Uruguayssa koettiin viime vuoden lopulla poikkeuksellisen laaja tarhamehiläisten joukkokuolema. Tapaus on nostanut uudelleen esiin kysymyksen maan maataloustuotannon suunnasta.
Yhteensä 85 mehiläishoitajaa ilmoitti noin 15 000 mehiläispesän tuhoutumisesta. Uruguayn mehiläishoitajien liiton SAU:n puheenjohtaja Jihmy Fiorelli arvioi, että todellinen määrä voi olla jopa kaksinkertainen.
– Monet mehiläishoitajat eivät tehneet ilmoitusta, koska pelkäävät menettävänsä oikeuden käyttää peltoja. Mehiläishoitoa harjoitetaan usein vuokramailla, Fiorelli sanoo.
Pesät sijaitsevat viljelyalueilla, joilla kasvatetaan soijaa, maissia ja rapsia. Hunajantuotanto on suoraan riippuvainen näiden alueiden kukista ja maaperän hedelmällisyydestä.
Vuonna 2025 maassa oli 2 200 rekisteröityä mehiläishoitajaa ja yli 550 000 pesää. Ne tuottavat vuosittain noin 9 000–12 000 tonnia hunajaa.
Huoli alalla on nyt kasvanut. Erityisesti viljelyssä käytettävien torjunta-aineiden yhdistelmien pelätään vaarantavan koko mehiläishoidon tulevaisuuden.
Torjunta-aineiden yhteisvaikutus huolestuttaa
Uruguayssa mehiläisyhdyskunnat menettävät vuosittain noin 30 prosenttia mehiläisistään. Taustalla vaikuttaa ravinnon niukkuus ja yksipuolisuus tai altistuminen torjunta-aineille ja muille kemikaaleille. Tutkijoiden mukaan kemikaalien merkitys riskitekijänä on kasvussa.
– Viime vuoden joukkotuhoa ei voida selittää millään taudilla, vaan syynä oli kemiallinen myrkytys, hyönteistutkija Estela Santos sanoo.
Santosin johtamassa tutkimuksessa analysoitiin 24 näytettä. Hyönteismyrkky klorantraniliprolia havaittiin kahdessa näytteessä. Useimmissa näytteissä hyönteismyrkkyjä ei kuitenkaan löytynyt. Siksi tutkijat epäilevät kuolemien johtuneen rikkakasvien torjunta-aineiden ja kuivatusaineiden yhteisvaikutuksesta – yhdistelmästä, jonka vaaroja yksittäisten valmisteiden käyttöohjeet eivät ennakoi. Uruguayssa yksittäisten kemikaalien käyttöä säännellään, mutta niiden yhdistelmiä ei tarvitse arvioida.
– Joskus sekoitetaan kuusi tai seitsemän kemikaalia, joiden yhteisvaikutusta emme tunne, sanoo mehiläishoitaja Gustavo Fripp, joka toimii myös maatalousministeriön mehiläishoidon kehittämiskomiteassa.
Maatalousministeriön mukaan vuoden 2025 mehiläiskuolemille ei ole löytynyt yksiselitteistä vastausta. Tutkimuksissa ei löytynyt yhtä kemiallista yhdistelmää, joka toistuisi kaikissa kärsineissä pesissä. Viranomaiset pitävät todennäköisimpänä selitystä, jossa ravinto, terveys, hoitokäytännöt ja kemikaalialtistus kietoutuvat yhteen.
Kemikaalien käyttö kasvaa viljelyn mukana
Uruguayn maatalous on kasvanut nopeasti, erityisesti soijan ja maissin viljely. Viime satokaudella tuotanto saavutti ennätyslukemia.
Samalla kemikaalien käyttö on lisääntynyt. Vuonna 2024 Uruguay toi maahan 31 miljoonaa litraa rikkakasvien torjunta-aineita. Paraquat, jonka Maailman terveysjärjestö luokittelee kohtalaisen vaaralliseksi, oli yksi käytetyimmistä aineista glyfosaatin jälkeen.
Maatalouspalvelujen pääjohtaja Agustín Giudice korostaa kemikaalien merkitystä alan kilpailukyvylle. Tutkijoiden mukaan vaikutukset ulottuvat kuitenkin mehiläisiä laajemmalle.
Uruguayssa elää yli 500 pölytykseen osallistuvaa hyönteislajia, joiden tilaa ei seurata järjestelmällisesti. Fiorelli puhuu laajasta ekologisesta epätasapainosta, joka koskee myös ampiaisia, perhosia ja Etelä-Amerikan suuria mangangá-kimalaisia.
Sääntely laahaa perässä
Santosin mukaan yksi suurimmista ongelmista on, että Uruguay hyväksyy kemikaaleja niin sanotun LD50-arvon perusteella. Kyseessä on kansainvälinen mittari, joka kuvaa sitä, kuinka suuri määrä ainetta tappaa 50 prosenttia koe-eläimistä laboratorio-olosuhteissa.
Mittari ei kuitenkaan huomioi paikallisia olosuhteita. Ilmasto, kasvillisuus ja pölyttäjien käyttäytyminen voivat poiketa merkittävästi niistä ympäristöistä, joissa aineet on testattu.
Lähes puolet Latinalaisessa Amerikassa sallituista torjunta-aineista on kielletty Euroopan unionissa ympäristösyistä. Uruguayssa käytössä on 86 EU:ssa kiellettyä vaikuttavaa ainetta.
Valvontaa on heikentänyt myös lainsäädäntömuutos, joka teki peltojen ruiskutusten ilmoittamisesta vapaaehtoista.
– Ilmoitukset romahtivat. Velvoitteen palauttaminen on yksi mehiläishoitajien tärkeimmistä vaatimuksista, Fripp sanoo.
Rinnakkaiselo vaatii muutoksia
Vaikka tehoviljelyn ja mehiläishoidon rinnakkaiseloa pidetään mahdollisena, käytännössä jännitteet ovat kasvaneet.
Mehiläishoitajat toimivat viljelymailla yksityisten sopimusten varassa, mutta sopimuksista on tullut epävarmempia. Osa viljelijäjärjestöistä on esittänyt, että viljelijöille annettaisiin täysi määräysvalta peltoihin ilman mehiläispesien rajoitteita.
Ratkaisuiksi tarjotaan integroitua tuholaistorjuntaa ja biologisia torjuntakeinoja. Niissä kemikaaleja käytetään vain harkiten ja vaihtoehtoisia menetelmiä hyödynnetään enemmän. Kansainvälisten tutkimusten mukaan tällainen koulutus voi vähentää torjunta-ainemyrkytyksiä jopa 73 prosenttia.
Muutosta hidastavat kuitenkin kustannukset. Biologiset ratkaisut ovat yhä kalliimpia ja niiden käyttö vähäistä.
Santos korostaa, että rinnakkaiselo vaatii käytännön yhteistyötä: torjunta-aineita voidaan ruiskuttaa yöllä tai niiden käyttöä voidaan välttää kukinnan aikana pölyttäjien suojelemiseksi.
Uruguay on ottanut käyttöön veron kaikkein haitallisimmille torjunta-aineille. Fripp pitää sitä myönteisenä signaalina, mutta toivoo verotulojen ohjautuvan mehiläishoitajille.
Hänen mukaansa mehiläiset tuottavat maalle ilmaisia pölytyspalveluja, joiden arvo voi nousta jopa noin 370 miljoonaan euroon vuodessa.
uutiskirje 
