Anabaena-sinilevän myrkyllisyys kasvoi veden makeutumisen myötä. Vertailua teki Mirva Mikkonen pro gradu -työssään. Ilmastonmuutos lisää sadantaa ja suolapulssien todennäköisyys Tanskan salmista Itämereen pienenee. Suolapitoisuus laskee.
Mikkonen vertasi Hankoniemen Tvärminnen 5-6 promillen ja Porin Reposaaren yhden promillen pitoisessa vedessä elävien levien myrkkypitoisuuksia todeten erojen olevan merkittävät. Makeammassa vedessä levä myös kasvoi voimallisemmin.
Myrkyllisyyteen voivat vaikuttaa lisäksi ravinteet ja lämpötila. Tutkijoiden mukaan Anabaena tuottaa lähes kaksinkertaisen määrän myrkkyä makeassa vedessä verrattuna murtoveteen.
Opinnäytetyötä ohjannut Turun yliopiston merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksen johtaja Sari Repka ei usko myrkkypitoisuuksien nousulla olevan silti erityisen merkittävää vaikutusta murtovesialtaan ekologiseen tilaan. Muut tekijät ovat merkittävämpiä.
Tutkijat varoittavat kuitenkin siitä, että kesäisin kampelan maksaa sekä Itämeren simpukoiden syöntiä tulee välttää. Tietämys hermomyrkyn kierrosta muihin eliöihin on kuitenkin vielä vähäistä.
Tutkimusta sinilevien myrkyistä on tehnyt tutkimus- ja kehitysinstituutti Aronia yhteistyössä Turun yliopiston ja englantilaisen Swansea -yliopiston kanssa. Aronia on ruotsinkielisen ammattikorkeakoulun ja Åbo Akademin yhteinen tutkimuslaitos.
Levillä lajien välinen taistelu
Itämeren suolapitoisuuden lasku tulee vaikuttamaan planktonlajien välisiin runsaussuhteisiin. Anabaenan osuus on nyt kymmenen prosenttia koko sinileväkannasta. Toinen myrkyllinen laji Nodularia on vieläkin yleisempi.
Veden suolapitoisuuden alentumisen uskotaan näkyvän planktonlajien välisissä runsaussuhteissa muutamien vuosikymmenten aikana. Jotkut levälajit kestävät huonommin kuin toiset sinilevien myrkkyjä. Sinilevien runsastuminen heijastuu näin muihin leväkantoihin.
Pohjois-Itämeren suolapitoisuus on alentunut noin promillen verran 20 vuodessa.
uutiskirje 
