Amina Saida oli kaksivuotias, kun hänen vanhempansa muuttivat vuonna 2006 Dadaabin pakolaisleirille Pohjois-Keniaan.
Somalian rajalla sijaisteva Dadaabin pakolaisleiri perustettiin vuonna 1991, kun somalialaiset pakenivat kotimaansa sisällissotaa Keniaan. Vuosien mittaan leirille päätyi myös tuhansia Kenian somalitaustaisia asukkaita. Osa tuli leirille saadakseen ruoka-apua, terveydenhoitoa ja maksutonta koulutusta, jota pakolaisille tarjottiin. Toiset näkivät leirin helpompana väylänä saada turvapaikka Yhdysvalloista ja Euroopasta.
Garissassa toimivan ihmisoikeusjärjestö Haki na Sherian mukaan jopa yli 40 000 kenialaista saattaa olla rekisteröity pakolaisiksi Dadaabissa.
Tuhansia Kenian somaleja vietiin leirille lapsina. Kenian valtion tietokannoissa heidät on merkitty pakolaisiksi, eikä heitä tunnusteta maan kansalaisiksi.
– Neljä vuotta sitten hain henkilökorttia, mutta minulle kerrottiin, että sormenjälkeni näkyvät pakolaisrekisterissä. Viranomaiset sanoivat, etteivät voi myöntää minulle henkilökorttia, koska olen Somaliasta, Amina sanoo.
Vaikka hän näytti viranomaisille vanhempiensa kenialaiset henkilöllisyystodistukset, hän ei ole vieläkään saanut itselleen papereita.
Ilman papereita ihminen jää yhteiskunnan ulkopuolelle
Hamdi Mohamed muutti pakolaisleirille suojellakseen perhettään nälältä. Hänellä oli seitsemän lasta.
– Vuonna 2005 menetin koko karjani pitkään jatkuneen kuivuuden vuoksi. Nälkä oli kova, ja vein perheeni Dadaabiin ja rekisteröin heidät pakolaisiksi, Mohamed sanoo.
Mohamed asui 20 vuotta Dadaabin pakolaisleirillä lastensa kanssa. Nyt lapset ovat aikuisia, ja voivat vain haaveilla elämästä leirin ulkopuolella.
Ilman henkilöllisyystodistuksia Mohamedin lapset eivät voi liikkua vapaasti, rekisteröidä SIM-korttia, avata pankkitiliä, asioida monissa virastoissa ja yrityksissä tai saada virallista työtä.
– Pelkään, että hallitus julistaa meidät paperittomiksi siirtolaisiksi ja karkottaa Somaliaan, maahan, jossa emme ole koskaan käyneetkään, Mohamed sanoo.
Adan Gurelle pakolaiseksi rekisteröityminen oli aikanaan ainoa toivo päästä perheensä luo ulkomaille. Hän muutti pakolaisleirille vuonna 2005, viisi vuotta sen jälkeen kun hänen vaimonsa ja kaksi lastaan oli rekisteröity pakolaisiksi. Vuonna 2007 hänen puolisonsa ja lapsensa saivat turvapaikan Kanadassa.
– En koskaan kuvitellut, että tämä päättyisi näin. Toivoin vain pääseväni perheeni luo Kanadaan. Vanhempani ovat kenialaisia, mutta nyt elän ilman kansalaisuutta omassa maassani, koska Kenia ei tunnusta minua kansalaiseksi. Enkä voi mennä Somaliaan, josta en tunne ketään.
Kansalaisuus on syntymäoikeus
Vuonna 2021 kolme kenialaista – Hamdi Muhumed, Sahal Amin ja Deka Gure – veivät valtion oikeuteen. He vaativat nimensä poistamista pakolaisrekisteristä sekä kenialaisten henkilöllisyystodistusten myöntämistä. He katsoivat myös, että heidän lastensa kirjaaminen pakolaisrekisteriin ilman selvitystä heidän kansalaisuudestaan oli virhe.
Tammikuussa 2025 Kenian korkein oikeus Garissan piirikunnassa määräsi valtion poistamaan miehet pakolaisrekisteristä ja myöntämään heille henkilöllisyystodistukset 60 päivän kuluessa. Oikeus katsoi, että pakolaisrekisteriin jättäminen loukkasi heidän perustuslaillisia oikeuksiaan kansalaisuuteen ja henkilöllisyyteen.
Ratkaisussaan tuomari totesi, että kansalaisuus on syntymäoikeus, jota hallinnolliset virheet eivät voi kumota.
Valtion mukaan korjaus etenee, mutta hitaasti
Kenian pakolaisasioiden komissaari Mercy Mwasarun mukaan kaksoisrekisteröinnin ongelma havaittiin vuonna 2016, kun valtio otti pakolaishallinnon vastuulleen YK:n pakolaisjärjestöltä.
– Vuodesta 2019 lähtien Kenian hallitus on yhdessä pakolaispalvelujen, kansallisen rekisteriviranomaisen, tiedustelupalvelun sekä yhteistyössä YK:n kanssa tarkistanut niiden kenialaisten tietoja, jotka ovat pakolaisrekisterissä, Mwasaru sanoo.
Mwasarun mukaan työ etenee hitaasti, koska väärinkäytösten estämiseksi mukana on useita viranomaisia, kuten turvallisuus- ja tiedustelupalvelut.
Vuodesta 2019 lähtien pakolaisrekisteristä on poistettu vähintään 14 000 kenialaista. Käsittelyssä on vielä noin 26 000 tapausta.
– Prosessi vie aikaa työn laajuuden vuoksi. Mutta varmistamme, että jokainen Kenian kansalainen, joka on rekisteröity pakolaiseksi, poistetaan rekisteristä, Mwasaru sanoo.
Adan Gure kertoo kuuluneensa niiden 14 000 kenialaisen joukkoon, joiden tiedot tarkistettiin ja nimet poistettiin pakolaisrekisteristä. Silti heille ei ole vieläkään myönnetty henkilökortteja.
– Meidät tarkastettiin vuonna 2020, ja meille sanottiin, että henkilökortit valmistuvat kolmen kuukauden kuluessa, mutta niin ei koskaan tapahtunut, Gure sanoo.
Hän toivoo, että oikeuden päätös vauhdittaisi prosessia.
– Emme luovuta. Kansalaisuus on oikeus, jota meiltä ei voida ottaa pois, Gure sanoo.
lehti 