Europarlamentaarikko Jussi Saramo (vas.) on puhunut samasta asiasta kaksi ja puoli vuotta. Tänä keväänä alkanut Hormuzinsalmen kriisi on jälleen nostanut Euroopan strategisen riippumattomuuden kaikkien muiden asioiden yläpuolelle.
– Euroopan pitää katkaista kaikki strategiset riippuvuudet niin Yhdysvaltoihin kuin Kiinaan – ja tietysti myös Venäjään, se on sanomattakin selvää, Saramo sanoo.
Hänen mukaansa vapaiden markkinoiden harhaunesta on herättävä viimeistään nyt. Kiina on ehkä sisäisesti kapitalistinen markkinatalous, mutta globaalisti se ei toimi markkinatalouden periaattein: Kiinan valtio huolehtii siitä, että kiinalaiset yritykset voittavat ne kilpailut, jotka valtio on päättänyt voittaa.
– Kiina on napsinut yksitellen teollisuuden sektoreita. Hyvä esimerkki, josta täällä Brysselissä aina puhutaan, ovat aurinkopaneelit. EU oli ennen alalla paras, mutta nyt Kiina hallitsee tuotantoa täysin suvereenisti.
Mikrosirut ja sähköautot
Aurinkopaneelit eivät ole Saramon mukaan samalla tavoin strateginen riippuvuus kuin fossiilienergia. Jos niiden tuonti lakkaa, olemassa olevat paneelit jatkavat toimintaansa, ja oma tuotanto voidaan polkaista käyntiin, joskin kalliimmalla. Mikrosirut ovat kuitenkin asia erikseen.
– Mikrosirujen valmistusta ei saada Euroopassa käyntiin missään järkevässä ajassa. Viime kaudella hyväksyttiin Chips Act, jonka myötä nyt pystytään tuottamaan Euroopassa noin kymmenen prosenttia kehittyneimmistä mikrosiruista, mutta yhdeksänkymmentä prosenttia tulee muualta.
Saramon mukaan myös sähköautotuotanto on sektori, jota Eurooppa ei voi hävitä. Hän kritisoi voimakkaasti sitä, että von der Leyenin komissio, Saksan kristillisdemokraatit ja EPP:n europarlamenttiryhmä ovat pitkään toimineet Saksan autoteollisuuden ehdoilla.
Nyt saksalaisetkin alkavat huomata, että pohja katoaa alta.
– Saksa ei koskaan halunnut protektionismia, koska saksalaisia autoja myytiin niin paljon Yhdysvaltoihin ja Kiinaan. Nyt saksalaisetkin alkavat huomata, että pohja katoaa alta. Pian täällä ajelevat kaikki kiinalaisilla autoilla, jos emme ryhdy suojelemaan omaa teollisuuttamme, Saramo varoittaa.
Hormuzin kriisi syventää ostovoimakuoppaa
Hormuzinsalmen sulkeutuminen osuu suoraan tavallisten ihmisten kukkaroon. Jussi Saramo muistuttaa, että ne maat, jotka jättivät vihreän energiasiirtymän tekemättä, maksavat nyt laskun. Sellaiset maat, kuten Unkari, Italia ja Puola.
– Inflaatio Virossa oli yli kaksikymmentä prosenttia, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Suomessa se jäi kymmeneen, mikä oli sekin sekin kammottavaa. Nyt sama tilanne toistuu. Maat, jotka jäivät fossiilisiin kiinni silloin housut kintuissa, jäävät nyt uudelleen.
Saramon mukaan palkansaajien ostovoimakuoppa vain syvenee, kun elinkustannukset nousevat Hormuzinsalmen kriisin pitkittymisen myötä. Elinkustannusten nousun mukana tulee palkankorotuspaineita, jotka eivät realisoidu pelkästään Suomessa, vaan kaikkialla Euroopassa.
Jos kriisi pitkittyy, tarvitaan massiivisia julkisia investointeja kysynnän ylläpitämiseksi. Suomessa tehdään kuitenkin täysin päinvastoin.
– Suomessa ajetaan velkajarrua. Se on väärä liike tässä tilanteessa, Saramo sanoo.
Buy European – Orpon hallitus täysin hakoteillä
Digitaalitaloudessa Eurooppa on täysin riippuvainen yhdysvaltalaisista jättifirmoista. Saramon mukaan niin kauan kuin Yhdysvaltain lainsäädäntö mahdollistaa käytännössä kenen tahansa EU-kansalaisen henkilötietojen käytön, on julkisen sektorin ostettava pelkästään eurooppalaisia tuotteita ja palveluita.
– Buy European eli hankintojen tekeminen Euroopasta on äärimmäisen tärkeä periaate. Ja tässä Orpon ja Purran hallitus on täysin väärässä. He elävät edelleen vapaiden markkinoiden harhaunessa, joka on kuristamassa Eurooppaa, Saramo moittii.
Viimeistään syksyllä EU:n komissiolta on tulossa julkisten hankintojen asetus, joka edellyttäisi strategisten hankintojen tekemistä Euroopasta. Saramo pitää sitä oikeansuuntaisena, mutta myöhässä tulevana uudistuksena.
Uusliberalismi loppuu aina uudestaan, mutta ei katoa
Saramon mukaan uusliberalistinen kehityskulku, joka alkoi Margaret Thatcherista ja Ronald Reaganista ja sai vauhtia 1990-luvulla, on tullut tiensä päähän. Mutta täysin se ei katoa.
– Uusliberalismi loppui ensimmäisen kerran finanssikriisiin, sitten COVID-19 -pandemiaan, ja nyt Hormuzinsalmen kriisiin. Se loppuu aina uudestaan. Ongelma on, että se lähettää etäispesäkkeitä. Erityisesti finanssimarkkinoiden uusliberalismi ei ole missään vaiheessa oikeasti loppunut: finanssiala pelastetaan aina, ja vallassa se aina myös pysyy, Saramo sanoo.
Ideologinen vastustus vihreälle siirtymälle on Saramon mukaan yksi merkittävimmistä esteistä Euroopan uudistumiselle.
– Euroopan persuille vihreä siirtymä on kirosana ja jonkinlaista identiteettipolitiikkaa. Energiakin on heille ideologinen asia: fossiilisten polttaminen on jotenkin ”siistiä”, ja kaikki mikä on vihreää tai vasemmistolaista torjutaan, vaikka kyse olisi täydestä arkijärjestä, Jussi Saramo päivittelee.
uutiskirje 
