetien kyky toimia ilmasta maahan ovat pelotteita, jotka mahdollistavat hyökkäysluontoisen toiminnan, mutta eivät auta estämään maahantunkeutumista. Kyse on myös kustannuksista.
– Kumpi tulee halvemmaksi: alueellinen puolustuskyky vai pelote? Tästä joudutaan puhumaan seuraavan hallituskauden aikana, Nordberg sanoo.
Kehitys on kuitenkin menossa siihen suuntaan, että reserviläisten määrä vähenee. Varusmiespalveluksensa keskeyttäneiden määrä on noussut nopeassa tahdissa. Vuonna 2009 se oli 20,4 prosenttia, kun vuonna 2000 luku oli 13,2. Nordbergin mukaan tämä liittyy nuorten voimakkaasti lisääntyneisiin mielenterveyden ongelmiin ja muuhun pahoinvointiin.
Liittoutuminen ei toisi apua
Ruotsi on voimakkaasti supistanut puolustustaan ja linjannut keskittyvänsä kriisinhallintaan ulkomailla.
– Suomessakin Puolustusvoimien johto on esittänyt, että Suomea puolustetaan ulkomailla, Nordberg muistelee.
– Jos kaikki menee huonosti, Ruotsin tie on myös meidän ja Suomen puolustus on ulkoistettu 20 000 rambon ammattiarmeijalle.
Sellainen ei kykenisi muuhun kuin liikenteenohjaukseen Suomesta pois vieville lautoille, Nordberg kärjistää.
Muuallakin EU:ssa varusmiesten ja reserviläisten määrä on vähentynyt voimakkaasti, myös poliittisten päätösten seurauksena. Kun vuonna 1999 silloin 15 maan EU:ssa oli 669 000 varusmiestä, kymmenen vuotta myöhemmin 27 maan EU:ssa määrä oli 213 000.
Suomen onkin Nordbergin mukaan turha luottaa EU:n tai Naton sotilaalliseen apuun, toisin kuin monet sotilaallisen liittoutumisen kannattajat uskottelevat. Tulijoita kun ei olisi.
– Virolle ei laadittu edes puolustussuunnitelmaa sen liittyessä Natoon.
Mikä sitten on Nordbergin vaihtoehto Suomen puolustuksen kehittämisessä?
– Reserviläisten ja varusmiesten ylläpito on edullista, kunhan heidät pidetään mukana yhteiskunnassa, hän sanoo ja painottaa syrjäytymisen torjuntaa.
uutiskirje 
